Murheellisten laulujen maa

Etelä-Afrikka, Swazimaa - 10.1.2009 19:24

Perjantaiaamuna 9. tammikuuta 2009 tarkoitus oli lähteä 6:30 välttääkseni ruuhkat, mutta jostain syystä en kuullut herätyskelloani aamulla, eikä muut perheenjäsenetkään olleet heränneet vielä. Satuin kuitenkin heräämään katsomaan kelloa 6:23 ja sitten nousin kiireesti ylös, puin ja pakkasin ja kävin syömässä suklaamuroja ja pääsinkin lähtemään 6:46. Olin saanut nukuttua edellisenä yönä vain muutaman tunnin, koska lautapelit olivat kestäneet niin myöhään, joten olin autossa vähän unenpöperöissä vielä, mutta vältyin osumilta aamuruuhkassa, johon kuitenkin jouduin. Matka sujui kuitenkin hyvin ja pääsin farmille puolenpäivän aikaan. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovin iloinen, koska minun oli oletettu lähtevän 4-5 aikaan aamusta, mutta olettamuksesta ei oltu kerrottu minulle mitään emmekä koskaan lähde niin aikaisin. Mutta toisekseen mieltä painoi aamulla tapahtunut varkaus, josta Muzi sitten minulle kertoi. Edellisenä päivänä oli palkattu kaksi uutta työntekijää, mutta toinen heistä oli vain lorvaillut, joten hänen työnsä päättyi siihen. Seuraavana aamuna hän tuli kuitenkin hakemaan palkkansa, jonka jälkeen hän kävi leirissämme kähveltämässä rahapussin, jossa oli viikon palkat 50 työntekijälle. Kukaan ei nähnyt, että hän olisi vienyt rahat, mutta Kaiser näki hänen kävelevän leiristä pois ”pakosuuntaan” ja työntekijät tiesivät hänet varkaaksi, joka on ollut neljä kertaa vankilassakin ja viimeksi pääsi sieltä viikko sitten tiistaina. Joten oli hyvä syy epäillä häntä varkaaksi.

Saavuttuani Heather lähti sitten poliisiasemalle ja palasi sieltä niiden kera. He olivat pukeneet siviilivaatteet päälle ja lähtivät ajamaan varasta takaa bakkiellamme parin työntekijämme kanssa, jotka aavistivat minne hän olisi mennyt. Poliisit olivat olleet hyvin avuliaita ja tulivat heti farmille ja sanoivat tietävänsä tämän kaverin ja hän tulisi jäämään kiinni. Sinä päivänä häntä ei kuitenkaan saatu kiinni, mutta poliisit aikoivat tehdä yllätyshyökkäyksen hänen kotiinsa yöllä kolmen aikaan.

Vielä toinen murhe oli se, että Happy ei ollut ollut töissä moneen päivään. Orpolapsena hänen sijaisäitinsä oli kohdellut häntä kaltoin ja käyttänyt hänen kovalla työllään ansaitsemia rahojaan omiin tarpeisiin. Happy on ollut se, joka on työskennellyt yleensä 7 päivää viikossa. Nyt hän kuitenkin oli saanut tarpeekseen ja hänestä tuntui, ettei kukaan välitä hänestä ja niin hän oli lähtenyt pois otettuaan lainan Heatherilta, kukaan ei tiedä mihin hän on mennyt. Toivottavasti hän ei tee mitään toivottomia päätöksiä.

Yksi murhe lisää oli vielä se, että traktorin ripperi oli vääntynyt ja haljennut liitoksistaan. Se vietiin korjattavaksi ja saatiinkin näyttämään taas paremmalta.

Näin siis olin saapunut iloiselta lomalta keskelle murheellista rikospaikkaa. Joskus elämä on tällaistakin.

Illalla lähdettinkin jo sitten Mbabaneen.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti