Kaikki aikanaan

Australia, Yleistä - 27.6.2009 08:42

Rakas päiväkirja,

Löysin vastauksen kaipuuseeni ja puutteelliseen oloon. Enemmän kuin jotain tyttöä kaipasin seurakuntaa. Ymmärsin, että siitä on kulunut jo pitkä aika, kun viimeksi kävin seurakunnassa, seurakunta on kuitenkin ollut minulle jokaviikkoinen asia useamman vuoden. Andrew on töissä pizzeriassa ja saadaan sieltä halpoja pitsoja, joten mentiin sinne yksi ilta ja huomasin viereisen liikkeen olevan seurakunnan hyväntekeväisyyskauppa. Googletin sitten tämän LifeHouse -seurakunnan ja päädyin perjantaina heidän nuorteniltaan. Tuntui niin hyvältä pitkästä aikaa päästä uskovien joukkoon ja viettää aikaa seurakunnassa. Sain lämpimän vastaanoton ja uusia ystäviä. Ymmärsin, että tämä on sellainen asia, josta minun tulisi pitää kiinni, etsiytyä seurakuntiin. Kokouksen jälkeen mentiin vielä synttärijuhlille.

Coffsissa on kuulemma paljon uskovaisia väkimäärään nähden. Seurakuntiakin on paljon. Niimpä googletin vähän lisää ja sunnuntaiaamuna menin C3 -seurakuntaan, joka oli myös kotoisa ja lämmin, joskaan en kovasti tykännyt aggressiivisesta ja oudohkosta pastorista. Nyt olin siis käynyt kahdessa eri seurakunnassa Hillsongin jälkeen ja huomannut sellaisen seikan, että ne ovat hyvin samantapaisia joltain osin. Olkoon se sitten yleinen trendi Australiassa tai sitten muut seurakunnat haluavat olla niin kuin Hillsong, mutta niissä kaikissa tähän mennessä on ollut visuaalisesti hyvin samanlainen ilme. Seurakunnat eivät ole kirkon näköisiä, vaan isoja halleja ennemminkin. Niissä on useita screenejä ja videotykkejä . Seurakunnan uutiset on aina videolla haastatteluineen, tulevat tapahtumat ilmoitetaan myös videona mainosten tapaan. Tällaisen visuaalisen ilmeen eteen nähdään paljon vaivaa. Seurakunnissa on myös hienot kankaat seinillä ja erilaisia valoja ympäriinsä. Se on tehty hyvin viihtyisäksi ja nuorekkaaksi. Missään en ole kyllä nähnyt vielä ristiä seinällä. Seurakunnilla on myös tapana pitää useampi kokous päivässä ja yksi niistä on yleensä iltakokous, joten menin samaisena sunnuntaina LifeHousen iltakokoukseen, jossa uudet ystäväni ottivat minut taas vastaan. Mikä on myös erona Espoon seurakuntaani on se, että täälläpäin sunnuntaikokoukset on ne viikon päätapahtumat, jonne nuoretkin tulevat sankoin joukoin. Ei pidä siis laiminlyödä sunnuntaikokouksia Suomen nuoret. Sitä paitsi täällä kokouksiin tullaan aamuyhdeksältä, joten väsy ei saisi olla tekosyy jättää klo 11 alkavia Suomen sunnuntaikokouksia välistä. Huomenna menen LifeHousen aamukokoukseen, jossa pastori puhuu Jeesuksen paluusta.

Osasyy matkalleni lähtöön oli se, etten tiennyt mitä haluaisin opiskella Suomessa. Halusin miettimisaikaa, uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Matkani tavoitteena on ollut oppia tuntemaan itseni paremmin, löytää kiinnostus jotain alaa kohtaan, itsenäistyä ja muutenkin oppia selviytymään elämästä. Olenkohan nyt matkani puolessa välissä vai missä, mutta joka tapauksessa olen jo saanut paljon. Olen muuttunut ihmisenäkin: ennen en pitänyt yhtään kissoista, mutta täällä olen aivan ihastunut yhteen suloiseen kissaan, joka ei ole kuin muut, se on sosiaalinen ja kiltti . Tämä on toki huvittava ja pinnallinen esimerkki, mutta monet ennakkoluuloni ovat hävinneet tai muuttuneet. Olen tavannut ihmisiä erilaisine näkemyksineen, mikä on ollut mielenkiintoista. Tämä Julie, jonka luona nyt olemme asuneet jo kolmatta viikkoa, on oikein ihmisanalysoija ja erittäin kiinnostunut eri persoonallisuuksista, on ollut mukava jutella hänen kanssaan erilaisista ihmisistä. Me olemme molemmat ISTJ persoonia.

