Kuulumisia Tansaniasta

Tansania - 15.2.2009 23:30

Lähdin Nairobista maanantaina 9. helmikuuta aikaisin aamulla kohti Arushaa. Olin tilannut Jamesin hakemaan minut talolta, koska pihalla oli siihen aikaan vielä pilkkopimeää enkä viitsinyt lähteä sitten tavaroiden kanssa houkuttelemaan roistoja. Bussia odotellessa tapasin muutaman mzungun(valkoisen). Nuoripari Saksasta oli menossa huiputtamaan Kilimanjaron niin kuin oli nuori tanskalainen nainenkin. Ilmeisesti on aika paljon niitä Itä-Afrikan matkailijoita, jotka tulevat ison rahan kanssa. Kilimanjaron huiputtaminenkin maksaa halvimmillaan yli 1000 dollaria. Juttelinkin eräälle kiipeilijäoppaalle ja hän sanoi monien turistien kysyvän itseltään, miksi he haluavat maksaa niin paljon itsensä satuttamisesta. Mutta nämä turistit usein sitten menevät vielä Serengetiin, Ngorongoroon tai Masai Maraan kiikaroimaan eläimiä ja istumaan autossa usean päivän ajaksi ja paikasta riippuen retken päivähinta on siinä 150 dollarista ylöspäin. Kaiken tämän kalleus olikin minulle kova yllätys.

Bussimatka Arushaan oli mielestäni ihan kiva. Se maksoi noin 10 euroa ja oli niitä luotettavimpia busseja (Akamba) sille välille. Nairobista Arushaan menee hieno pikitie, mutta me ajettiin sen vieressä kulkevaa pomppuista hiekkatietä. Bussissa ei ollut ilmastointia, joten olo oli aika pölyinen ikkunoiden ollessa auki. Mutta ei valittamista, nautin maisemista ja eväistäni. Asvalttitietä kunnostettiin ja se näyttikin pian olevan valmis, mutta ei siis päästy vielä ajamaan sitä. Matkalla nähtiin kuitenkin savannia, gazellejakin ja vuoria. Kenian ja Tansanian rajalla ei ollut ongelmia, muuta kuin että jostain syystä viranomaiset sallivat siellä olevan hirveästi huijareita. Kävellessäni Kenian immigrationista Tansanian immigrationiin lauma ihmisiä piiritti minut ja halusivat minun antavan passini heille ja vaihtavani 50 dollariani Tansanian shillingeiksi (joiden arvo olisi ollut noin 3 dollaria) ”niin kuin kaikki muutkin (valkoiset) kaverini olivat tehneet”. Olin kuitenkin vielä tarpeeksi skarppi ajattelemaan, että joopa joo niin varmaan. Vielä vähän sinisilmäisempi ja vaihtokurssista tietämätön olisi saattanut jekkuun retkahtaakin ja mitäs siinä olisi sitten tehnyt, jos olisi passinsakin mennyt konnalle antamaan. Näitten kanssa täytyy sitten olla varovaisia, eikä luopua omaisuudestaan helpolla ja mitään ei kannata koskaan maksaa etukäteen! Mutta enhän ole Swazimaan, Etelä-Afrikan tai edes Mosambikin rajoilla törmännyt moiseen tilanteeseen, että rajapaikoilla olisi huijareita.

Arushaan saavuttua olin kuitenkin vähän pihalla, koska bussi ei mennytkään kaupungin keskustaan vaan jäi isolle tielle ennen sitä, koska se jatkoi siitä vielä Moshiin. Bussista noustuani joukko taksikuskeja piiritti minut ja tarjosivat kyytejä kilpaa, jotkut jopa ilmaiseksi. Bussikuski kuitenkin suositteli minulle erästä heistä, joten otin hänet. Minulla ei olisi ollut tiedossa mihin olin menossa, ellen olisi saanut lainata Natalien (tanskalaisnainen) Lounlaria ja katsoa siitä majapaikkoja. Omani kun on vuodelta ’94, niin siinä enää asiat oikein pidä paikkaansa. Kävin nostamassa rahaa, mutta Forexin Global Cash -korttini ei vieläkään toiminut. Keniassa kävin sillä kerran nostamassa rahaa, mutta sen jälkeen se ei ole toiminut missään, vaikka rahaa tilillä onkin. Onneksi on kuitenkin toinen kortti, ettei ihan ongelmiin joudu. Ja on itse asiassa vielä kolmaskin kortti, jos jotain sattuu, esimerkiksi vähän huolestuttaa kun Nordean korttini siru on alkanut ruostua. Otin yöpaikakseni sen nimisen paikan kuin L’oasis Lodge. Se oli pari kilometriä Arushan keskustasta poispäin ja rauhallisessa ympäristössä. Oikein viihtyisä ja siisti paikka, jossa oli uima-allaskin. Aamupalan kanssa majoitus maksoi 20 dollaria päivältä, mikä on hieman hakemaani tasoa kalliimpi, mutta ajattelin hemmotella itseäni. Olin jokseenkin uupunut 5 tunnin pomppuisesta bussimatkasta, joten söin jotain ja lepäsin altaalla. Harmittavasti en päässyt noin tuntiin viemään tavaroita huoneeseeni, koska silloin juuri huoneissa tehtiin jotain, mistä en saanut selvää. Dumpattuani tavarat huoneeseeni lähdin kävelemään kaupungille. Vähän väliä tuli joku kiipeilijäopas tai safariyhtiö tekemään tuttavuutta, mikä oli jokseenkin rasittavaa. Arushahan on stop over monille turisteille, jotka järjestävät sieltä kyseisiä reissuja. Eli ihan turistikaupunki.

