Kaksi viikkoa aikaa

Australia, Swazimaa - 22.3.2009 18:09

Kaksi viikkoa aikaa enää Afrikan mantereella.

Ajattelin haastatella tuntemuksiani Swazimaasta ja ajasta täällä.

Siispä aloitetaan.

-Sawubona!/Hello!

-Yebo!/Hi!

-Unjani?/How are you?

-Niyapila, wena unjani?/I’m fine, and you?

-Niyapila./I’m also fine.

-Ströpölömpöpö pour un l’interview?/Do you have time for an interview?

-Pöpö./Sure.

1. Kannattiko lähteä pois kotoa ja muuttaa telttaan metsän keskelle jonnekin Swazimaahan, millä planeetalla se ikinä onkaan?

– Ehdottomasti! Aina oppii jotain uutta, kun on poissa kotoa. Eikä se ole niin kaukainen ja alkeellinen paikka, mitä ehkä luulet.

2. Selvä. Kuvaile Swazimaata kahdella sanalla.

– Vuoristoinen, kaunis, rauhallinen. Oho, siinä tulikin jo kolme.

3. Aikaasi siellä kolmella sanalla.

– Työntäyteinen, ainutkertainen, kokemusrikas.

4. Hyvä. Mitkä asiat Swazimaasta ja ajastasi siellä yllättivät eniten?

– Hmm… Ihmisten puutteelliset englannin kielen taidot, vaikka se onkin äidinkielenä siellä. Kuitenkin yllättävän kehittynyt ja organisoitunut afrikkalainen maa, liikennepuoli on erittäin hyvä. Aikani oli yllättävän farmipainoitteista. Yllättävän hyvin kuitenkin pystyi elämään teltassa ja ilman sähköä, vesiklosettia tai kraanavettä. Nopeastihan se aika täällä on mennyt, mutta niin se tuntuu aina menevän. Olen ollut kohta 7 kuukautta poissa kotoa, enkä ole kertaakaan joutunut pyykkäämään!

5. Mitä on jäänyt erityisesti mieleen?

– Ulkoilman paljous, viikossa ehkä 32 tuntia talon sisällä. Kokemus erilaisista töistä, mekaanikon ja rakentajan hommia tuli tehtyä paljon. Hyvät pöperöt ja grillaukset. Ehdottomasti monet henkilöt ovat jättäneet jälkensä elämääni, tutustuin moniin ihmisiin. Vasemmanpuoleinen liikenne, en enää varmaan osaa ajaa Suomessa. Numeroyhdistelmä, joka on sama kaikissa kolmessa lukossani, joita olen käyttänyt. Elokuvahetket kerran viikossa olivat odottamisen arvoisia. Lautapelit. Aikaiset aamuherätykset! Hienot maisemat, iltanuotiot, pilkkopimeät yöt ja kirkkaat tähtitaivaat.

6. Mikä on ollut farmilla haastavinta ja tuleeko mieleen rankinta päivää?

– Haastavinta on ollut joskus motivaation löytäminen. Pitkät 10 tunnin työpäivät, jotka minulla saattoivat venyä noin 11-tuntisiksi, tuntuivat välillä haastavilta löytää motivaatiota tekemään koko päivän töitä, kun aina ei ollut mielenkiintoisia tehtäviä tarjolla, ja ajatus siitä joka aamu, varsinkin maanantaiaamuisin ja jo sunnuntai-iltaisin.. Laiskotellakaan ei kuitenkaan viitsinyt, koska muut jaksoivat painaa töitä pitkät päivät, tai siltä se ainakin näytti. Mutta kun motivaatiota oli, niin aika ja hommat sujuivat kevyesti.

