Lepoa ja lämpöä Darissa

Tansania - 16.2.2009 00:58

Bussimatka Arushasta Dar es Salaamiin oli siihen mennessä reissun paras kokemus! Kymmenen tunnin ajoa ajatellen oli hieno juttu, että bussi oli niin fint! Ei ollut ylibuukattu, ei ajanut tuhattajasataa, lähti aikataulussa, sisälsi ilmaisia juomia ja karkkeja ja mikä parasta, siinä oli ilmastointi. Välillä kun pysähdyttiin tien varteen pissatauoille, niin meinasi kaatua painostavaan kuumuuteen, varsinkin mitä lähemmäs rantaa tultiin. Menopeli teki siis matkasta jo itsessään mukavan. Muistot ylitse muiden olivat kuitenkin matkan maisemat! Koska lähdimme Arushasta aamulla, jolloin on vielä pilvistä, niin olin varma etten voisi nähdä Kilimanjaroa Moshissa, jonne oli noin tunnin ajomatka. Ja kuulin, että muutenkin Kili on kovin usein pilvessä. Nyt kävi kuitenkin säkä, sillä näin upeasti tuon Afrikan ja koko maailman korkeimman yksittäisen vuoren! Se oli vaikuttava näky. Ympärillä on tasaista maata, mutta yhtäkkiä taivaisiin nousee tuo lumihuippuinen jätti. Ja vaikka on Merukin korkea, niin Kilimanjaron huipulla oleva lumi tekee siitä niin ainutlaatuisen, koska lumi on täysin vastakohta sille, mitä ympärillä näkee, kuivaa ja kuumaa. Pysähdyimme vielä Moshiin, joten sain oikein pitkään katsella tuota kaunista vuorta. Pelkästään tämä riitti minulle jo Kilimanjarosta. Sen näkeminenkin on jo niin hieno kokemus(ilmainen!), että en kokenut tarvetta päästä katsomaan maisemia sen huipulta. Luulen että se on kauneimmillaan juuri alhaalta katsottuna ympäristönsä lomassa. Valitettavasti Kilin lumet olivat jo aika vähäiset verrattuna niihin kuviin, mitä olen siitä nähnyt. Mt. Kilimanjaro (~5900m)


Mutta jo ennen Moshia oli kauniita maisemia. Arushan ollessa Merun juurella, kulkee tie välillä oikein hienojen, vehreiden ja viidakkomaisten jokien yli, jotka laskeutuvat vuorelta alas. Välillä tie kulki suurten banaanimetsien vierestä ja olisi voinut luulla olevansa vaikka Vietnamissa. Viidakkoa, vehreää ja jokia. Maisemat matkalla sen kuin vaihtelivat. Melko pian, kun oli Kilimanjaro jätetty taakse, nousi vasemmalle puolelle valtavia vuoriseinämiä. Olimme laskeutuneet Rift Valleyhin. Vastaan alkoi tulemaan baobabpuita (näyttää kuin olisi juuret ylöspäin, paksurunkoisia), ja niistä roikkui koukkuja, joiden varassa näytti olevan jotain tukkeja. En nähnyt mitään järkeä tukkien roikottamiseen vaan luulen, että kyseessä oli jotain kuivattamista tai pesiä tai pyydyksiä, mutta en millään saanut selville, mitä ne roikkuvat jutut olivat. Pian baobabeja oli niin paljon, että ne muodostivat jo jonkun sortin metsiä. Olin odottanut näiden hauskojen puiden näkemistä! Ne ovat lempipuitani palmujen kanssa, joita alkoikin tulla seuraavaksi Lempipuuni samassa kuvassa . Maa muuttui yhä biitsimäisemmäksi ja ympärillä oli palmuja, mutta vuorijono ei ollut kadonnut vielä minnekään. Jossain välissä tuli paljon suuria ananasviljelmiäkin. Highway restaurant. Lepopaikka Arushan ja Darin puolivälissä.

Tiet koko matkan ajan olivat loistavat! Sitten neljän aikoihin saavuttiin Dar es Salaamiin, jossa oli hurjan kuumaa ja kosteaa. Kello oli jo niin paljon, etten enää millään ehtisi Zanzibarille samana päivänä, joten otin taksin Onnelaan. Onnelasta voisikin sitten kirjoittaa vaikka tarinan erikseen. Joka tapauksessa se on asuinalue Dar es Salaamissa ja alun perin suomalaisten rakennuttama. Nykyään siellä asuu kaksi suomalaista perhettä. Rönkköjen perhe tuntee ihmisiä Onnelasta ja myös erään seurakuntatuttuni sisko asuu siellä, joten sitä kautta sain yhteyden kyseiseen paikkaan. Loma Onnelassa on ollut aivan loistavaa! Perhe, jonka luokse tulin, on uskomattoman ystävällinen, mukava ja rento. Tultuani Dani vei minut erääseen intialaiseen ravintolaan, johon pääsee periaatteessa vain intialaiset (jäsenet), mutta näillä suomalaisilla on suhteita sinne, joten minä pääsin kokemaan jotain erityistä. Ja erityistä se tosiaan olikin. Paikka oli aivan taivasalla, kuin koulun pihalla. Ilmassa oli kosteutta ja meren tuoksua, sitä jotain jännittävää, mitä täällä Darissa on saanut aistia. Ja huh, oliko ruoka taivaallisen hyvää! Sanoisinko mycket bueno! Dani ja muut sanovat sen olevan parasta intialaista ja niin sanon minäkin Patel . Makuhermoni vaativat sitä uudestaan. Ja mikä parasta, hinnatkin olivat halvat. Näin olin siis saanut lämpimän, ystävällisen ja maukkaan vastaanoton Dar es Salaamiin. Ateriointia ennen olin toki käynyt uimassa Onnelan Onni -altaalla ja tutustunut asukkaisiin. Aika olla onnellinen on nyt. Paikka olla onnellinen on tässä. Tapa olla onnellinen on tekemällä muut onnellisiksi.

Viihdyin niin hyvin, että jäin vielä seuraavaksi päiväksi jaa… vähän pidempäänkin! Nyt on myöhäinen sunnuntai-ilta, kun tätä kirjoitan, ja minun oli tarkoitus lähteä Zanzille jo torstaina. Tämän coast-osuuden tarkoitus on kuitenkin olla rentouttava ja elämä Onnelassa on niin helppoa ja mukavaa, ettei täältä halua pois ollenkaan. Joten en tunne pakottavaa kiirettä maustesaaren palmurannoille. Danin, Sirkun, Benjyn ja Danskun(lapset) lisäksi olen tutustunut Danin veljeen, Jasoniin, joka on täällä tekemässä väitöskirjaansa, tai niin se ainakin väittää, Janiin ja Lauraan, joka on toinen nuoriperhe Onnelassa sekä muutamaan muuhun suomalaiseen. Jason on myös ollut siellä sun täällä ja nyt täällä vähän pidempään. Ollaan uitu altaalla, lueskeltu, katsottu tv:stä hyviä ohjelmia (täällä on viihtyisä ilmastoitu TV-huone) , käyty syömässä, heitetty tikkaa ja pelattu shakkiakin. Sen lisäksi olin yhden päivän Darin keskustassa pyörimässä. Se on kaunis paikka monenlaisine vanhoine rakennuksineen eri valloittajien ajoilta. Kävelin rantakaduilla ja sitten vähän pidemmällekin keskustasta erilaisten markettien luo. Lauttasatama Oli mausteisia marketteja ja vihannesmarketteja, suuria kauppakatuja sekä tekstiilimarketteja. Kävin kahvillakin ja söin täällä perinteisiä samosoja, jotka ovat maukkaita jauhelihatäytteisiä uppopaistettuja taikinaleipiä. Kävely oli mukavaa, joskin oli syytä olla vesipullo mukana siinä kuumuudessa. Ostoskeskuksia tai muutenkaan kovin suuria rakennuksia ei Darin keskusta tarjonnut, mutta viihtyisä ja elävä paikka joka tapauksessa ja meri antaa siihen oivan vivahteen. Mikä on mielenkiintoista Darin rannikolla on se, että sen edustalla on paljon isoja rahtilaivoja. Ne saattavat seistä siinä useita kuukausia. Kuulostaa järjettömältä. Selitys tälle olisi se, että paperiasioiden hoitaminen ja muu sellainen vie niin kauan aikaa, että on huomattavasti halvempaa ankkuroida laiva rannan edustalle ja hoitaa paperiasiat ensin ennen kuin tulee satamaan purkamaan lastin, jossa parkkeeraus olisi kallista. Yöllä laivat ovat kuitenkin kauniita valoineen.

Lähdin yhtenä toisenakin päivänä pois Onnelasta. Menin läheiselle Bongoyo -saarelle päiväksi. Bongoyo Sinne menee paatteja tästä melko läheltä. Vietin hyvän päivän siellä. Laskuveden aikaan saaren rantoja pitkin pystyi seikkailemaan Näin paljon mureenoja laskuveden aiheuttamassa altaassa ja kävelin Metsässä oli paljon syviä kuoppia, joihin kuulemma aikoinaan piilotettiin aarteita ja muita kalleuksia ryöstäjien varalta. sharks’ lagoonille, josta löysin hienon luolan, jonne tein sitten tutkimusmatkan . Söin siellä rantaravintolassa tuoretta ja maukasta fish and chipsiä. Tutustuin myös neljään norjalaiseen (kolme naista ja mies). Osa heistä oli työmatkalla, osa opiskelemassa tai matkustamassa. Yksi heistä kutsui minut Norjaan käymään ja lupasi viedä katsomaan vuonoja ja kalastamaan. Jos joskus tulee Norjaan lähdettyä niin toki otan yhteyttä! Käytiin snorkkeloimassa ja nähtiinkin hienoja kaloja ja koralleja. Laivahylkyä en kuitenkaan onnistunut löytämään, vaikka Dani hienosti piirsi kartan(jonka unohdin ottaa) sen luo. Kaikin puolin mukava päivä saarella. Saarelta näkyi Darin edustalla olevia rahtilaivoja. Taustalla Dar es Salaam Auringon laskiessa tulimme veneellä takaisin ja otin taksin Onnelaan, koska hämärässäkään ei enää viitsi liikkua yksin. Tapasimmekin erään amerikkalaisnaisen, joka oli ensimmäisenä iltanaan ryöstetty, kun hän oli lähtenyt kävelemään yksin biitsille hämärässä. Veimme hänet elokuviin, kahville ja pelaamaan tennistä, jotta hän piristyisi. Täällä Onnelassa on nimittäin myös tenniskenttä, jota saa ilmaiseksi käyttää.

Maanantaina on tarkoitus lähteä Zanzibarille ja olla siellä viikonloppuun, mutta tulin sunnuntaina Amaan -kirkko pieneen flunssaan, joka täällä on kiertänyt, niin katsoo vähän voinnin mukaan milloin lähtee. Mutta ensi kerralla kuulette toivottavasti jotain tuosta raa’an historian omaavasta paratiisisaaresta!

2 kommenttia »

  1. TERVEHDYS sinne lämpöön!

    Aina ei tarvitse kavuta korkeimmalle paikalle kokeakseen ja nähdäkseen hienoimmat ja vaikuttavimmat maisemat ! Bussimatkasi on tosiaan ollut elämys!
    Olet löytänyt onnelan darista ja hienot ihmiset.
    Taivaan Isän johdatusta sinulle edelleen!

    mama - 16.2.2009 21:28

  2. Tää on ku dekkaria lukis, kuullostaa ihan huipulta! siunast sinne!

    maria - 24.2.2009 19:26

Kirjoita kommentti