Tutkin yhden osan kaupungista, mutta sitten kello alkoi olla jo niin paljon, että piti palata hotellille ennen pimeää ja syödä. Lopputie hotellille oli hiekkatietä kylän läpi, jossa oli kojuja ympärillä. Sanottiin ettei tie ole turvallinen edes päivällä, mutta minä tapasin vain mukavia ihmisiä matkani varrella. Ne on ne taksikuskit, jotka yrittävät pelotella moisilla saadakseen tuottoa itselleen. Pimeällä en kuitenkaan halunnut liikkua. Hotellilla jatkoin itseni hemmottelua jokseenkin raskaan päivän päätteeksi syömällä hotelliravintolan parasta pihviä. Lonely Planetissa oli kehuttu hotellia ja etenkin sen erinomaista ravintolaa, joten se oli yksi syy miksi halusin siihen juuri. Illallinen maksoi noin 8 euroa. Sen jälkeen menin altaalle, koska huomasin siellä olevan joitain nuoria (kaksi naista ja mies). Kuulin heidän keskustelevan matkastaan, joten päätin kysyä heiltä muutamia juttuja. Kaikki olivat Kanadasta ja tulleet aika ison rahan kanssa kokemaan Afrikkaa. Yksi heistä oli matkannut läpi Rwandan, Kongon, Burundin, Kenian ja nyt tullut Tansaniaan. Ja hän oli tehnyt kaikki ”pakolliset” turistiaktiviteetitkin. Oli käynyt laskemassa river raftingia Rwandassa ja katsomassa gorilloja Kongossa. Hän aikoi mennä vielä Zanzibarille ja sitten takaisin Nairobiin, mutta lentäen kaikki matkat. Seuraavana päivänä porukka oli lähdössä kahden päivän safarille Ngorongoroon. Itsekin ajattelin tehdä juuri kyseisen safarin, koska Ngorongorossa sijaitseva kraatteri kiinnosti nähtävyytenä. Eläimet olen jo nähnyt muualla. Matkaoppaani perusteella olin varautunut noin 50-80 dollarin päiväkuluihin, mutta kun he pyysivät minut mukaan safarille oli minun harkittava asiaa uudemman kerran. Helppoahan se olisi ollut, koska he olivat tehneet kaiken työn vertaillessaan safariyhtiöitä ja muuta. He olivat valinneet halvimman, vielä luotettavanoloisen firman, mutta päivä olisi silti maksanut 130 dollaria, joten kokki- ja kuskitippeineen olisi pitänyt maksaa noin 300 dollaria parin päivän safarista. Jouduin kieltäytymään tarjouksesta. Tämä muutti suunnitelmiani, joihin kuului pari päivää safarilla pois Arushasta. Nyt safari vaikutti epätodennäköiseltä. Matkaoppaani oli pettänyt minut pahemman kerran. Muutenkin Arusha ja Tansania oli paljon kalliimpi kuin oppaani aikoihin. Matkaoppaani aikoihin Zanzibariltakin meni vielä veneitä Mombasaan, mutta eipä mene enää. Se olisi ollut kiva matka tehdä.

Seuraavana päivänä otin selvää safarihinnoista ja olihan ne korkeat. Arushan luonnonpuistoon olisi voinut tehdä päivän safarin 130 dollarilla ja tämä olisi siis kestänyt vain päivän, mutta siihen olisi kuulunut puoli päivää kävelyä puiston sademetsissä ja käynti vesiputouksilla ja näkisi siis eläimiä ihan läheltä. Sitten olisi lounas ja loppupäivä istuttaisiin autossa katsomassa eläimiä. Maisemapuoli oli houkutteleva, koska puisto on Mt. Merun juurella ja kirkkaana päivänä sieltä näkyy Kilimanjaro. Siellä on myös kraatteri ja järviä. Ongelmina oli kuitenkin se, että puistossa ei ole paljoa elämää enää. Lähinnä siellä on jotain apinoita. Kirahveja, seeproja ja puhveleita voi nähdä. Leijonia tai muita kissoja ei ole, eikä elefantteja tai sarvikuonojakaan. Toinen ongelma on se, että se ei ole suosittu, joten on vaikeaa saada ryhmää, jonka kanssa mennä sinne. Yksin meneminen on aivan liian kallista. Niinpä päätin alkaa etsiä ryhmää samalla kun kiertelin kaupunkia. Menin syvemmälle kaupunkiin ja siellä tuli vastaan suuremmat kojualueet ja marketit. Siellä oli myös halvemmat majoitukset. Jotenka etsin Arusha Backpackers’ hostellin. Majoitus olisi maksanut vain 10 dollaria aamupalan kanssa. Hotelli oli mukava, huoneet eivät olleet kummoisia, mutta siellä oli viihtyisä ravintola kattoterassilla. Paikalla ei ollut paljoa väkeä, mutta tapasin erään parin Israelista, he olivat kuitenkin käyneet jo safarilla (Ngorongoro). He olivat matkanneet Etiopiasta alkaen alas ja myös menossa Zanzibarille muutaman päivän sisällä. He sanoivat siellä olevan jonkun musiikkifestivaalin ihan parin päivän päästä.

Jatkoin matkaani ja viimein pitkän etsinnän jälkeen löysin uimashortsit eräästä kojusta. En ollut päässyt nimittäin uimaan hotellin altaaseen, koska olin varautunut ostamaan uimashortsit vasta Zanzibaria varten. Sinä päivänä tansanialainen ystäväni pääsi aikaisin, jo klo 12 koulusta, joten tapasimme kaupungilla. Hän vei minut syömään lempiravintolaansa, jossa syötiin iso annos vuohenlihaa ja juteltiin "No se oli se musta kaveri, jolla oli kiharat hiukset ja paksut huulet"..."Aa, se! Ok." . Meillä oli hauskaa ja sitten mentiin vielä katsomaan pari paikkaa keskustassa, niin että olin nähnyt kaiken nähtävän. Sen jälkeen käveltiin hotellilleni, jossa pelattiin shakkia (Peterin leipälaji nuorempana) ja niin vain kävi, että satuin voittamaan shakkimestarin "No, I should be black!" . Juteltiin ja kerroin suunnitelmistani etten viipyisikään enää viikonloppuun, jolloin meidän olisi ollut tarkoitus hengata, koska en saisi aikaani kulumaan Arushassa kalliin safarin takia. Aikoisin siis suunnata Darin kautta Zanzibarille jo seuraavana aamuna. Olin ottanut busseista selvää ja Arushasta lähtee aamulla kymmeniä busseja Dariin. Hän ymmärsi tilanteen ja se oli ihan ok. Meillä oli hauska ilta ja ihmeteltiin yhdessä miten outoa oli, että tapasimme toisemme oikeasti näin pitkän välimatkan takaa, koska olimme tunteneet vain internetin kautta Peter Neilmboma (ystäväni Hattrickistä) . Oli aika jännää olla paikallisen kanssa, koska sain sitä kautta erilaisen lähestymisen ja yhteyden muihin paikallisiin ihmisiin.

Kaupunkina Arusha oli pienehkö ja täynnä safariautoja, pitkäperäisiä Land Cruisereita. Ero Keniaan tähän saakka oli myös se, että tiet olivat paremmassa kunnossa ja liikenne samoin. Huomattavaa oli myös se, että ihmiset puhuvat Tansaniassa pääosin kiswahilia ja aika huonoa englantia, jos ollenkaan. En oikeastaan viihtynyt Arushassa, koska siellä ei oikeastaan ollut mitään tekemistä (ellei ollut paljon rahaa) ja se tuntui niin mitäänsanomattomalta paikalta. Ilmassa ei ollut mitään jännää ja ihmiset ovat lähinnä turistien rahastajia ja huiputtajia ja yrittävät tehdä ärsyttävästi tuttavuutta rahan toivossa. Sellainen turistikaupunki. Vaikka siellä oli valkoisia, niin tuntui silti ettei siellä kukaan valkoinen ollut viipymässä paria päivää pidempään ja siten se jotenkin aiheutti sellaisen epäaidon tunteen. Eikä siellä ollut ostoskeskuksia tai juuri edes oikeita kauppoja. Kyseessä on kuitenkin Tansanian suurimpia ja kasvavimpia kaupunkeja. Mutta Etelä-Afrikan (ja jopa Swazimaan) ostarit ovat tainneet asettaa vähän liian korkean riman näille Afrikan toisille vähän paremmin voiville valtioille. Ihmeen paljon ollaan Itä-Afrikassa Etelä-Afrikkaa jäljessä. Olihan se kuitenkin ihan siisti, näppärä ja kaunis kaupunki Mt. Merun juurella kauniissa maisemissa Mt. Meru & Arusha . Yöllä ja aamulla siellä oli myös aika vilpakka ja pilvistä. Rannikon lämpö ja lepo kuitenkin kutsuivat jo niin kovasti, etten voinut vastustaa. Fiiliksen mukaan oli mentävä ja se tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta. Voisinhan aina palata tätä kautta, jos joku jäi kalvamaan!
Niinpä keskiviikkona pimeällä aamuvarhaisella kävin hakemassa aamupalalaatikkoni respasta ja hyppäsin taksiin, joka vei minut Dar Expressin bussiterminaalille. Glory to God Hymy oli herkässä, pian näkisin meren!

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti