Lomailua

Australia - 6.8.2009 08:36

Perjantai 31. heinäkuuta 2009

Heinäkuun viimoisia hetkiä viedään. Eilen saavuttiin Noosaan. Matkalla käytiin Mt Coolumilla, josta aukesi hienot näkymät Sunshine coastille ja sisämaahan . Oltiin aluksi vähän hukassa, kun Noosaan saavuttiin. Paikka vaikutti kartalta isolta eikä tiedetty, missä keskusta oikein on. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että paikka ei olekaan niin iso. Oli hämärä jo, joten etsittiin paikka nukkua. Mikolla oli vähän mieli maassa koko päivän. Taitaa olla sitä matkamorkkista, joka aika monelle tulee jossain vaiheessa matkaa. Minuakin uuvuttaa ajoittain, eihän tämä niin vaivatonta kuitenkaan ole. Kaipaisi jo paikkaa asettua pidemmäksi aikaa. Ehkä työn löytäminen auttaisi. Ei oikein ollut siis kiinnostusta Noosaa kohtaan kun tänne saavuttiin, vaikka tämä on yksi Australian suosituimmista lomakohteista. Kaunis paikka kuitenkin.

Tänään oli taas niin piristävän aurinkoinen ja kuuma päivä. Melkein koko päivä kierrettiin eri matkatoimistoissa ja vertailtiin hintoja ja vaihtoehtoja Fraser islandille ja Whitsundaylle. Ei niinkään hinnat, mutta vaihtoehtojen lukumäärä pisti pään sekaisin. Ei tiedetty oikein mitä haluttiin. Pitkän päivän päätteeksi pamautettiin oikein kunnolla ja otettiin Fraserille 3 päivän matka ja Whitsundaylle samaten. Fraserilla mennään omalle safarille noin 8-11 hengen porukassa ja Whitsundaylla purjehditaan kauniissa maisemissa kolme päivää ja yöt nukutaan yhdellä kauniilla saarella. Saatiin mielestäni hyvä diili, koska siihen päälle tuli vielä 5 ilmaista yötä backpacker hostelleissa. Koko paketti maksaa sellaisen reilut 250€. Eli nyt ollaankin ensimmäistä kertaa backpacker hostellissa yötä. Aiotaan olla täällä Noosassa kaksi yötä hostellissa, jotka käsittääkseni saatiin ilmaiseksi että sen jälkeen meillä olisi vielä 5 ilmaista yötä jäljellä, ja maanantaina lähtee safarimme Fraserille! Siitä tulee varmasti hieno kokemus! Saari on siis maailman suurin hiekkasaari. Australian Itä-rannikolla ajatutuva hiekka kasaantuu Fraserille. Ja tuo Whitsundays tulee olemaan uskomaton reissu myös! Purjehditaan siellä paratiisisaaristossa, snorklataan ja illat vietetään omalla pikku paratiisisaarella. Toki tuohon Whitsundaylle tulee aika paljon muitakin ihmisiä mukaan. Olen iloinen, että saatiin päätökset tehtyä ja meillä on nyt nämä loistavat matkat maksettuina ja saadaan ilmaisia hostelliöitäkin!

Lauantai 1. elokuuta 2009

Kai se on myönnettävä, että Noosa on hehkutuksensa arvoinen, ehkä kaunein paikka matkallamme. Tai sitäkin on vaikea sanoa. Byron Bay, Straddie ja Noosa ovat maisemiltaan aika samoja oikeastaan. Noosassa on kyllä aivan erinomaisen kauniita kävelyjä Byron Bayn tapaisessa niemessä. Byron Bayssa rannat olivat kyllä hienommat, vaikka ovat ne täälläkin hienot. Main beach on aika pieni, Wategon tapaisia rantoja löytyy myös pari, mutta ne ovat pienempiä ja sitten löytyy ihan samanlainen biitsi kuin Tallow biitsi Byronissa, Sunshine beach nimittäin. Molemmat biitsit ovat silmänkantamattomissa ja päättyvät kohoavaan niemeen. Yksi juttu Noosasta on kyllä käynyt selväksi, tämä on surffikohde. Missään tähän mennessä en ole nähnyt niin paljon surffareita kuin täällä. Kalliita talojakin täällä on, lehdestä kun katselin niin löytyi useampiakin yli 6milj $ kämppiä.

Täytyy sanoa, että kyllä tuli tämä hostellimajoitus hyvään aikaan. Juuri kun alkoi tuntua raskaalta, niin mieltä kevensi tieto saada nukkua talossa ja kokata keittiössä. Eilen illalla katsottiinkin elokuva ja aamulla saatiin nukkua piiitkään. Kuumaa suihkuakin tulee hyödynnettyä useasti. Olisi täällä uima-allaskin ja beachvolleykenttä. Sain vielä puhelun kaveriltani Mikalta eilen illalla ja juttelimme suunnitelmistamme yli 35 minuuttia. Mieltäpiristäviä juttuja paljon siis. Mikalla oli huima idea lähteä kiertämään Uutta-Seelantia polkypyörillä! Aivan loistava idea mielestäni! Edellisestä pyöräreissusta onkin jo aikaa ja se oli yksi elämäni ikimuistoisimmista retkistä.

Tänään siis otettiin rennosti. Käytiin yhdellä look outilla katselemassa Noosaa korkealta ja sitten käveltiin niemen polkuja pitkin kauniissa maisemissa . Jäätiin yhdelle rannalle paistattelemaan päivää. Takaisin tullessa menin vielä päärannalle body boardini kanssa ja ratsastin vauhdikkaasti aalloilla. Se oli vasta ensi kerta, kun body boardimme pääsi veteen. Sillä pääsi menemään aika hurjasti aallokossa. Aloitteleville surffareille sellainen vinkki, että kannattaa kokeilla surffausta sellaisella ihan aloittelijalaudalla, joka on styroksintapaista. Rhysin lauta oli ihan oikea surffilauta ja se menee kuulemma paljon kovempaa kuin ne aloittelijalaudat. Mutta helpommilla laudoilla melkein kuka tahansa pääsee pystyyn nopeasti. Ne kelluvat tosi hyvin. En täällä Noosassa kuitenkaan enää alkanut vuokraamaan lautaa. Mahdollisesti voisi kokeilla sitten joskus Melbournessa tai Sydneyssä uudestaan. Body board on myös tosi hauska ja helpompi. Siinä siis vain maataan ja se on pienempi kuin surffilauta. Kun olin lautailemassa niin näin myös surffaavan koiran. Se oli aika hurjaa, mies surffasi laudallaan, jonka päässä koira istui. Mikko ei ole vielä meressä käynyt uimassa, mutta eiköhän se tästä pian muutu. Merivesi tosin ei ole mitään erityisen lämmintä. Onhan täällä kuitenkin talvi. Huomenna lähdetään Noosasta ja mennään Harvey Bayhin taas yhteen hostelliin, josta sitten lähdetään maanantaina Fraserille.