Yksi iloisimmista asioista on kuitenkin se, että olen löytänyt minulle sopivan alan! Lääketiede on hyvin kiinnostavaa ja tarjoaa riittävästi haastetta. Olen oivaltanut, että haluan tähdätä korkealle ja olen kunnianhimoinen, haluan auttaa ihmisiä, tehdä käytännöllistä, haastavaa ja ennen kaikkea rehellistä työtä! Olen sulkenut bisnesalat ja lain pois, koska en pidä niitä riittävän rehellisinä aloina ja eivät täten sovi minulle. Mietin lentäjän ammattia myös, mutta se on loppujen lopuksi aika yksitoikkoista monitorien ja radion seuraamista, työajatkin ovat huonot ja epäsäännölliset, haluan olla kotona, kun muutkin ovat. Sitten on kaikenlaisia kelloseppiä ja hammasteknikoita, mutta ne ovat liian yksinäisiä hommia ja niihin liittyy liikaa myyntiä. Mietin sitten pitkään lääkärin ja hammaslääkärin välillä. Lääkärin ammatissa työvuorot ovat myös paikoitellen epäsäännölliset, opiskelu jatkuu koko uran ajan, alue on ehkä hieman liian laaja (toki voi erikoistua), henkisesti kävisi raskaaksi olla tekemisissä sairauksien ja surun kanssa koko ajan, otan asiat herkästi henkilökohtaisesti enkä pääse virheistäni kovin helposti yli, joten potilaan kuolema olisi minulle raskas asia, ja päivystyksen aikana olisi liian raskasta vastaanottaa puukotettuja, traumaattisia ja sydäninfarktipotilaita hektiseen tahtiin. Paljon olisi myös epävarmuutta enkä haluaisi arvailla, kun ei aina tiedä mikä potilasta vaivaa. Luulen, että se siis kävisi henkisesti liian raskaaksi. Sitä paitsi lääkäri ei ole vain ammatti vaan se on elämäntapa, ja luulen, että työasiat tulisivat mukana kotiinkin ja sitä en halua. Käsillä ei yleislääkärit pääse paljoa tekemään loppuen lopuksi, vaan pitäisi erikoistua kirurgiksi, mutta siihen en ala. Hyviä puoliakin on toki paljon: hyvä työllisyys, laajana alana tarjoaa paljon mahdollisuuksia, vastuullinen ja haastava ammatti, hyvä mieli kun onnistuu auttamaan potilasta, arvostettu työ, erilaisia työpäiviä, pidän ongelmien ratkaisemisesta, ihmisten auttamisesta ja lohduttamisesta.

