Paluu farmille

Etelä-Afrikka, Kenia, Swazimaa, Tansania - 17.3.2009 14:17

Vai pitäisikö sanoa sivistyksen pariin?

Itä-Afrikasta Etelä-Afrikkaan palatessa tuntui kuin olisi tullut Eurooppaan. Lentokenttä oli suuri, korkea ja mahtava. Parkkihallissa piti muistuttaa itseään, ettei ollutkaan kalliissa autoliikkeessä. Autoteiden tasainen kyyti toi unen palloon. Joburgin toiseksi suosituin automerkki BMW:n jälkeen. Keniassa erittäin yleinen auto, Peugeot 504. Muistan, että näitä oli myös silloin 90-luvun alussa, kun asuimme vielä Nairobissa. Ja mihin nyt kiinnitti huomiota oli tieviitat. Tiet ja niiden päämäärät oli niin selkeästi ja moneen otteeseen merkitty, että ei auttanut kuin ihailla sitä avuliaisuutta. Sen sijaan tien Nairobista Arushaan joko muisti ulkoa tai oli eksyksissä. Hiekkateille kääntyillessä en missään nähnyt viittoja mihin suuntaan ne veivät. Darissa ja Arushassa kaupungilla kartan kanssa kävellessä sai kysyä paikallisilta, mikä oli edessä olevan tien nimi, mutta eivät hekään sitä tienneet. Suurin osa kaduista oli uskomattoman huonosti tai ei ollenkaan merkitty. Sen sijaan Nairobin keskustassa katujen merkitsemiseen oli nähty edes vähän vaivaa. Etelä-Afrikassa jokainen tie on kuitenkin merkitty ja tällainen täsmällisyys on hämmästyttävää. Oikeita moottoriteitäkään en ollut nähnyt kuukauteen. Tiet ovat leveitä kuin mitkä ja niiden sivustat on siistitty, joten tuntuu kuin ajaisi kiitoradalla. Liikenteen järjestelmällisyys ja toimivuus sekä liikennevalojen olemassaolo ja noudattaminen on totta Etelä-Afrikassa, mutta tarua Itä-Afrikassa. Aivan toisenlainen Afrikka, ja sama jatkui Swazimaassakin.

Kyllä saavat swazit olla onnellisia, kun asuvat niin lähellä Etelä-Afrikkaa. Kauppojen ja tuotteiden laatu ovat päätähuimaavia verrattuna esimerkiksi Dar es Salaamin tarjontaan. Siinä missä juusto on Darissa harvinaista herkkua on se swazeissa arkikamaa leivän päällä, ja valikoimaa löytyy. Ja maitotuotteet, jugurtit ja suklaat, jotka tulevat Etelä-Afrikasta lyövät jopa osittain suomalaiset vastineet. Kyllähän näitäkin Itä-Afrikasta saa, mutta onpahan harvinaisen ulkomaanherkun hintalätkäkin tarrattuna, kun taas swazeissa hinnat ovat ”goodi price”, erittäin halpaa kuten tansanialaiset katukauppiaat sen ilmaisevat. Kyllä oli siis hyvä käydä näkemässä vähän toisenlaista Afrikkaa, nyt näkee Swazimaankin aivan uudessa arvossa. Ikävä on silti Nairobin Java Housea, iltakahviloita kun täältä ei oikein taida löytyä. Tuli tunne, että tuolla Itä-Afrikassa on vähän enemmän sellainen seikkailu- ja selviytymismeininki, kun taas täällä nautitaan hyvästä infrastruktuurista ja shoppailumahdollisuuksista, eletään vähän ”leveämmin” Kuva Mbabanesta . Mutta olihan taas huippua päästä swaziseurakuntaammekin Our (brand)new sunday car! . Kokemuksina itäafrikkalaiset kirkot olivat hyviä juttuja, mutta kyllä seurakunnassamme täällä on hyvä olla. Seurakunnassamme yli puolet on kuitenkin valkoisia, ihmiset ovat keskenään hyviä ystäviä ja koko seurakunnassa on hyvä ykseys, pastori Pastori Kevin (oik) puhuu tosi hyvin ja asiaa ja seurakunnalla on paljon toimintaa kirkon ulkopuolellakin. Keniassa ja Tansaniassa kirkossa ei ollut juuri muita valkoisia kuin me, eikä kirkon jälkeen jääty juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa, kuten meillä Swazimaassa on tapana. Toki kävin siellä tilaisuuksissa vain kerran, joten mielipiteeni saattavat olla hieman kärjistyneitä eikä välttämättä vastaa todellista tilannetta siellä.