Sunnuntaina saavuttiin Harvey Bayhin. Koala backpackers hostelli oli täällä paljon miellyttävämpi kuin Noosassa. Huoneistot olivat kaikki kivasti altaan ympärillä ja alueelta löytyi mukavasti kasvillisuutta ja palmut loivat lomatunnelman tuulen niitä kevyesti heivaillen. Huoneemme oli mukava. Olimme yllättyneitä, sillä huoneessa oli kanssamme vain yksi tyttö, luulin dormien olevan vain tytöille tai pojille. Se oli kuitenkin vain kiva juttu, sillä Emily oli hyvin mukava ja mielenkiintoinen tapaus. Hän oli lähtenyt kotoaan Englannista vanhempien estelyistä huolimatta 18-vuotiaana maailmalle. Parisen kuukautta hän matkusti Aasiassa ennen Australiaan tuloa. Vietti muun muassa kuukauden sademetsässä Kambodiassa. Kovin hämmästelin hänen lujaa luonnettaan niin nättinä nuorena tyttönä. Ihailin valtavasti hänen rohkeuttaan matkustaa yksin naisena ja vielä niin nuorena. Silmistään näin, että hän oli nähnyt ja kokenut jo jotain. Ei ollut sellainen partyeläin niin kuin valitettavan monet muut hänen ikäisensä. Ehkä salaa jopa ihastuin häneen hetkeksi. Vaikutuin hänen itsenäisyydestään, rohkeudestaan, seikkailijaluonteestaan, tummasta tukastaan ja kauniista hymystään. Kuin unelmieni tyttö. Tulimme kivasti juttuun ja juttelimme pitkään ennen kuin mentiin nukkumaan. Olimme seuraavana päivänä lähdössä yhdessä Fraserille, sillä Emily oli osa porukkaamme. Emily rakasti Aasian maita, koska ne olivat lämpimiä ja halpoja. Australiasta hän ei niin pitänyt, koska se oli hänelle liian paljon kuin Englanti ja ihmiset olivat kuulemma täällä olleet tylyjä. Hän oli kuitenkin parissa kuukaudessa matkustanut busseilla aikalailla ympäri mantereen ja tehnyt yhtä ja toista. Laskuvarjohyppy oli yksi jota hän kehui, ja ajattelinkin, että voisin tehdä sen, kun en kerta benjihyppyä uskalla. Uusi-Seelanti olisi hyvä paikka sille.

Huoneeseemme tuli vielä kaksi englantilaista tyttöä lisää. He olivat juuri tulleet Fraserilta ja pitivät siitä kovin. He olivat myös olleet Aasiassa 2,5 kuukautta, Thaimaa, Vietnam, Laos ja Kambodia, ja he todella rakastivat sitä. Minullekin iski himo päästä matkustamaan Aasiaan. Siellä on niin erilainen kulttuuri ja halpaa. Australiasta he eivät oikein pitäneet. Heillä on vuoden viisumit, mutta nyt kuukauden maassaolon jälkeen ovat lähdössä takaisin Englantiin. Australiassa ei ole kulttuuria he sanoivat. He eivät myöskään olleet löytäneet töitä, mikä harmitti heitä. Olin imarreltu, sillä 22-vuotiaat tytöt kokivat itsensä 17-vuotiaiksi seurassani ja sanoivat minun vaikuttavan paljon kypsemmältä kuin muut 20-vuotiaat. Jes, ei siis tarvitse olla tyypillinen pippalonuori saadakseen huomiota. Nuoria herrasmiehiäkin kunnioitetaan. Yleensä ihmiset pitävät minua nuorempana kuin olen, joten oli mukava kuulla erilaista palautetta pitkästä aikaa.

Maanantaina 3. elokuuta 2009 heräsimme aamukuudelta, pakkasimme auton, saimme opastuksen ja kello yhdeksän olimme valmiit lähtemään. Ryhmässämme oli minun, Mikon ja Emilyn lisäksi Alex ja Natalie Englannista, Noel ja Amy Irlannista sekä Arina Hollannista. Itse asiassa olin aika yllättynyt Arinasta, sillä hän puhui täydellistä brittienglantia. Todella mukavia ja rentoja persoonia kaikki. Ajettiin lauttasatamaan ja puolen tunnin lauttamatkan jälkeen rantauduimme Fraserille. Rantautuminen ei ollut mihinkään hienoon satamaan, vaan enemmänkin niin kuin sotalaivat rantautuvat rannalle ja ajoneuvot ajavat pois. Ensimmäisen päivän kohokohta oli Lake Birrabeen, jossa oli vitivalkoista hiekkaa ja turkoosia kristallivettä. Hiekka ihan sokaisi silmät ja järven vettä ei voinut olla juomatta. Illalla pystytimme teltat ja kokkasimme biitsillä. Hiekkaa oli jo joka puolella, ruoassakin, mutta se ei niin haitannut, koska hiekka oli mitä hienointa. Myöhään yöhön istuimme tulen ääressä ja juttelimme. Hauska ilta!