Hammaslääkärin työssä pääsee käyttämään käsiään ja tekniikkaa enemmän, mitä pidän työssä tärkeänä. Pidän enemmän kontrolloitavissa olevasta alasta, sillä hampaat ja suu on kuitenkin melko kapea ala ja siten helpommin hallittavissa kuin yleislääkärin ala. Kiinnostaa ajatus erikoistua yhteen alaan tosissaan ja tulla siinä taitavaksi. Siinäkin pääsee nauttimaan lääkärin ammatin hyvistä puolista kuten ihmisten auttamisesta, erittäin hyvästä työllisyydestä, lääkiksessä opiskelusta, vastuullisesta ja haastavasta ammatista, potilassuhteista, onnistuneen toimenpiteen ilosta ja ongelmien ratkonnasta. Työajat ovat kuitenkin säännöllisemmät eikä työ varmaankaan tule kotiin niin helposti, koska ammattiin ei kuulu niinkään arvailua, epävarmuutta ja sairauksia kuten lääkärin ammattiin. ”Iloisempi” ammatti. Ja tälläkin alalla on muutamia eri erikoistumisaloja, jos kiinnostuu jostain erityisesti. Yksityisellä puolella työskenneltäessä voi vaikuttaa omaan työhönsä ja työaikoihin vielä enemmän ja jättää päivystykset kokonaan pois, osittain näin toki myös yleislääkärin ammatissa. Huonoja puolia ammatissa on sen kapea-alaisuus ja mahdollisesti yksitoikkoisuus sekä ajoittain huonot työasennot. Vuodessa tulee varmaan muutamat reiät paikattua. Toki jokaisen hampaat on erilaiset ja tarjoaa oman haasteensa ja aina pitää kuitenkin tehdä erinomaista jälkeä. Pidänkin alasta, koska siinä täytyy olla huolellinen ja keskittyä jokaiseen potilaaseen täysillä. Potilaat ovat kuitenkin erilaisia kaikki ja monet pelkäävät hammaslääkärissä käyntiä, joten siinä saa käyttää sosiaalisia ja lohduttavia taitojaan apuna, kun yrittää poistaa hammaslääkäripelkoa potilailta. Hammaslääkärin ammatissa on myöskin paljon vähemmän valmistumisen jälkeistä opiskelua kuin lääkärillä on. Niin siis olen päätynyt hammaslääkärin alaan ja intoilen lääkiksen perään. Turku olisi ehkä kiinnostavin opiskelupaikka eikä yksin muuttaminenkaan pelota, koska on jo oppinut elämään aika itsenäisesti ja ilman vanhempia. Lääkikseen pääsy on vain kovan työn takana ja saattaa viedä joitain vuosia ennen kuin pääsee sisään, mutta tykkään kovista tavoitteista ja niiden eteen työskentelemisestä. Monet HLL opiskelijat ovat jo insinöörejä tai muita taitajia, mutta ovat löytäneet alansa vasta myöhemmin, joten minua ei haittaa yhtään vaikka pidin välivuoden ja sisäänpääsyni lykkääntyy muutamalla vuodella, koska olen kuitenkin monia muita edellä. Kuulee niitäkin tarinoita, että joku on päässyt lääkikseen 13. hakukerralla. Mullahan on siis vielä tuo armeijakin käymättä.

Elämä täällä Coffsissa on ollut erittäin rentouttavaa . On saanut nukkua aamulla niin pitkään kuin on halunnut, käydä aamu-uinnilla altaalla ja syödä aamupalaa auringonpaisteessa terassilla. Ollaan otettu tosi rennosti. Joka toinen arkipäivä käydään salilla treenaamassa (siis katsomassa musiikkivideoita!) ja torstaisin ollaan käyty ilmaiseksi seinäkiipeilemässä samaisessa rakennuksessa . Muuten ollaan pelattu, katseltu leffoja ja tuho-osastoa. Monet varmaan teitää tuho-osaston, scrubs, itse vaihdoin aina kanavaa kun se tuli Suomessa. Täällä ollaan kuitenkin katsottu sitä kohta kuusi tuotantokautta ja se on uusi lempparisarjani! Ei pelkästään lääketiedeaiheen takia, vaan koska se on hirmu hauska ja meissä on paljon samaa päähenkilö Zach Braffin kanssa. Täällä on myös satanut monena päivänä ihan kaatamalla, joten on oltu sisällä. Yhtenä päivänä käytiin biitsillä . Eilen katsottiin porukalla Into the Wild -elokuva ja se palautti taas matkailun mieleen, huomenna ollaankin jatkamassa matkaa kohti Byron Bayta.

2 kommenttia »

  1. Onnittelut! 300 päivää pamahti mittariin.

    Mika - 2.7.2009 23:06

  2. Ohho! Niinpa teki :D Kiitoksia kiitoksia muistamisesta!

    Lauri - 3.7.2009 08:22

Kirjoita kommentti