Paluu farmille oli erittäin miellyttävä. Ilmapiiri ei ollut enää ollenkaan kireä ja kiireinen kuten ennen saattoi olla. Työntekijöitä käy semmoinen kymmenkunta. Istutukset on istutettu. Joen rantaan saunaa vastapäätä on rakennettu oikein soma punainen tupa, jossa on keittiö(juokseva vesi) Vesijohtoa rakentamassa. , paljolti hyllytilaa sekä ruokasali ja sänky ja kiva terassi . Myös saunan terassia oli jatkettu ja se on nyt oikein hyvä. Oli ilmestynyt kolmaskin punainen rakennus, puucee jee jee loistava luksus! Tuvassa on vielä vähän viimeistelyä ennen kuin siihen voi muuttaa. Puut farmilla ovat kasvaneet hyvin ja isoiksi. Kasvimaalta saa jo vaikka mitä: sweet cornia Nyt on se aika vuodesta, kun maissia syödään aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi ja iltapalaksi. , pataattia(piakkoin), kukkakaalia , vesimelonia(vähän aikaa vielä), ruohosipulia, tomaattia, papuja, salaatteja ja muita vihanneksia joita en edes tiedä Keräkaali. Ndumiso grillaamassa taustalla. . Avokadojakin voi jo syödä. Työntekijöille riittää kuitenkin vielä hommaa: talojen rakentelua, puiden hakkuuta , uuden padon rakentamista , teiden tekoa, termiittikuningattarien metsästystä Joskus nämä pesät voi olla yli parikin metriä syviä. Siinä se on! Paholaistoukka, vaiko muurahainen? ja rikkaruohojen kitkentää on paljon. Minun ensimmäinen hommani oli mönkijän korjaus. Siitä oli käynnistysnaru irronnut, aika helppo juttu. Erittäin ystävällistä jättää minulle muutamia mielenkiintoisia hommia palattuani. Mönkijän lisäksi sain rakentaa sillan joen yli saunan ja mökin välille, saunan ja laiturin väliin sen sijaan piti rakentaa raput. Näiden askareiden parissa sai hyvin kulumaan pari päivää Askelmat laiturille mukavasti biitsihiekasta. Siltaakin näkyy vähän vasemmasta kulmasta. . Hommat oli niin mielenkiintoisia, että jätin välillä tauot pitämättä. Mutta kun olin saanut kaiken valmiiksi, niin sitten ei enää oikein ollutkaan tekemistä, ainakaan mitään erityistä, vähän sitä sun tätä vain.

Jossain vaiheessa viikkoa poliisit tulivat käymään taas farmilla, taitavat oikein viihtyä täällä. He tulivat ilmoittamaan, että seuraavana päivänä olisi oikeudenkäynti ja sinne tarvittaisiin tiettyjä henkilöitä. Varas oli kieltänyt kaiken, joten näin täytyi menetellä. No seuraavana päivänä Heather, Muzi, Fana ja Mxolisi menivät Manziniin oikeudenkäyntiin. Koska kamerani oli todistusaineistoa, piti sekin viedä sinne, itse asiassa sen olisi pitänyt pysyä poliisilla koko tämän ajan niin kuin wrist bandini pysyi. Vähän pelotti antaa kamera sinne vietäväksi ja hieman jännitti jopa, että varas saisi jollain byrokraattisin keinoin riistettyä kamerani. Ja niinhän siinä kävikin, että he palasivat ilman kameraani. Oikeudenkäynti venyi nimittäin seuraavallekin päivälle. No en saanut kameraani senkään jälkeen, mutta toivottavasti sitten joskus myöhemmin. Oikeudenkäynnin tulosta emme vielä tiedä, mutta ilmeisesti homma vaikutti aika selvältä peliltä, oikeudenkäynti oli kuulemma oikein asiallinen pukukoodia ja muuta käytöstä myöden. Hyvä tietää, että täällä siis voi luottaa poliisin lisäksi tuomareihinkin.

Talvi taitaa olla kuitenkin jo tuloillaan ja Nuuska-Muikkusenkin on aika lähteä pian etelään. Illat ovat pilkkopimeitä ja alkavat aikaisemmin. Ilma on viileämpi ja tuulisempi, ruoho alkaa pikkuhiljaa kellastua. Siltikin aurinko nousee jo viiden jälkeen, mikä olikin Itä-Afrikassa niin kamalaa, kun aamut alkoivat myöhään, valoisaa alkoi tulla vasta joskus 6:30-7 välillä. Sitä ennen oli pilkkopimeää ja sen takia ehkä turvatonta, joten piti aina aamuisin ottaa taksi, kun täytyi päästä bussi- tai lentoasemalle.

Viikon yksityiskohta: Lahjoitin kitarani Muzille. Hän tarvitsee sitä enemmän kuin minä ja oli juuri aikomassa ostaa itselleen yhden, joten päätin auttaa häntä säästämään rahaa autoonsa.Haluaisin auttaa häntä paljon enemmänkin. Tuntuu pahalta ajatella, että hän tekee raskasta työtä 6 päivää viikossa yli 10 tuntia päivässä ilman lomia tai aikaa rentoutua saati edes käydä kaupassa, ja minä saan Suomessa saman määrän rahaa kasaan päivässä istumalla koneella mitä hän ansaitsee kuukaudessa. Ja ansaitsemistaan rahoista hänelle jää käteen hyvin hyvin vähän. Kuitenkin hän on niin hyväntuulinen, ahkera ja tunnollinen ihminen, että itseäni ihan hävettää, mikä minä olen ansaitsemaan niin paljon enemmän, paremmin ja helpommin kuin hän. Mikä voisi olla parempaa rahan käyttöä, kuin auttaa tällaisia ihmisiä? One people, different colours.

1 kommentti »

  1. Hienoja ajatuksia!
    Kiitos
    -maija-

    Maija Alm - 20.3.2010 22:52

Kirjoita kommentti