C’est la vie!

Australia, Suomi, Yleistä - 27.7.2009 06:43

Torstai 23. heinäkuuta 2009

Ei saatu töitä enää seuraavalle päivälle, mutta se ei pilannut tätä ilonpäivää! Postimies Pate oli nimittäin käynyt tiputtamassa paketin Mikan ja Allin portaille. Jippii, sain kirjalähetyksen Suomesta! Ja juuri ajoissa, kun olimme lähdössä. Siinä tuli fysiikkaa ja kemiaa lääkiksen pääsykoetta varten, jeah! Päivän kruunasi vielä aivan loistava, yksi parhaimmista, yöpaikka Clevelandista yhdeltä rannalta. Ei oltukaan nukuttu pitkään aikaan autossa ja minulla oli jo ihan ikävä sitä. Meidän auto on niin mukava. Siinä on oikeasti hyvä nukkua ja rauhallista. Se on niin kuin oma kämppä. Tehtiin sille suursiivous vielä ennen nukkumaanmenoa . Tavaraa olikin paljon. Niin ja aika huippujuttu! Siinä kun purettiin autoa niin meitä tuli pällistelemään koalakarhu! Ihanan söpö yksinäinen koala. Se käveli ihan minun viereeni ja pelästyin sitä ja se pelästyi minua ja kiipesi puuhun.

Heh, mutta illalla sitten tulikin vähän lisää toimintaa.

Oltiin siinä lukemassa iltalukuja sängyssä, kun pari poliisiautoa parkkeeraa viereen. Mietin, että huh, nyt taisi tulla häätö. Ajattelin jo mielessäni tekosyytä ”joo ei me tässä mitään nukkumassa olla, kun ihan vaan pysähdyttiin vähän lepäämään ja katselemaan tähtiä. Eikä se mitään tarkoita, että on yöpuvussa ja peiton alla.” Sievä poliisitäti tuli koputtamaan ikkunaan ja puhui tuimalla äänellä. Kysyi oltiinko nähty ketään juoksevan tästä ohi. Sanoin, että oli ihan pilkkopimeää eikä oltu nähty ketään. Ei kuulemma ollut mitään pelättävää. Sitten ne vain lähti. Jäin tarkkailemaan ympäristöä. Mutta ei sanaakaan siitä, että oltiin yöpymässä parkkipaikalla, mikä on tietääkseni laitonta. Kello oli silloin jotain kahdeksan illalla. Poliisiautoja tuli siihen vielä useampaan kertaan lyhyen ajan sisällä. Osoittivat valoillaan ympäristöön ja etsivät tätä karkuria. Oli aika jännää. Ne kokoontuivat siihen juttelemaankin ja onnistuin kuulemaan jotain, että mies oli ilmeisesti autovaras ja eräs poliisi oli ollut todella lähellä napata hänet. Hetken mietin, että oliko meidän ihan turvallista yöpyä siinä, mutta ajattelin että kyllä ne poliisit sen kriminaalin nappaavat. Niimpä nukahdin. Sitten heräsin yöllä, kun autoomme osoiteltiin tajuttoman kirkkailla lampuilla. Poliisit taas. Ja kello oli puoli kaksi yöllä, eikö ne olleet vieläkään saaneet rosvoa kiinni?! Huolestuttavaa. Silloin tosissaan mietin, pitäisikö meidän häipyä, mutta meillä oli kuitenkin ovet lukossa ja meitä oli kaksi, joten ei hätää ellei se olisi joku hullu aseen kanssa, joka olisi alkanut ampua autoon. En ehtinyt ajatella asiaa kauaa, kun olin jo taas unessa ja oli aamu seuraavan kerran kun heräsin. Olipahan jännää kuitenkin. Mutta tässä vain todistin sen, että poliiseja ei paljoa kiinnosta tällaiset parkkispummit, koska meille ei sanottu siitä yhtään mitään eikä aamulla ollut lappua pyyhkijän alla.

