Zanzibarilla

Tansania - 28.2.2009 12:00

Tiistai 17. helmikuuta 2009

Olin maksanut hotellista aikomaani enemmän, 20 dollaria yöltä, mutta en katunut sitä yhtään. Kokoni’s oli erittäin asiallinen ja siisti hotelli, isoine sänkyineen, omine kylpyhuoneineen ja lämpimine vesineen. Aamupala oli hyvä ja tarjoiltiin tämän korkean hotellin kattoterassilla, josta sai katsella auringonnousua.

Kiertelypäiväni alkoi aikaisella visiitillä kalamarketille , jossa kaikki oli vielä tuoretta ja suht rauhallista. Siellä oli vaikka minkälaista merenelävää, lihaa ja hedelmää ja hajutkin olivat aika voimakkaat. Sitten lähdin spice tourille. En sen takia, että olisin erityisen kiinnostunut mausteista, vaan koska retkeen kuului lounas ja lounas kaupungissa yksistään olisi maksanut melkein retken verran. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä maustefarmit olivat yllättävän kiinnostavia ja opin paljon uutta. Välillä Zanzilla saattoi alkaa sataa aivan kuin saavista kaatamalla ja ihan yht'äkkiä. Tämä ei kuitenkaan haitannut maustetutkimuksiamme. Saimme myös maistella ja haistella mausteita. Sen lisäksi oli hedelmien esittelyä ja maistelua. Käytiin myös saaren korkeimmalla paikalla katsomassa vanhaa persialaista kylpylää, joka oli aikoinaan rakennettu yhtä sulttaanin vaimoa varten . Lopuksi menimme syömään erään paikallisen perheen kotiin paikallista ruokaa, joka oli osaksi maustettu juuri oppimillamme mausteilla. Ruoka oli erinomaista Aterioin viiden hollantilaisen kanssa. . Retken jälkeen olisi vielä voinut lähteä biitsille, mutta halusin palata Stone Towniin ostoksille ja kiertelemään.

Päivällä kaupungissa kävellessä kuuntelin, kun lapset kouluissaan lukivat koraania yhteen ääneen massiivisten zanzibar -ovien takana Zanzibar on tunnettu ovistaan, jotka kuvaavat perheiden varakkuutta. . Kävin vanhalla orjamarketilla, jonne oli nyt rakennettu katedraali. Pieniin selleihin marketin alle ahdettiin 75 orjaa kerralla ja monet kuolivatkin siellä kurjissa oloissa. Tilat ovat pienet ja itselläkin alkoi henkeä ahdistaa siellä. Kyseinen paikka oli aikoinaan Itä-Afrikan vilkkain orjatori ja sinne tuotiin orjia kaukaa, ainakin Kongosta ja Malawista saakka. Katedraalin alttari on rakennettu sille paikalle, jossa orjia ruoskittiin, kun esiteltiin heidän kestävyyttään ostajille Dr. Livingstone ei ollut koko ajan työnvalvojana, joten läheiset pilarit pystytettiin ylösalaisin, kun ei taidot riittäneet. Kirkon päädyssä ne ovat oikeinpäin. Kirkko on yhä käytössä. . Sieluni silmin kuvittelin paikan kauheuden aikoinaan. Silmät avattuani näin kissan pesemässä itseään ”May peace prevail on Earth”-kyltin vieressä.

Elävää taidetta Sen jälkeen kävelin vähän ostoskaduilla ja ostin pari puukorua ja katselin puuvilla-asuja. Jotkin kaupat olivat kuin aarrekauppoja! Antiikkisia kompasseja, arkkuja, koruja ja vaikka mitä! Menin vielä saaren vanhaan linnoitukseen, joka nyt ei ollut kovin kummoinen. Sielläkin joku yritti minulta pyytää sisäänpääsymaksua, mutta tiesin, ettei sinne tarvitse sellaista maksaa. Seuraavaksi vielä ehdin kiertää House of Wonderin juuri ennen sulkeutumisaikaa. Se oli historiallinen museo. Esittelyä enemmän minua kiehtoi rakennuksen massiivisuus, korkeus ja näkymät sen ympärikiertäviltä parvekkeilta. Stone Town Vielä juuri ennen kauppojen sulkeutumista löysin hyvät puuvillavaatteet eräästä intialaisesta liikkeestä Voilà . Intialaisissa liikkeissä oli niin mukava asioida, kun ei tultu tyrkyttämään tavaroita toisin kuin afrikkalaisissa liikkeissä eikä ollut mitään ärsyttäviä sisäänvetäjiä. Rauhassa sain katsella ja apua oli aina tarjolla, kun sitä tarvitsi. Halusin kannattaa kokemaani kohtelua, joten ostin asuni sieltä ja mainitsin erityiskiitokset heille. Illan päätteeksi menin vielä syömään kalaa kattoravintolaan.

Keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Pitkään mietin, menisinkö hiljaisemmille ja isommille rannoille itään, vai vilkkaammille sunset rannoille pohjoiseen. Hotellini oli järjestänyt aamuksi share taxin rannalle pohjoiseen. Jostain syystä kukaan ei pyytänyt minulta rahaa ja itsekin unohdin sitä tarjota, joten sain 10 dollarin kyydin ilmaiseksi. Nungwissakin oli täyttä ja kallista. Ja jälleen kerran opas lyöttäytyi matkaani niin kuin en olisi itse osannut kysyä eri majapaikoista, jotka olivat 500m sisällä. Mutta tällä kertaa luulen, että oppaalle ei maksettu provikkaa, koska sain yösijani halvemmalla kuin kukaan muu siellä yöpyneistä. Maksoin 25 dollaria yöltä aamupalan kanssa ja hotelli oli aivan rannassa, niin kuin kaikki muutkin siellä Jos tämä on single room, niin mitähän double roomissa on -yksi peitto enemmän? Takana on vielä oma kylppäri. . Yösijaa etsiessä tapasin kolme henkilöä, jotka olin nähnyt jo spice tourilla edellisenä päivänä. Ihmettelin, että onpa kummallinen kolmikko, jossa oli nuoren näköinen nainen ja kaksi miestä. Kävi ilmi, että he olivat norjalaisia. En kuitenkaan tutustunut heihin sen enempää.

Kävelin vähän rannalla ja menin snorklaamaan. Näin paljon kaikenlaisia ja erivärisiä kaloja ja meritähtiä. Nyt olin saapunut niille ”honey moon” -rannoille. Hiekka oli valkoista ja meri turkoosia . Menin syömään lounasta ja huomasin, että olin saapunut muslimien Stone Townista takaisin afrikkalaisten mustien pariin. Enää he eivät kuitenkaan olleet ärsyttäviä huijareita vaan rentoja rastafareja. Rantaravintolat olivat rastojen omistamia ja niinpä rannalla soi reggae, välillä tuoksahti Bob Marley cigarrettesit, aurinko paistoi ja kaikki oli hakuna matata Jokapäiväinen naan-lounaani. Taustalla hotellini ja aamupalaterassi. .

Tein oloni mukavaksi, ripustin riippumattoni ja avasin kirjani. Myöhemmin lähdin taas katselemaan ympärilleni ja törmäsin Natalieen, tanskalaisnaiseen joka oli käynyt huiputtamassa Kilimanjaron. Hän oli juuri suunnittelemassa yösukellusta. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja juttelemaan. Oli paljon asiaa ja kysyttävää. Hänkin oli saapunut Nungwille juuri samana päivänä. Ja kävi ilmi, että olimme samassa hotellissakin. Kilimanjaro oli kuulemma ollut huippujuttu, mutta ei kovin haastava ja ylhäälle päästyä ei ollutkaan niin huima fiilis, mitä oli odottanut. Hän oli maksanut noin 1500 dollaria siitä. Siellä oli ollut joitain amerikkalaisiakin, jotka olivat varmistaneet ettei kiipeäminen Afrikan korkeimmalle vuorelle olisi mitään kovin erilaista tutuista arkikuvioista. Heillä oli kantajia, jotka kantoivat muun muassa vessanpönttöjä ja ruokailuja varten heillä oli pöydät ja tietysti kukkia(muovisia) pöydällä. Erään amerikkalaisen matkatavarat olivat myöhästyneet lennolta, joten kun ne parin päivän päästä saapuivat, niin joku kantaja alhaalta oli juossut porukan kiinni ja toimittanut heille puuttuvat matkatavarat. Ja en tiedä mitähän kaikkea muuta amerikkalaiset olivat keksineet. Mikäs siinä näköjään, kun maksaa dollareilla. Kävellessämme näin taas norjalaiset ja tervehdimme toisiamme. Natalie oli tavannut ison ryhmän(25 henkeä), joka kiertää Afrikkaa ja hekin olivat nyt tulossa Nungwiin. Ryhmä oli ollut Kongossa, Ruandassa, Ugandassa, Keniassa ja nyt Tansaniassa. He olivat tehneet juuri kaikki mahdolliset aktiviteetit: gorillat, jokiraftaukset, 16 päivän safarin, ilmapallosafarin, Kilimanjaron ja nyt Zanzibarin. He matkustavat pari kuukautta ja lopettavat Cape Towniin. Matka on kuulemma sellaisille, joilla on rahaa, mutta ei aikaa järjestää kaikkea tuota itse, joten matkatoimisto hoitaa järjestelyt heille ja ryhmä seuraa perässä. Joka tapauksessa minäkin lyöttäydyin heidän seuraan ja tutustuin hyviin tyyppeihin Australiasta, Kanadasta, Sveitsistä ja Englannista. Menimme yhdessä syömään Will(Can), Leon(Aus), ?(Eng), Natalie(Den) ja illalla vielä vähän juhlimaan Cholo’sin rastabaariin Kiireisin näkemäni rasta , joka oli Nungwin menomesta.

3 kommenttia »

  1. MO!
    Zanzibar vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta paikalta…

    mama - 28.2.2009 19:18

  2. Moi!
    Hörde att du är i afrika, kul med bilder.
    Det ska bli kul att få se bilder från australien med senare. Hoppas din syster kommer till stockholm i sommar. Ta hand om dig.

    /Pikkuserkkusi Tukholmasta

    Sofia - 1.3.2009 16:55

  3. Okej, kul om du kan följa den här resan! Tack för din kommentar!

    Lauri - 4.4.2009 22:58

Kirjoita kommentti