Rankin päivä oli eräs lauantai, kun minun ja isän oli tarkoitus olla kahdestaan farmilla ottamassa vastaan rekallinen (50 000) taimia Etelä-Afrikasta. Onneksi Muzi jäi kuitenkin vielä ja saimme muiltakin vapaaehtoista apua. Koko päivä meni syömättä ja juomatta, kun piti yrittää olla nopeita, että Muzi ehtisi johonkin juttuun, johonka olin luvannut hänen ehtivän, jos hän jäisi. Taimia oli niiin paljon ja ne painoivat kamalasti märkinä. Taimet piti ottaa pois rekasta ja sitten viedä vielä varjoon. Kannettiin niitä aluksi yksitellen, mutta yhdenkin reissun jälkeen kädet olivat kipeät, ja käveltävääkin oli jonkun verran. Kehiteltiin sitten hienot kantosysteemit, mutta minun ja Happyn paarit olivat huterat ja meitä oli vain kaksi, joten ne olivat hyvin raskaat. Tuntui ettei taimet vähentyneet mihinkään ja kello kävi, oli nälkä, jano ja kova stressi. Hammastapurren jatkoin kuitenkin eteenpäin. Sen jälkeen minun piti vielä siivota leiri ja huolehtia paikat kuntoon, jota en ollut muistaakseni koskaan aikaisemmin tehnyt. Ja aurinko paistoi kuumasti. Huh, vihasin sitä päivää! Toinen rankka päivä oli kyllä kans, kun olin kovassa mahataudissa.

7. Oletko kaivannut jotain kotisuomesta?

– Joo. Ruisleipää, Ooppelia, sähkökitaraa, raitiovaunuja, keväisiä lumimaisemia, järviä, kalastusta, lämpimiä taloja, kymmenen uutisia ja laajakaistaa, mutta näitä ilman on pystynyt elämään sydänsuruitta. Kovempi ikävä on ollut sukulaisia, ystäviä, kotia ja seurakuntaa kohtaan.

8. Oletko jättänyt jotain kaipaamatta?

– No kyllä! Talven pimeyttä, märkyyttä, kylmyyttä, hiekkasoraa, autojen ruostetta, sitä kun pihalla ei voi tehdä mitään. Lööppejä, juorulehtiä, jatkuvia huonoja uutisia Suomesta ja maailmalta, kiireisiä ja masentuneita ihmisiä, juoppoja, päihteitä käyttäviä nuoria, tavaran ja mainonnan paljoutta, hintatasoa, kouluaamuja ja valmisruokia.

9. Aika pimeältä paikalta tuo Suomi kuulostaa. Haluaisit varmaan muuttaa Swazimaahan?

– En. Suomi on mun koti.

10. Swazimaasta löytäisit kuitenkin varmasti vaimon nopeammin kuin Suomesta?

– Joo, mutta miksi maksaisin 15 lehmää saadakseni vain yhden? ;) Kyllä minulla on aikaa odottaa.

11. Ei sitten. Sinusta ei siis tule farmille jatkajaa?

– Ei sitä tiedä, miten tulevaisuudessa mieli muuttuu, mutta tällä hetkellä en ole halukas ottamaan niin stressaavaa ja sitovaa bisnestä, enkä muutenkaan ole yrittäjä- tai johtajatyyppiä.

12. Kenelle suosittelisit matkaa Swazimaahan?

– No täällä on paljon farmeja, että niiltä saattaisi löytyä töitä, jos vain on valmis vähän barbaarimaiseen elämään, joka voi olla erittäin opettavainen ja silmiäavaava kokemus. Oppii arvostamaan asioita kotona eri lailla. Vapaaehtoistöitä löytynee esimerkiksi Bulembusta. Jos ei halua töihin tulla, niin täällähän on paljon hyvää vuoristoa vaeltamiseen ja maastopyöräilyyn. Kalastustakin täällä tehdään aika paljon. Jos sattuu omaamaan riippuliitovälineet tai harrastaa basejumpia tai muuta ilmailulajia, niin täällä on hyvät mahdollisuudet siihen, toki niitä järjestetään ihan, että ei tarvitse olla omia välineitä. River raftingiäkin voi kokeilla, se on hauskaa! Löytyy täältä myös eläinpuistoja ja luonnonsuojelupuistoja retkeilyä varten. Tämä on hyvä paikka tutustua Afrikkaan, rauhallinen, turvallinen, tasokas, pieni, helppo, halpa, kaunis ja täältä on hyvät liikenneyhteydet ja tiet Mosambikiin ja Etelä-Afrikkaan, josta taas pääsee tekemään vaikka mitä. Mutta tottapuhuen en ole täällä turisteihin törmännyt kuin kerran, eikä sekään ollut tällä reissulla. Lähellä Matsaphaa on kuitenkin Swazi Backpackers hostelli.

13. Aiotko palata tänne?

– Toki, farmi on varmasti upea korkeine puineen. Minullakin on oma osani siinä.

14. Mitä olisit halunnut vielä tehdä?

– Olisin halunnut pyöräillä enemmän, mutta huippujuttu joka tapauksessa, että sain edes mahdollisuuden siihen! Kalastusvälineitäkään ei tullut hirveämmin käytettyä, jonkun kalastusreissun olis voinut tehdä. Street racingkin jäi näkemättä Nicin kanssa. Hannalla ja Louisilla on paljon hevosia, ne olis voineet opettaa mut ratsastamaan, jos olisi ollut aikaa. Myös Peter McCubbin ja Rustykin, farminaapurimme, saoivat että minun täytyy tulla joku kerta ratsastamaan heidän hevosillaan. Nic lupasi viedä minut myös mönkijäajelulle. Kertaakaan ei tullut edes tehtyä retkeä Sibebelle, vuoristo takapihallamme. Nicin kanssa olis voinut käydä useammin pelaamassa golfiakin. Tuomaksen ja Pauliinan kanssa oli tarkoitus pitää leffailta(mutta sen voi pitää vaikka sitten Suomessa!). River raftingkin olis ollut hauska tehdä uudestaan. Paljon siis jäi tekemättä, mutta laitoin nyt kaiken mitä tuli mieleen, en tietenkään olettanutkaan, että ne kaikki voisi olla mahdollista toteutua. Ihmiset on kuitenkin viikot töissä, ja viikonloput on lyhyitä ja niillekin on omia menojaan. Onpahan sitten ainakin syy tulla uudemman kerran, kun puoli vuotta ei ole riittävän pitkä aika tehdä kaikkea :)

15. Vapaa sana.

– Suurimmat kiitokset kaikille osapuolille, jotka ovat mahdollistaneet tämän ikimuistoisen kokemuksen! Kiitokset myös rukouksista, että tähän saakka on selvitty, jatkakaakin toki! Kiitos lukijoille mielenkiinnosta ja kommenteista.

Niyabonga för det interview!/Thank you for the interview!

Niyabonga!/You’re welcome!

6 kommenttia »

  1. Onnittelut numeroiden rikkomisesta! Hyvää syntymäpäivää ja näyttää tuo 200 ulkomailla vietetyn päivän rajakin pamahtaneen jo rikki.

    Mika - 26.3.2009 05:31

  2. Rakkaat onnittelut kakskymppiselle !! Halauksin mama:)

    mama - 26.3.2009 21:13

  3. Paljon onnea! Nyt et ole enää virallisesti teini, tuntuu varmasti todella aikuiselta?;D Pahoittelen päivän myöhästymistä. (en kylläkään päässyt eilen internettiin)
    btw hauska haastattelu :P

    Nimetön - 27.3.2009 16:39

  4. Niinjoo unohdin lisätä nimen tuohon edelliseen viestiin:P

    Henri - 27.3.2009 19:23

  5. Myöhästyneet onnittelut täältäkin! Nythän se elämä alkaa olla ehtoo puolella kun ikäkin alkaa kakkosella :) Toivottavasti matka jatkuu yhtä mukavasti seuraavallakin mantereella.

    Tuomo - 31.3.2009 18:08

  6. Kiitoksia kaikille onnitteluista ja toivotuksista! Tsemppiä myös sinne Suomeen!

    Lauri - 4.4.2009 22:39

Kirjoita kommentti