Perjantai 24. heinäkuuta 2009

Herättiin auringonnousuun, jonka jälkeen käytiin virkistyttävällä puolituntisella kuntosalilla. Sen jälkeen jätettiin Brisbane ja mentiin Australia Zoohon, Queenslandin must nähtävyyteen. Se on siis edesmenneen krokotiilimiehen, Steve Irwinin, perustama eläintarha, todella suuri sellainen. Sattui olemaan hänen tyttärensä syntymäpäivä, joten näimme hieman special showta. Julkimoita koko perhe. Nähtiin paljon krokotiilejä ja muita australialaisia eläimiä . Mieleenpainuvia juttuja oli kengurumaa, koalamaa ja lintutarha, jossa pystyi kävelemään vapaana olleiden eläinten kanssa. Eläimillä näytti olevan hyvät tilat siellä yleisestikin. Jos olisin voinut päättää mikä eläimistä olisin, niin haluaisin olla tiikeri, koska se on niin kaunis ja uljas, mutta valitettavasti pian kuolemassa sukupuuttoon . Nähtiin myös elefantteja ja tasmanian tuholainen . Leijonia siellä ei ollut. Oltiin siellä melkein koko päivä. Matkalla sinne nähtiin myös hieno Glassy Mountain, joka on kuin Ayers rock siinä mielessä, että se on vain yhtäkkiä nouseva yksinäinen vuori. Ilmeisesti juttu on mennyt niin, että se on ollut kovempaa ainesta kuin muut ja muu ympärillä ollut on eroosion tasoittamaa. Aika hassun näköistä.

Eläintarhan jälkeen ajettiin Chevallumiin, Sunshine coastille, ja tavattiin meidän uusi hostimme, jonka luona asuisimme hetken aikaa. 20-vuotias Rhys oli juuri palannut 5-viikkoiselta Australian kiertueeltaan. Miten mahtavaa tämä matkailu onkaan, ehdottomasti parasta antia on tavata tällaisia ihmisiä kuin Rhys! Niin erilainen persoona kuin muut. On ollut uskomatonta tutustua häneen! Hän on metsän lapsi, taiteilijasielu, avoin, tunteensa näyttävä, vilpitön, kirjava, niin erilainen kuin muut. Hän kulkee joka paikkaan paljain jaloin, asuu omassa kämpässään keskellä sademetsää, kiipeilee puissa, kirjoittaa todella hyviä runoja ja kirjoja, 10 oppilas koulussa, erittäin pohdiskeleva ja ajatteleva ihminen, tykkää juoda viiniä, niin ja uskovainen vielä! Hänellä on ensi viikonloppuna runokilpailu Nimbinissä, mitä varten hän on nyt kirjoitellut runoja ja juuri lähti kävelylle harjoittelemaan niitä, paljain jaloin tietysti.

Rhys tuli meitä vastaan rainforest roadilla ja juoksi edellämme talolleen johdattaen meidät sinne. Rhysin talo ei ulkoa paljolta näytä, mutta sisusta on maalattu taivaaksi, vaaleansiniset seinät valkoisine pumpulipilvineen. Hänellä ei ole asunnossaan tuoleja tai sohvia eikä sänkyjäkään. Lattialla ja seinillä on tyynyjä ja patjoja, joilla istutaan ja nukutaan. Kiinnitin huomion hänen seinällään roikkuvaan valtavaan käärmeennahkaan. Se on kuulemma käärmeestä, joka asuu hänen talossaan. Itse asiassa talossa asuu useitakin käärmeitä. Ja tuo yli kolmimetrinen on vain pieni. Hän ei pelkää niitä ollenkaan, vaikka ne ovatkin myrkyllisiä, elävät sulassa sovussa. Nyt niiden pitäisi kuulemma olla horroksessa, mikä helpotus. Sitten hän halusi viedä meidät grillaamaan ja veikin meidät kauniiseen puistoon kukkulan päälle, josta oli kauniit näkymät Sunshine coastille . Sen jälkeen ajoimme erään niemen kärkeen katselemaan tähtiä ja rantakaupunkia. Siinä istuimme nurmikolla majakan vieressä jutellen syntyjä syviä.

Lauantai 25. heinäkuuta 2009

Aah, parhaimmat unet pitkään aikaan! Ja mikä parasta, muroja ja mysliä aamupalaksi.

Rhys oli suunnitellut meille paljon toimintaa tälle päivälle . Hänellä on siis paljon vapaa-aikaa, koska hän ei opiskele tai tee töitä. Aluksi käytiin hakemassa hänen kaverinsa Jarra, jonka kanssa mentiin tekemään kiva bushwalk sademetsään . Paikka taisi olla Baroona pocket. Käveltiin korkealle kukkulalle, josta oli hienot näkymät alhaalla kulkevaan kanjoniin ja jokeen . Sen jälkeen käytiin ostamassa ruokaa ja mentiin syömään aarresaarelle, niin kuin hän sitä kutsuu. Aarresaarella hän vei meidät kiipeilemään puihin ja niin hauskaa minulla ei vähään aikaan ole ollutkaan! Tykkäsin pienenä tosi paljon kiipeilystä. Nämä puut olivat aivan erinomaisia kiipeilypuita. Oksat olivat joustavia ja yhdistyivät toisiin puihin. Oltiin puuhippaa ja Rhys oli ihan vaikuttunut kiipeilytaidoistani, se oli niin hauskaa ! Sen jälkeen hän vei meidät ystävänsä teepuotiin, jossa hänen ystävänsä tarjosi meille teet. Parasta teetä koskaan! Saatiin haistella useita kymmeniä eri teelajeja ja valita mitä haluttiin. Otin Passion D’orangea, joka oli aivan mahtava tee! Sekin oli niin hauskaa! Yleensä ihmiset menevät kahville, mutta mentiinkin teelle. Päivälle olisi ollut vielä lisää toimintaa suunniteltuna kuten kalliokiipeilyä ja vesiputous, mutta oltiin jo väsyneitä ja Mikko oli kipeänä. Illalla mentiin kuitenkin vielä hänen seurakuntalaistensa kanssa viini- ja juustokekkereille. En ollut koskaan ennen ollut viini- ja juustojuhlissa. Tutustuin taas joihinkin mitä ihmeellisimpiin ihmisiin. Oli yksi kaveri, joka teki tatuointeja itselleen. Hienoja olikin, mutta tosi vaikea tehdä. Hän käytti vain normaalia neulaa ja mustetta. Yhden isä oli hammaslääkäri, joten sain taas lisää infoa siitäkin. Illan päätteeksi sain ajaa Rhysin manuaalivaihteisen auton takaisin kotiin, koska Rhysillä on vielä P-vaihe, jolloin veressä ei saa olla yhtään alkoholia.

Sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Aamulla mentiin Rhysin seurakuntaan, joka oli sekin erilainen. Tosi yhtenäinen perhe. Oli jännää, kun laulettiin niin ei ollut mitään bändiä, sanat heijastettiin vaan seinälle ja kaiuttimista kuului musiikki, luultavasti joku CD. Olin yllättynyt miten hyvin CD-ylistyskin toimi. Aluksi se tuntui vähän omituiselta kyllä. Heh, mutta sitten kun katsoin taakseni niin huomasin että bändi olikin meidän selkiemme takana! Miten kummallista. Kirkko oli halli teollisuusalueella ja ilmeisesti ei ollut tarpeeksi tilaa laittaa bändiä eteen.

Kirkon jälkeen mentiin Rhysin vanhempien luo, jonne koko perhe oli kokoontunut. Herttainen perhe! He asuvat samalla tiellä kuin Rhys, vähän pidemmällä vain, keskellä sademetsää toki myös. Rhysin isä valmisti maukkaita pizzoja ulkouunissaan siinä samalla kun söimme ja juttelimme . Mikko oli vielä aika kipeä ja sille tuotiinkin panadolia. Toivottavasti vain ei ole sikaflunssaa ettei olisi tarttunut Brisbanesta, siellä oltiin niin kipeitä. Minullakin taisi olla sikaflunssa kun oltiin Gold Coastilla, mutta se oli aika lievä ja meni ohi ongelmitta. Oireet olivat juuri sen kaltaiset, päänsärkyä, närästystä, rinta- ja mahakipua, joita minulla ei normaalisti ole, ja normaaliflunssan kurkkukipu jne. Rhysin perhe oli kuitenkin todella mukava ja omanlaatuinen. He ovat asuneet Tunisiassakin.

Täällä Chevallumissa on paljon mansikkafarmeja, tulee Suomi mieleen, ja nyt on sadonkorjuun aika. Lounaan jälkeen mentiin kyselemään töitä farmeilta, mutta kaikki paikat olivat jo täynnä, harmi. Meidän oli sitten tarkoitus mennä surffaamaan, mutta ilma oli aika kolea, joten jätettiin se ja mentiin katsomaan leffaa Rhysin kämpälle. Katsottiin Sweeney Todd, joka on kauhumusikaali. En juurikaan pitänyt siitä, niin surullinen ja väkivaltainen.

Illalla mentiin vielä uudestaan kirkkoon, jossa oli oikein mukava kokous. Paljon ylistystä ja rukousta. He painottavat juuri rukousta, kertomustensa jakamista ja armolahjoja. Tuolit siirrettiin pois ja hallissa pystyi sitten tanssimaan ja liikkumaan miten ikinä halusikaan. Niin ja ylistysbändikään ei ollut mikään tavallinen, koska niillä oli bongorummut, jotka olivat ehdottomasti hyvä juttu.

Maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mikko on vielä kipeänä, mutta kuulemma jo paremmissa voimissa. Tänään on kirjoituspäivä. Rhys kirjoittaa runojaan Nimbiniä varten. Iltapäivällä on tarkoitus mennä kuitenkin surffaamaan, Rhys lupasi opettaa. Illalla olisi luvassa grillausta kodittomille, jonka seurakunta järjestää aina maanantaisin. Nyt tehtiin lounaaksi omia pizzoja, niin helppoa ja hyvää!

Filosofiaa

Tässä joitain mietelmiä, joita olen ajatellut. Kotona ollessani vietin suurimman osan ajastani yksin tai kavereiden kanssa, mutta en perheeni kanssa. Kanssakäymistä perheen kanssa oli itse asiassa hyvin vähän. Jostain syystä ei löytynyt kiinnostusta eikä aikaa, olinpas itsekäs. Täällä olen kuitenkin ehtinyt paljon ajatella perhettäni ja kuinka rakas ja tärkeä se minulle onkaan. Kuinka haluaisin jutella heille niin paljon kaikesta ja kertoa mitä ajattelen. Jos perhe on läheisin ja tärkein asia, niin kyllä silloin tulisi löytyä aikaa olla yhdessä, keskustella ja muuta. Tyhmää vain uppoutua omiin asioihinsa. Olen nyt ymmärtänyt paremmin, kuinka tärkeä ja suuri merkitys perheellä on elämässä. Ymmärtänyt miten paljon eteeni on nähty vaivaa kodissani, josta olen tuskin edes kiittänyt. Kaikki ruoan laitot, ylipäätänsä että on ruokaa talossa, tiskit, pyykit, koko kasvatusprosessi, talo, oma huonekin. Olen elänyt ihan freeloaderina. Tuntuu niin pahalta. Koti on yhteinen asia ja kaikkien tulisi osallistua sen ylläpitämiseen, sitä paitsi se on mukavaa yhdessäolon aikaa. Täällä maan päällä elämme kuitenkin niin lyhyen ajan, että se vähäkin kannattaa käyttää yhdessä lähimmäisten kanssa. Jos kuolisin pian ja saisin tehdä yhden viimeisen asian vielä elämässäni, niin haluaisin tavata perheeni, kertoa tunteistani ja halata kaikkia. Rakkaimmat ihmiset elämässä. Perheen tulisi olla yhtenäinen ja onnellinen ja viettää aikaa yhdessä. Halusin kirjoittaa nämä asiat ylös, etten unohtaisi niitä kotiin palattuani. Parhaimmat asiat elämässä ovat ilmaisia ja ihmisten kanssa jaettuja. Kun nyt mietin parhaimpia kokemuksia Australiasta, niin mieleeni tulevat tapaani ihmiset ennen biitsejä, vuoria ja luolia. Ihmiset ovat matkailun parasta antia.

Haluan myös pystyä muistamaan Suomen sellaisena kuin sen nyt ajattelen. Jokaiselle tapaamalleni ihmiselle olen saanut kertoa, millainen maa Suomi on. Olen huomannut, että kerron siitä hyvin positiivisesti, niin kuin sen muistan ja kaikki ovatkin sanoneet haluavansa tulla Suomeen joku päivä. Levitän siis hyvää sanomaa Suomesta. Yleisimmin mitä ihmisille jää parhaiten mieleen on se, että suomalaiset ovat ihan kahjoja, kun hyppäävät kuumasta saunasta jääkylmään veteen jäähän tehdyn reiän läpi. Sauna ja ennen kaikkea avantouinti ovat ihan hullunhommaa. Sauna on kyllä tosiaan ihanan lämmin asia, jota kaipaa oli päivä kuinka kuuma tai kylmä tahansa. Niin myöskin Suomen puhtaat ja raikkaat vedet. Toinen mieleenjäävä asia on kesän yöttömät yöt ja talven pimeys. Niin kuin he toisilleen sanaa levittävät ”Their summer is day all the time and winter is night all the time”, ja sitä pidetään ihmeellisenä. Niin, meillä on erikoisia ja hienoja vuodenaikoja. Talven kylmyys ja pimeyskin on hienoa aikaa, koska silloin ihmiset voivat kokoontua lämpimiin koteihinsa ja viettää aikaa yhdessä. Talvi on siis yhdessäolon aikaa. Ja miten kaunista onkaan mennä Lappiin ajelemaan moottorikelkalla tai hiihtämään keväisille puuterihangille tai katsoa revontulia. Miten kaunista se onkaan, kun lumi tekee kaikista muodoista niin pehmeitä. Keväisin luonto ja ihmiset puhkeaa kukkaan. Ja toki kaikki ihailevat ilmaista opiskelua ja terveydenhuoltoa. Siksipä minäkin olen päättänyt, että lapseni tulevat saamaan tasokkaan ja ilmaisen suomalaisen koulutuksen. Täällä Australiassakin monet menevät yksityiskouluihin, jotka maksavat 12 000$ vuodessa ja yliopistomaksut vasta kalliita ovatkin. Joo ja Suomessa ilmaisten opintojen lisäksi valtio maksaa sinulle vielä opintotukia. Aussit sen sijaan elävät isoissa veloissa opiskeluaikoinaan. No veroistahan se Suomen koulutus maksetaan, mutta veroja ne maksaa täälläkin. Niin ja ihmiset hämmästelevät suomalaisia, joilla on kaksi asuntoa!! Mökit herättävät suurta ihailua. Paikka jonne mennä rauhoittumaan kaupungin hektisyydeltä. Aah, parhaimmat muistot Suomesta ovatkin juuri mökki, sauna ja järvi. Vaikka en materiaa elämältä tahdokaan, niin mökin haluan kovasti sitten aikuisena. Mökki mökki mökki, parasta Suomen kesää. Eikä sovi unohtaa Suomen toimivaa ja halpaa julkista liikennettä. Australiassa julkinen liikenne on kehno ja kallis. Melbournessa on kuulemma paras, ratikoitakin! Ja vaikken televisiota paljoa katsokaan niin hyvä tavaton näiden aussikanavien kanssa. Mainokset joka kanavalta samaan aikaan, samat mainokset kerta toisensa jälkeen, huonoja ja ärsyttäviä mainoksia ja aivan jatkuvasti. Simpsonit -jakson aikana on varmaan 4 tai 5 mainoskatkoa, joista viimeisen jälkeen näytetään 10 sekuntia simpsoneita ja sitten se loppuu. Typerää. Sen sijaan suomalaiset mainokset ovat laadukkaita ja niitä on vähemmän. Ja sitten vielä Suomen välimatkat. Miten lähellä kaikki lopulta onkaan?! Australia on valtava maa ja etäisyydet järkyttäviä, mutta ne ei silti tunnu missään. Suomessa kaikki on ihanan lähellä. Aah, ruisleipää ja Fazerkin. Nämä asiat haluan muistaa, kun tulen Suomeen. Eikö olekin muuten aika jännä juttu, että täälläpäin Eurooppaa pidetään aivan ihmeellisenä sivistyksen ja kulttuurin kehtona? Eurooppaa ihannoidaan kovasti. Voisikin olla hyvä tutustua vähän lähemmin itsekin joskus Eurooppaan. Eurooppalaisia arvostetaan kovasti, emme taidakaan ymmärtää kuinka paljon meitäkin ihannoidaan. Suomalaisilla on niin hyvät mahdollisuudet ja edellytykset kaikkeen. Mikä onni.

Olen myös ajatellut kuinka paljon ja erilaisia ystäviä minulla on. Haluan viettää heidänkin kanssaan enemmän aikaa. Mesetys ja cyberkaveraaminen saa vaihtua ovikellon ja puhelujen soittoon. Olen myös poiminut seurakunnista joitain juttuja, joita olisi kiva tehdä meidänkin seurakunnassa. Ennen kaikkea yhtenäisyyttä tulisi kasvattaa. Avoimuutta ja rohkeutta olisi myös hyvä kasvattaa. Ehdottomasti rukoilla ja käyttää Pyhän Hengen lahjoja nuorten parissa.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti