Maalta kaupunkiin

Australia - 11.9.2009 03:32

Ihku päiväkirja,

en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa säännöllisesti tahi liittää kuvia viesteihini. No, siihen on ollut syynsä, mutta hätä ei ole tämän näköinen, koska olen kuitenkin listannut joitain päivien tapahtumia pieneen matkavihkooni.

To & Pe 3.-4. syyskuuta 2009

Ajettiin Coober Pedyyn, josta oltiin jopa varattu majoitus etukäteen normaaleista tavoistamme poiketen. Matkalla ylitimme myös NT:n ja SA:n rajan . Cooberia lähestyessä kasvillisuus alkoi katoamaan ja maisemat näyttivät enemmän aavikkomaisilta.

Coober Pedy on maailman opaalipääkaupunki, joten joka puolella oli kivikasoja kuoppien vieressä. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun joskus 1900-luvun alussa 15-vuotias poika löysi palan opaalia. Siitä lähtien sinne on saapunut onnen onkijoita ympäri maailmaa. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole ollut menestys, koska kaivaminen vaatii paljon pääomaa ja arvokkaita kiviä löytyy suhteellisen harvoin. Katsottiin CP:n museossa Opal Fever -dokumenttisarjaa, joka oli aika kahjo. Ihmiset todella ovat noiden kirjavien ja kimaltavien kivien lumoissa . Kyllähän siinä yksikin kaveri silti piteli taskussaan löytämäänsä kiveä, jonka arvoksi mitattiin noin 400 000$. Mutta kuulemma sellainen olisi 10+ vuoden työn löydös. Siitäkin sitten menisi prosentit yhtiökumppaneille. Sitten on tietysti niitä tarinoita, kuinka jotkut ovat vain yhtäkkiä hävinneet jonnekin yön pimeydessä.

Opaalin sijaan meitä kiehtoi Coober Pedyn maanalainen asutus. Asuimme Radeka’s backpackersissä, joka oli 6,5m maanpinnan alapuolella . Se oli aika jännittävää. Kaikenlaisia tunneleita ja käytäviä kulki maan uumenissa. Aamulla oli hassua, kun ei ollut yhtään mitään käsitystä kellosta. Siellä oli ihan pilkkopimeää, kun valot olivat sammutettu. Minäkin heräsin jo aamuviideltä, kun luulin olleen jo aika nousta. Mielenkiintoinen kokemus. Löytyy kaupungista myös sellaisia maanalaisia kartanoitakin, kalliita kämppiä siis. Hauska juttu siinä on se, että monet ovat lähteneet laajentamaan kämppäänsä ja ovatkin samalla löytäneet sen verran opaalia, että laajennus saatiinkiin ”ilmaiseksi”. Vaikka kaupungissa on vain 3500 asukasta, niin silti keskustassakin on ainakin viisi eri kirkkoa, maan alla tietysti. Käytiinkiin vierailemassa parissa kirkossa ja museossa myös . Paikalliset pelaavat aavikollaan myös golfia ja etenkin yögolf on eräs erikoisuus.

Kävin illallisella kaupungin suosituimmassa syömälässä, jossa oli buffetissa ruokaa kuin jouluna kerrakseen. Sinne oli tullut koko kylä koolle. Aika leppoisa meininki. Coober Pedyssä kulkee muuten maailman pisin aita. Dog Fence on 5600km pitkä ja kulkee kolmen osavaltion kautta. Se erottaa pohjoisen dingot ja etelän lampaat toisistaan.

Perjantaina jatkettiin matkaa aina Port Augustaan saakka, jossa tavattiin taas meri, jota ei oltu nähty tuhansiin kilometreihin. Yllättävää kyllä, mutta outbackissa tuli ajettua se 6000km, vaikkei käytykään Darwinissa! Paljon tuli kilometrejä Alicen ympäristössä. Oltiin siis selvitty outbackistä ilman mitään komplikaatioita! Kiitos kiitos!

Ajettiin vähän matkaa Adelaideen päin ja jäätiin yöksi Mt Remarkablelle. Maisemat kyllä rauhoittivat sielua mukavasti. Kuivan, hiekkaisen, aron ja keltapunaisen outbackin jälkeen oli aivan hurmaavaa nähdä se vehreys, lampaat, tuoreus, ja sateenraikas tuoksu, joka näillä seuduilla vallitsi. Niin ja vuoret samaten . Ja oli aika kaunis näky, kun aurinko laski taustalla ja edessä oli meri, jonka takana vehreät vuoret. Ajattelin, että tämä on kyllä ehdottomasti se miljöö, jonka valitsisin jos toinen vaihtoehto olisi outbackin kuivuus. Outback on erilainen ja kiintoisa hetkeksi, mutta pidemmän päälle se on liian karu. Illalla värit olivat vihreää ja valkoista, kun kuu heijasteli valoaan kedon lampaista. Tie Mt Remarkablelle oli hurjaa ylös alas ja tiukkaa kurvittelua. Sinne ei saanut karavaanit tullakaan. Mutta voi pojat, että olikin kylmä illalla. Piti laittaa toinen hupparikin päälle, pipo ja hanskat myös.

Lauantai 5. syyskuuta 2009

Aamulla lämpötila olikin vain 4 astetta! Miten yhtäkkiä tultiin outbackin 40 asteesta tähän? Vielä kun oltiin totuttu jo shortseihin, oltiin kuitenkin oltu jo Queenslandissäkin niin kauan, niin näin kylmä lämpötila tuntui luonnottomalta. Siinäkin aamun kylmyydessä oli oma hohtonsa käydä aamulenkillä metsässä, jossa kevään kukat kukkivat ja tuoksut olivat vahvat ja raikkaat. Vähän kuin Suomessa. Että kevät onkin kivaa aikaa.

Jatkettiin matkaa vuoristoa pitkin aina Adelaideen saakka. Maisemat olivat niin suomalaiset! Keltaisia ja vihreitä peltoja joka puolella . Rakastuin South Australiaan. Melrosen keväinen vuoristokaupunki näytti kivalta. Ihmiset kävelivät lämpimissä vaatteissa aurinkolasit silmillä. Kaduilla näkyi myös paljon maastopyöräilijöitä. Tämä seutu onkin varmasti ihan loistavaa pyöräilymaastoa. Alkaa kuulostaa täydelliseltä paikalta asua.

Löydettiin navigaattorin avulla Vicin ja Dávidin luo Adelaideen. Victoria on Peterin sisarentytär. Tämä on siis jo neljäs perhe Mooren suvusta, jonka olemme tavanneet! He ovat molemmat nuoria opettajia ja niin mukavia ihmisiä. Tultiin heti helposti juttuun. Dav, joka on puoliksi unkarilainen, on huipputyyppi. Hänellä on värikäs papukaija nimeltä Buddy, joka tekee hauskoja juttuja ja matkii puhetta. He veivät meidät vauvakauppaan, koska Vic on nyt raskaana ja he menivät katselemaan tarvikkeita. Huh huh, eipä ole halpaa lystiä vauvojen kasvattaminen. Yksikin ovaalinmuotoinen kehto maksoi yli 1000€! Paul ja Jo säästivät sievoisen summan, kun Paul rakensi Zacille itse kehdon. Pöyristyttävästä vauvakaupasta mentiin katsomaan rantaa. Davilla on jännä harrastus, harppuunakalastus nimittäin. Jännän siitä tekee se, että kun ammuskelet kaloja sukellellessasi, niin kalat vuotavat verta, mikä houkuttelee paikalle loput ravintoketjun jäsenet. Dav ei kuitenkaan koskaan ole törmännyt huikaloihin.

Biitsin jälkeen käytiin Vicin siskon kahvilassa, jossa saatiin ilmaiseksi erikoispitsat ja juomat! Tosi trendikäs ja kiireinen kahvila keskellä yliopistokylää. Siskoksia on neljä, jotka ovat kaikki hyvin kauniita niin kuin muutkin Mooren suvun naiset jostain syystä. Joka tapauksessa Peter teki hyvän valinnan valitessaan juuri tämän perheen meille, koska meillä oli tosi mukavaa yhdessä. He olivat uskomattoman avuliaita ja ystävällisiä. Illalla päästiin pesemään outbackpyykkimme ja sitten lähdettiin Davin ja Vicin kaverin 29-vuotisjuhlille. Siellä tarjoiltiin hyvää ruokaa, juomia ja kakkuja. Saatiin olla erikoisvieraat Suomesta. Eipä olisi voinut paljoa parempaa vuosipäivää saada. 5. syyskuuta 2008 oli siis päivä, kun lähdin Suomesta. Sightseeing ympäri kaupunkia, fish and chips, ilmaiset erikoispitsat ja juomat, illalla vielä kunnon kekkerit, ei paha ollenkaan. Thank you Vic and Dáv!

Sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Lähdettiin Mikon kanssa kiertelemään Adelaiden keskustaan. Se olikin oikein mukava. Rauhaisa, kauniita puistoja, jotka ympäröivät keskustaa, joki, hienoja vanhannäköisiä yliopisto- ja museorakennuksia ja kiireettömät kadut kahviloineen ja putiikkeineen, keskustassa kulki myös soma ratikka. Oikein miellyttävä. Erityisesti pidin siitä, kuinka ydinkeskustassa oli hienot yliopistorakennukset, joista yhteen itse asiassa onnistuin pääsemään kuuntelemaan luentoa ilmastonmuutoksesta. Vau, oli niin oppiva olo kun istui siellä isossa salissa, jossa proffat puhui. Yliopistomaailma kiehtoi kovin. Adelaidessa on kuulemma neljä yliopistoa!

Palattiin takaisin ”kotiin”, jossa pelattiin pöytäfutista, peli jonka haluan ehdottomasti omaan kämppääni! Dav oli mukava ja ajoi meidät vielä katsomaan auringonlaskua Adelaiden huipulta Mt Loftylta, josta olikin hienot näkymät kaupunkiin. Valitettavasti ilma oli kovin utuinen ja järjettömän kylmä . Siksi mentiinkin lähinnä vain jutustelemaan huipulla olleeseen kahvilaan kaakaoiden kera . Adelaide kyllä oli tähän mennessä sellainen kaupunki, jossa voisin kuvitella asuvani. Itse kaupunki on mukava ja siellä on rento ilmapiiri. Adelaide ei myöskään ole mikään turistikohde eikä siellä ole oikein mitään erikoista. Se vain on mukava paikka asua. Siellä on meri ja vuoret. Niin ja arkkitehtuuri poikkesi hieman siitä tyypillisestä aussityylistä. Siellä näkyi ihan moderneja kerrostaloja, joita Suomessakin rakennetaan. Sitten oli ne vanhat akateemiset rakennukset. Eikä mitään lasitaloja. Adelaide muuten tunnetaan kirkkojen kaupunkina. Niitä siellä toki onkin, mutta se on vain kiva. Kirkot on hienoja ja hyviä paikkoja. Adelaide on myöskin ilmeisesti ensimmäinen vapaiden asukkaiden perustama kaupunki. Eli sillä ei siis ole vankitaustaa. Asiat kyllä tuntuivat pelaavan SA:ssa. Auringon laskettua käytiin vielä katsomassa Adelaiden multimiljoonataloja, jotka olivat vuorenrinteessä.

Kotona Vic oli valmistanut hyvän ruoan, jonka jälkeen pelattiin koko ilta Xboxia ja Nintendo Wiitä. Heillä oli videotykki ja chipatut konsolit, joten pelattavaa löytyi paljon. Mario Kart Nintendolla oli kyllä mun lemppari.

Maanantai 7. syyskuuta 2009

Visiitti Adelaidessa ei tämän pidemmäksi jäänyt, koska työt Melbournessa kutsuivat. Ensin kuitenkin tekisimme päätökseen viimeisen lomamatkamme, the Great Ocean Roadin, joka kulkee välillä Adelaidesta Melbourneen. Ensimmäisenä päivänä ajettiin muutamasata kilometriä Roben rantakaupunkiin, jossa meidän oli tarkoitus katsoa auringonlasku merelle, mutta oli liian pilvistä. Oli kyllä niin hurjan kylmä ja kova tuulikin, että ihan mielellään pysyteltiin autossa vaan. Mutta matkalla nähtiin graniittia (siis sitä Suomen kiveä!) ja mäntymetsiä, entistä enemmän niin kuin Suomi siis! Huomasin kuinka kaipasinkaan Suomen luontoa. Graniitti on kauniin luja kivi verrattuna näihin Australian hiekkakiviin. Mäntymetsät ne vasta kauniita ovatkin. Sitten tietysti nähtiin paljon sitä, mistä SA on tunnettu, viinitiloja siis. Nyt ei kuitenkaan ollut marja-aika, joten ne eivät olleet niin kauniita.

