Erilaisia päiviä

Australia - 9.5.2009 07:56

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Phill ja Martin tulivat hakemaan meidät ja trailerin pihastamme aamuseitsemältä. Pihalla ei nähnyt juuri mitään, koska kaikkialla oli sumua. Lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen saavuttiin Blacktowniin, josta kerättiin traileriin ja autoon Himalajalta tuotuja hiekkakivilaattoja, 21kg kappale. Sitten istuttiin taas tunnin verran autossa matkalla kohti Brooklynia. Phill ja Martin ovat varakkaita bisnesmiehiä ja matkailleet paljon. Itse asiassa Martin asuu Shanghaissa, ja sanoi minun olleen tervetullut käymään. Sain heiltä hyviä vinkkejä ja apuja matkailuuni. Pysähdyttiin pikaiselle ja perinteiselle aussiaamiaiselle, pies and drinks, jotka ei olleet oikeastaan hullumpia .

Lopulta päästiin kauniin näköiseen laaksoon Sydneyn pohjoisrannikolla, jossa oli satama . Minä ja Mikko jäätiin sinne odottamaan, kun Phill ja Martin hakivat veneen. Joukkoomme liittyi eräs Brent, joka oli hyvin iloinen ja hauska aussi. Lastattiin veneeseen osa kivistä ja ajettiin Phillin mökille erääseen saareen. Kun oltiin siirretty kivet pois veneestä niin lähdettiin hakemaan uutta lastia. Venematkaankin yhteen suuntaan meni toistakymmentä minuuttia. Kivien kuljettaminen trailerista veneeseen oli kylläkin aika raskasta hommaa. Kannettiin kaksi kiveä kerrallaan noin sadan metrin matkan ja niitä piti käsitellä varoen. Kun sitten oltiin saatu viimeisetkin kivet veneeseen, niin vene oli niin painava, ettei se enää pystynyt kääntymään, tai hyvin kehnosti ainakin . Saaressa kiviä piti kantaa jyrkkää mäkeä ylös ja se oli kovaa treeniä se . Reidet oli aika hapoilla viimeisillä rapuilla. Mutta sitten kun kivet oli saatu kannettua ylös, niin päivän työt olivatkin ohi.

Mentiin veneellä sellaiseen oikein viihtyisään satamaan syömään fish & chipsiä . Sitten ajeltiin takaisin, vietiin vene pois ja lähdettiin trailerin kanssa takaisin Blackheathiin, parin tunnin ajomatkan päähän. Suurin osa päivästä oli siis matkustelua, mutta sitten osa ajasta oli fyysisesti erittäin raskasta. Automatkalla takaisin molemmat nukuimme takapenkillä aivan kuin pienempänä pitkän Puuhamaa -päivän jälkeen. Puoli seitsemältä oltiin takaisin farmilla ja saatiin hommasta 100$ mieheen. Ei hullummin, kun ottaa huomioon, että saatiin noin 30$ edestä ruokaa ja työskennellä piti ainoastaan parisen tuntia ja saatiin taas uusia kontakteja. Matonleikkuusta käteen jää sellainen 60$ ja pari rakkulaa.

Torstai 7. toukokuuta 2009

Richard oli hommannut meille taas jotain muuta mukavaa tehtävää täksi päiväksi. Hänelle oli tullut kuvauskeikka läheiselle oliivifarmille Megalong valleyhin ja sai värvättyä meidät sinne poseeraamaan ja poimimaan . Ei oltu edes eläessämme ennen nähty oliivipuita! Maisemat laaksossa olivat jälleen kerran loistavat. Ja ties monennettako päivää putkeen päivä oli pilvetön ja tuuleton ! Upeat ilmat viime aikoina! Oliivipuiden ympärille asetettiin verkot/matot joiden päälle poimitut oliivit sitten tippuivat ja siitä ne kerättiin talteen . Minun ja Mikon homma oli pitää huoli, että poimijat pystyivät etenemään, eli heillä oli mattoja allaan ja meidän piti myös kerätä oliivit matoilta koreihin . Hetken päästä oltiin kehitetty niin hyvä tekniikka, että Malcom (farmin omistaja) nimesi sen Finnish systemiksi ja kysyi oltaisiinko oltu kiinnostuneita tulemaan töihin toistekin! Joukossamme oli myös aika iäkkäitä työntekijöitä, joten niiden rinnalla näytettiin varmasti aika tehokkailta!

Päivään kuului teetauko (joka kesti tunnin!), jonka jälkeen tunnin päästä oli taas yli tunnin mittainen lounastauko ja syöminen kävi kyllä kovemmasta työstä kuin itse oliivit ! Mattofarmilla meillä on päivässä puolen tunnin lounastauko and that’s it! Tehtiinkin aika pitkä päivä oliivifarmilla, 9 tuntia ja saatiin 100$ taskuun. Malcom halusi meidät kovasti uudestaan sunnuntaina töihin, joten hän antoi vielä 25$ bonuksen kummallekin. Kerrottiin olevamme sunnuntaina Sydneyssä, mutta mietittäisiin asiaa. Richardkin kertoi vähän väliä, kuinka tyytyväinen Malcom oli meihin ollut. Oli hyvä kuulla positiivista palautetta (sitä ollaan kyllä saatu Richardiltakin) ja kiiteltiin Richia työnvälityksestä. Oliivipuut olivat muuten erittäin vahvoja, oksat joustavia, tuhteja ja kestäviä, samoin lehdetkin. Itse oliivit näyttivät herkullisilta, mutta olivat uskomattoman happamia ja kitkeriä. Sellaisia ne onkin ”raakoina”, mutta salaisuus piileekin siinä, että ne täytyy laittaa viinietikkaan, jolloin niistä tulee oliivin makuisia .

Illalla käytiin vielä salilla, ihan kuin ei oltaisi oltu tarpeeksi ahkeria jo muutenkin tänään, ja nähtiin siellä ammattilaisjoogaa, ja mitäs ne sattuivatkaan siellä tekemään, päälläseisontaa. Salin jälkeen mentiin vielä syömään iltapalaa. Se oli sellainen ihan romanttinen illallinen: tonnikalaa suoraan purkista huoltsikan takana pimeässä ja kylmässä, automme ajovalojen valaistessa huteraa pullokoreista kasattua pöytää ja tuoleja.

3 kommenttia »

  1. Moi taas! Me luettiin tätä äitin kanssa ja vaan naurettii; teette fyysistä työtä ja vielä salille…. ja tonnikalaa huoltsikan takana! eikä:D täällä tulee vettä ku sangosta kaatamalla, eli lähettäkääpäs myös tänne sitä aurinkoa pojat!

    Emmi - 9.5.2009 12:07

  2. :D Aika kivoja duuneja ootte saanu :P Iltapalasta saatte kyl isot propsit :D
    Tsemppiä sinne!

    Henri - 9.5.2009 21:33

  3. Kiitoksia kommenteista! Aurinkoa Suomeenkin!

    Lauri - 13.5.2009 12:18

Kirjoita kommentti