Tiistai 4. elokuuta 2009

Kaikki puhuivat heräävänsä katsomaan aamun auringonnousua, mutta minä olin yksin yhden dingon kanssa sitä katselemassa. Dingoja Fraserilla on paljon. Tiistaipäivän kohokohta oli Indian Head, joka on saaren pohjoisin paikka, jonne sai autollamme ajaa. Sieltä näkyi uskomattomat maisemat joka suuntaan. Korkealta näki myös valtavat hiekkadyynit, jotka nousivat 200m korkeuteen. Saari on siis aivan valtava hiekkakasa. Toinen päivän kohokohta oli lake Wabby. Järvi oli pieni, mutta se oli suurten hiekkadyynien ympäröimä. Käytiin vielä katsomassa Maheno -laivan hylkyä. Illalla söimme chili con carnea ja leikimme kaikkia hauskoja ryhmäpelejä. Olipas muuten mukava vaihteeksi, kun ei tarvinnut itse kokata.

Keskiviikko 5. elokuuta 2009

Viimeinen päivä Fraserilla oli aika simppeli. Suuren osan päivästä vietimme Lake McKenziellä, joka on saaren suosituin nähtävyys. Valkeat rannat ja turkoosi vesi. Paikka oli hieno, mutta pidin oikeastaan Birrabeenia kauniimpana. Koala hostellillemme palattuamme kävimme läpi kaikki tavarat ja auto tarkastettiin emmekä joutuneet maksamaan mitään korvauksia. Kaikki meni siis hienosti! Olisin kyllä niin niin kovasti halunnut päästä vähän ajelemaan maasturilla saaren hiekkateille. Olin ryhmämme ainoa, jolla oli jotain kokemusta nelivedoista. Muutamia vinkkejä pääsinkin viljelemään.

Fraser island oli uskomaton kokemus. Meillä oli erittäin mukava kahdeksan hengen porukka, mikä teki matkasta miellyttävän. Pelkäsin joutuvamme 9 juopottelevan ja lapsellisen nuoren seuraan, mutta porukkamme oli pienin, meidän lisäksi 6 muuta, ja hyvin kypsämielistä, asiat oli organisoitu, eikä ollut yliampuvaa show -meininkiä. Hiekalla ajaminen kuitenkin vaatii keskittymistä ja taitoa. Jos autolle käy vähänkään jotain, niin laskut perässä ovat isot. Porukassamme oli puolet 20 vuoden ikäluokkaa ja toinen puoli 25-30-vuotiaita. Tulimme hyvin toimeen ja nauroimme paljon, meillä oli todella hauskaa. Olin niin iloinen, että saatiin mukava porukka.

Itse saari puolestaan oli maaginen. Hiekkaa joka puolella, eikä mitä tahansa hiekkaa, vaan erittäin erittäin hienoa hiekkaa. Oletin saaren olevan itse asiassa lähes kokonaan hiekkaa, mutta siellä oli todella paljon kasvillisuuttakin. Kaunein osa saarta taitanee kuitenkin olla kristallinkirkkaat makeavesijärvet. Järvien vettä pystyi juomaan, koska se oli niin suuren hiekkamäärän siivilöimä. Ehdottomasti loistava osa matkaa oli riemun ja huudahduksien täyttämä maastoajelu. Välillä oltiin kiinni hiekassa, mutta päästiin työntämällä eteenpäin, välillä tie oli hyvin pomppuisa tai mentiin jokien yli. Yksi saaren hienoimmista paikoista oli Indian Head, josta näki paljon merielämää. Korkealta kalliolta nähtiin paljon delfiinejä, kilpikonna ja rauskukin kirkkaan veden läpi.. Kauempana nähtiin loiskahduksia, mutta ei oltu varma oliko valaita. Ehdoton muisto oli myös safarin lounaat ja illalliset, nukkuminen hiekalla ja illan pelit ja kertomukset tulen ympärillä. Mikkokin pääsi tunnelmaan ja tutustui moniin ihmisiin ja vitsaili muiden joukossa. Erittäin hyvää vaihtelua siis. Oli mukava tavata muita matkustajia ja vaihtaa kokemuksia ja saada vinkkejä. Fraser island oli todella hintansa väärti, vaikka joka paikka onkin hiekassa vieläkin. Kuuma suihku palattuamme oli aika taivaallista. Tällainen tekemämme safari oli mielestäni hyvä, ellei paras, vaihtoehto Fraserille, mutta paljon on tuurista kiinni, millaisen ryhmän saa. Muut vaihtoehdot olisi olleet opastettu matka tai oman jeepin vuokraus.

Torstai 6. elokuuta 2009

Lähdimme Koalasta hyvästellen uudet ystävämme. Ajoimme Bundabergiin, joka oli kaunis kaupunki vanhanaikasine rakennuksineen. Matkalla ajoimme läpi kauniiden sokeripeltojen, metsäfarmien ja viinitilojen. Kaupunkikin oli oikein maalaiskaupunki, aika iso kylläkin. Siellä oli myös kuuluisan Bundabergin rommitehdas, joka oli ihan kiinnostava. Syy, miksi tulimme Bundabergiin oli kuitenkin farmityö. Se on nimittäin alue, jossa on paljon farmitöitä, mutta nyt on kuulemma sato myöhässä, eikä töitä oikein ole. Niimpä jatkoimme matkaa 1770 kaupunkiin, joka vaikuttaa oikein leppoisalta ja kauniilta. Nyt on toki ilta eikä paljoa näe, mutta tunnelman aistii… Matkalla näimme, kuinka keltainen täysikuu nousi viljapeltojen ylle, kaunista. Kuu oli jättimäinen ja kuin tulessa.

Perjantai 7. elokuuta 2009

Minullekin tuli nyt sitten neljä kuukautta Ausseissa täyteen. Voisiko olla kauniimpaa paikkaa sitä viettää! 1770 on pieni, keskusta taitaa olla yksi pieni venesatama, rauhallinen, leppoisa ja erittäin kaunis parhaine biitseineen tähän mennessä, sekä turkoosi meri ja mukavat ihmiset tekevät tästä paikasta niin loistavan! Päivä käveltiin rantoja pitkin ja heiteltiin frisbeetä. Minusta tämä on tähän mennessä viihtyisin paikka. Niin rento, kaunis ja lämmin. Sitä paitsi se on aika lailla pois pääteiltä, vähän piilossa. Täällä olisi vielä voinut surffata tai ajella prätkillä, mutta meillä ei löytynyt tarpeeksi kiinnostusta tällä kertaa. Prätkäily on kuulemma tosi hauskaa. Siinä mennään 30 pyörän joukossa ja pyörät ovat vähän chopperimaisia, automaattivaihteisia ja niillä kierrellään paikkoja. Maksaa vain 50$ 3h huvista. Mutta 1770 on tosiaan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, paikan nimi tulee vuodesta jolloin Captain Cook astui maihin täällä. Ollaan varattu Whitsunday matka maanantaille, joten huomenna heräämme aikaisin ja ajamme pitkän pätkän (noin 500-600km) Mackayhin.

2 kommenttia »

  1. The lakes on Fraser (my favourite, McKenzie!) are really something; eventhough i come from the land of thousands of lakes… : ) kikka (ps my kids always have boogie-body boards with them when we go to the beach!)

    Kikka - 8.8.2009 05:58

  2. Oli kyllä vähän Suomimaisema järvineen! Kaunista kaunista…

    Lauri - 13.8.2009 03:33

Kirjoita kommentti