Tiistai 8. syyskuuta 2009

Mt Gambierissa käytiin tutustumassa mielenkiintoiseen siniseen järveen . Se on kraatterijärvi, joka on keskimäärin jopa 80m syvä. Enkä saanut edes selville, miksi vesi on sinistä! Jännä näky silti. Pian sen jälkeen saavuttiin viidenteen osavaltioomme, Victoriaan . Täältä G.O.R oikeastaan vasta alkoikin. Sää oli edelleen hyvin tuulinen ja pilvinen, mutta tie oli silti kaunis. Käytiin katsomassa London Bridgeä, joka ei kylläkään enää mikään silta ollut, koska se oli romahtanut . Sitten oli muistaakseni sellainen paikka kuin Lochand Gorge, joka oli tosi hieno . Meri oli kaivertanut kaikenlaisia muotoja kiviin. Sinne kuulemma upposi aikoinaan laiva, mutta siitä ei ole koskaan saatu mitään todistusaineistoa. Mutta siis tämä GORin pätkä on oikea haaksirikkoranta. 40 vuoden aikana muistaakseni 80 laivaa ajoi karille täällä. Päivän lopuksi mentiin katsomaan auringonlaskua 12 apostolille pieni toivonkipinä mukana, mutta sää oli kuitenkin liian pilvinen, joten ei nähty auringonlaskua merelle vieläkään. Ja se oli oikeastaan viimeinen mahdollisuus täällä Australiassa. Eiköhän sitten Uudessa-Seelannissa onnista. 12 apostolistakaan ei ollut enää jäljellä kuin kuusi . Ne kun ovat haurasta hiekkakiveä, jota meri koko ajan kuluttaa. Mutta hieno näky se oli silti.

Huomenna saavutaan Melbourneen enkä ollut saada rauhaa epävarmuudestani. Vihaan epävarmuuden tunnetta. Pidän kun asiat ovat organisoitu, varsinkin tällaisessa tilanteessa. Nyt oltiin jo niin lähellä Melbournea eikä meillä ollut paikkaa yöpyä, ei oltu katsottu kämppiä tai töitä. Oltiin jo totuttu matkailuun, se oli meille helppoa. Osattiin se, ei tarvinnut huolehtia. Mutta nyt piti tottua taas johonkin uuteen ja opetella. Niin paljon aikaa ja vaivaa vaativia puuhia edessä. Meidän oli tarkoitus päästä asumaan erään Mooren suvun Lukelle, mutta Lukesta ei ollut kuulunut mitään. Alkoi jo vähän kuumottaa. Niinpä mentiin mäkkäriin nettiin ja laitoin couch surfing pyynnön varmaan 20 ihmiselle. Sain heti muutaman vastauksen, jossa sanottiin ettei valitettavasti onnistu nyt.

Keskiviikko 9. syyskuuta 2009

En tiennyt oltiinko saatu vastauksia majoituksesta, koska missä yövyttiin ei ollut kuuluvuutta puhelimessa. Lähdettiin aamulla aikaisin jatkamaan matkaa ja kuuluvuusalueelle päästyä sain pari viestiä, ettei onnistu, mutta kiitos Luojan eräs Rina pystyi majottamaan meidät pariksi päiväksi. Se oli suuri helpotus. En kuitenkaan lyönyt asiaa saman tien lukkoon, koska meidän oli vielä tarkoitus mennä Lukelle tänään, mutta hänestä ei ollut kuulunut mitään.

Ajeltiin merenrantaa kurvitteleva ocean road loppuun. Se oli itse asiassa melkolailla samanlainen tie kuin menee Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Ennen Melbournea käytiin vielä katsomassa Erskine Fallsit, jotka olivat upeat sateen takia . Alueella on satanut nyt paljon niin metsäkin oli kuin oikea märkä sademetsä .

Pysähdyttiin Geelongin mäkkiin vielä selvittelemään asioita. Yritin tavoittaa Lukea, mutta ei onnistunut, joten lähetin viestin Rinalle, että oltaisiin tulossa. Siinä samalla alettiin katselemaan kämppiä Melbournesta, joita tuntui olevan paljon tarjolla.

Illalla saavuttiin tuohon meille suureen ja tuntemattomaan kaupunkiin. Eihän oltu nähty mitään näin isoa kaupunkia sitten Brisbanen, mutta Brisbane on aika pieni kuitenkin tähän verrattuna. Onneksi meillä oli GPS niin löydettiin illan pimeydessäkin Rinan kämppä. Melbournessa on kattava ratikkaverkosto, joten sain sopeutua ajamaan niiden seassa. Helsingissä en tykkää ajaa ratikoiden seassa. Oli kyllä niin suuri helpotus päästä taloon. Rina on oikein mukava noin 35-vuotias nainen. Hän työskentelee radiossa. Tultiin hyvin juttuun ja hän sanoi, että voitaisiin asua hänen luonaan niin kauan kunnes löydettäisiin kämppä. Voi että miten hieno juttu! Kyllä tässä kaikki hyvin käy lopulta.

Torstai 10. syyskuuta 2009

Hyrrrr.. Yö oli jäätävän kylmä. Jälleen kerran nämä aussikämpät, ei ollenkaan mukavia kylmällä säällä . Senpä takia kuitenkin herättiin aamulla aikaisin ja lähdettiin katselemaan ympärillemme ja asuntoja pääasiassa. Rinalla ei ole nettiä täällä, joten mentiin mäkkäriin katselemaan kämppiä ja soiteltiinkin muutamaan ja käytiin katsomassa yhtä. Se oli halpa ja iso kämppä, mutta aika törkynen. Ei paha, mutta voisi olla kivempikin. Päätettiin jatkaa vielä katsomista. Kierreltiin autolla vähän alueita, missä olisi kiva asua. St Kilda on kuulemma tosi kovassa suosiossa travellereiden kesken. Se onkin kiva alue rannan tuntumassa, mutta vaikutti melko kiireiseltä. Pohjoisemmassa on rauhallisempaa. Joka puolelta on kuitenkin hyvät juna- tai ratikkayhteydet keskustaan.

Ostettiinpa muuten liput AFL peliin lauantaille. Täällä pelataan kummallisia pelejä, joista AFL (Australian Football League) on selvästi kiinnostavin. Nyt on menossa play-offsit ja välierät täällä Melbournessa. Ostettiin liput Collingwoodin(Melbourne) ja Adelaiden väliseen otteluun, joka pelataan Melbournen Criket Groundsilla, sinne mahtuu 100 000 katsojaa. Siitä tulee varmasti jännä kokemus!

Lauantaina mennään katsomaan yhtä hyvältä kuulostavaa kämppää hieman keskustasta itään, Hawthorniin. Se on toivottavasti siistimpi, koska siellä asuu nainenkin. Vuokrat näissä kämpissä mitä ollaan katsottu, on sellaista 75-100$ per viikko. Sitten kun on kämppä hankittu niin alkaa työn metsästys. Lukekin soitti ja pahoitteli kovasti ettei ollut ottanut yhteyttä aiemmin. Ei voida asua hänen luonaan, koska se ei sopinut hänen kämppiksilleen, mutta hän kyllä luultavasti pystyisi järkkäämään meille töitä. Ilmeisesti lentokentältä, jossa hän itsekin on töissä. Se olisi loistojuttu, mutta sinne voi olla vähän pitkä työmatka riippuen mistä löydetään kämppä. Mutta alkaa tässä asiat loksahdella kohdilleen. Melbournen keskusta on pikaisella vilkaisulla oikein nätti. Vielä paljon enemmän vanhannäköisiä akateemisia rakennuksia kuin Adelaidessa. Ja Melbournen ratikat ovat huippujuttu!

Perjantai 11. syyskuuta 2009

Tänään otetaan vähän iisimmin. Katsellaan lisää kämppiä ja silleen, mutta odotellaan kovasti huomista kämppää, jota mennään katsomaan. Päivä on kivan aurinkoinen, mutta silti tuulinen.

2 kommenttia »

  1. Heippa!
    Kiva lueskella taas pitkäst aikaa mitä teille kuuluu.. Ja jotenki iha outoa, täällä se syksy tulee: lehdet putoilee ja illat pimenee mut siellä on kevät! Paljo terkkui molemmille täält kaikilta! ja muuten se mun kaveri joka sinne auseihi nyt tuli ni se tänään tuli sinne Melbourneen..jonnekki Geelongiin ja sieltä viel joku 25 km jonnekki mettää.. ajattelinpa vaan ilmottaa jos törmäätte :)

    Emmi - 11.9.2009 07:21

  2. Heipäheii!
    Niin ne vaan menee asiat edelleen nurinkurisessa järjestyksessä täällä down underissa. Oottapas vaan kun jouluna onkin hellettä, vaikka pitäisi lumilyhtyjä tehdä!

    Geelong on Melbournen keskustasta tosiaan noin tunnin ajomatkan päästä. Katellaan jos törmäillään.

    TerkQi!

    Lauri - 12.9.2009 16:43

Kirjoita kommentti