Loppuaika Itä-Afrikassa

Kenia, Tansania - 4.3.2009 12:00

Sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Aamulla lähdin dalla-dallalla takaisin Stone Towniin Kuvitella, meitä mahtui tuonne parhaillaan 26. Harrastin läheistä tuttavuutta armeijan sotilaan ja rinkkani kanssa puolentoista tunnin ajan. . Tällä kertaa jouduin maksamaan, mutta onneksi vain 2000 shillingiä (1,5$). Stone Townista otin sitten lautan Dariin, mutta taas kun etsin lipunmyyntiä Stone Townissa niin joku tyyppi yritti huijata minut jonnekin ihan muualle ja myydä feikkilippua. Kysyinkin ensin että mihin hän oli minua viemässä, ja sitten hän hermostui ja kysyi luulenko hänen huijaavan minua, sanoin en(kohteliaisuuttani). Mutta sitten, kun kävi ilmi, ettei hän halunnut viedä minua oikeaan lipputoimistoon niin sanoin hänelle suoraan ja hän laittoi hirveän shown pystyyn ja hermostui kovasti. Minä hermostuin takaisin ja hän jätti minut rauhaan ja löysin lipputoimiston sitten itse. Lautalla Dariin tuli jo ikävä kaunista Zanzibarin saarta ja tapaamiani ihmisiä.

Darissa taksikuskit ympäröivät minut, kun tulin lautalta, mutta pääsin heistä eroon ja kävelin bussitoimistojen luokse kyselemään aikatauluista Arushaan. Ilmeisesti aina kun kävelee rinkan kanssa niin on ukottajien silmätikkuna. Kävin vielä Steersissä syömässä hampurilaista ja murheekseni näin siellä upean paikallisen hääparin. Onko tämä hampurilainen heille tosiaan once in a life time -kokemus? Onko pakko tulla Steersiin tällaisena päivänä ja noin upean näköisinä? Otin sitten dalla-dallan takaisin Onnelaan. Dari oli aivan autio sunnuntaipäivänä. Tuo kaupunki jonka asukaslukumäärä päivisin on 5 miljoonaa ja iltaisin 3,5 miljoonaa.

Olin taas ystävällisesti tervetullut Onnelaan ja menin katsomaan TV:tä muiden kanssa ja saunomaan.

Maanantai 23. helmikuuta 2009

Vietin päivän altaalla muiden tehdessä töitä. Illalla oli Janin synttärit, joten mentiin sinne ja hyvät kekkerit olikin Danskulla oli omaakivaa. . Pelattiin vielä Riskiä yöhön saakka.

Tiistai 24. helmikuuta 2009

Tänään oli tarkoitus lähteä Arushaan, mutta viimeyö meni niin pitkään enkä ollut pakannut, makuupussini oli pakastimessa, joka oli lukossa ja nukuinkin niin myöhään, etten enää kerennyt viimeiseenkään bussiin. Sen sijaan otin rennosti. Kävin rantakahvilassa Danin kanssa ja pelattiin shakkia ja tikkaa Jasun kanssa Jasu poikkeuksellisen iloisena, joten päätin ikuistaa sen hänelle. Jasun elämä nähkääs on kovin raskasta, kun on niin kuuma ja kurjaa kun aurinko häikäisee eikä uima-altaallakaan ole ponnahduslautaa ;) . Siitä kovaa koulutusta täällä tämä elämä, kun häviän AINA Jasulle kaikessa. Aion petrata shakissa ja tikassa seuraavaa tapaamistamme varten. Illalla mentiin vielä syömään uudestaan Pateliin, siihen erinomaiseen intialaiseen ravintolaan. Hyvän ruoan jälkeen tultiin katsomaan jännää Inter-ManU jalkapallopeliä. Pakkasin ja menin nukkumaan joskus 2 aikaan yöllä.

Keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Heräsin 5:00 aamulla, kun taksi tuli hakemaan minut. Mentiin Ubungon bussiasemalle, joka oli huiputtajien paratiisi. Paikka oli pimeä siihen aikaan aamusta eikä taksikuskikaan tiennyt mistä bussini lähtisi, joten ukottajat ukottivat taksikuskiakin. Ohjasivat meidät muiden yhtiöiden toimistoille ja sanoivat minulle Dar Expressin olevan täysi, mutta nauroin heille vain kovaa. Tiesin, että Dar Expressin bussit lähtevät puolen tunnin välein kello 6:00 lähtien aina 9:30 saakka ja ne eivät todellakaan olisi täysiä! Taksikuski lähti sitten itsekseen etsimään ja löysi Dar Expressin toimiston minulle Asema oli kuvaa paljon laajempi. Yritä sieltä sitten etsiä oma bussisi, ihan kuin yhtiön toimiston etsiminen aluksi ei olisi tarpeeksi seikkailua. .

10 tunnin päästä saavuin Arushaan, mutta valitettavasti minun ja Peterin tapaaminen ei onnistunutkaan, koska hänellä oli niin paljon koulutöitä seuraavaksi aamuksi. Nyt tiesin mihin olin menossa, tunsin Arushan tällä kertaa, joten oli helpompaa. Menin Arusha Backpackers’ hostelliin, joka oli vain 10$ aamupalan kanssa ja siellä oli mukava kattoterassi Tätä mä kutsuisin jo single roomiksi, oikia meininki! . Tutustuin hostellissani amerikkalaiseen perheeseen ja kahteen aussityttöön, joiden kanssa pelattiin ilta korttia Miten usein näet samassa kuvassa aussityttöjä ja masaipojan, hyttysestä puhumattakaan? . He neuvoivat minut kyytiin seuraavaksi aamuksi Nairobiin. Aamulla minä sain kuitenkin käydä heitä herättelemässä, kun kyyti odotti hotellin ulkopuolella. Tansanian teiden "Miten niin puutonta aluetta?" jälkeen tie Nairobiin oli aivan tuskallinen, kuoppainen ja pölyinen . Siitä kuitenkin selvittiin ja Nairobissa vastassa oli taas ”oppaita”, mutta tiesin mihin olin menossa ja otin matatun Rönkköjen luo. Ystävällisesti minua odotti lämmin ateria saavuttuani. Nairobiin saavuttuani ymmärsin miksi ne siellä Darissa niin hehkuttavat Nairobia. Onhan täällä vaikka mitä! Darissa ei oikeastaan ollut paljon mitään, nyt kun ajattelee, no olihan siellä kuitenkin jotain, ei se nyt niin kehno ollut!. Mutta missä siellä olisi voinut illalla edes mennä kahville, niin kuin täällä Java Housessa Sehr gut! ? Mutta kun tänne tuli, niin Nairobi vaikutti ihan mitättömältä Johannesburgiin verrattuna. Nyt kun taas menee Joziin niin se vaikuttaa varmaan tosi suurelta ja kehittyneeltä.

Summa summarum. Nyt perjantaina viedään viimeistä päivää Itä-Afrikassa. Loma on ollut uskomaton! On ollut suuri etuoikeus asua täällä ihanien perheiden luona ja tavata mahtavia uusia persoonia! Keniasta ja Tansaniasta jää molemmista hyvät muistot mieleen! Erityisesti mieleen kuitenkin tulee jäämään Zanzibar, Itä-Afrikan helmi. Sinne vielä palaan…

From Kenya back to South Africa.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti