18. farmiviikko

Swazimaa - 24.1.2009 11:09

Aika mielenkiintoinen ja epämiellyttävä alku viikolle.

Maanantai 19. tammikuuta 2009

Minun oli tarkoitus lähteä farmille yksin Muzin kanssa aamulla, iskä ja Heather jäisivät Mbabaneen. Aamulla mahani oli vielä kuitenkin kipeä, mutta ajattelin, että voin antaa Muzin ajaa farmille ja levätä sitten siellä, että kyllä se siitä. Olin jo lähdössä parin minuutin sisällä, kun minulta kysyttiin olisinko valmis käymään sitten hakemassa taimia Nhlanganosta, mihin sanoin olevani vielä aika huonokuntoinen, jolloin päätettiinkin, että Heather lähtee farmille ja minä jään lepäämään kotiin.

En tiedä muistatteko vielä, mutta mainitsin, että kamera jäi tällä kertaa farmille. Koskaan aiemmin näin ei ole käynyt, mutta tällä kertaa kun nostin rinkkani teltassa, niin olin kuulevinani kuin jotain olisi tippunut. Yritin katsoa mikä olisi voinut tippua, mutta en löytänyt mitään, toisaalta olin niin vajareissa ja pihalla kaikesta etten tiennyt kuulinko ja näinkö vain omiani. Kotona en kuitenkaan löytänyt kameraa mistään, joten oletin sen tippuneen rinkasta telttaan. Nyt lepäillessäni näin sitten unta, että ajoin meidän mönkijällä Suomen lumiteillä poliiseja pakoon, en tiedä toki mistä syystä. Ja sitten heräsin, kun iskä soitti, että olinko riittävän hyvässä kunnossa menemään huomenna Malkernsin poliisiasemalle, sanoin että kait olen. Farmilla oli nimittäin käynyt taas varkaita. Ajattelinkin, että on vain ajan kysymys, milloin joku tulee sisään telttoihimme. Ne ovat kyllä lukossa, mutta eihän siinä mikään tiiliseinä ole vastassa. Huonompi homma. Iskä kysyi oliko mulla mitään muuta arvokasta teltassani kuin kamera, sanoin että no se pyörä. Pyörää ei oltu kuulemma viety, onneksi olin vielä lähtiessäni vaivautunut laittamaan pienen pienen lukon takarenkaaseen, muuten varkaat olisivat varmaan pyöräilleet sen pois. Hyvä ettei sitä oltu viety, koska se ei ole minun pyöräni. Huokaus, mutta mistä iskä tiesi, että teltassa oli ollut kamerani? No poliisit olivat lähteneet takaa-ajoon ja juosseet sekä taklanneet varkaat, jotka olivat olleet juuri yrittämässä myydä kameraa. Kamera saatiin siis takaisin, loisto juttu, koska sekään ei ole minun! Ja niinpä myös varkaat saatiin kiinni.

En tiedä asiasta vielä sen enempää, mutta kirjoittelen sitten kun tiedän. Kylläpä selvisin täpärästi kuitenkin, huhhuh. Olipa siis hyvä juttu, etten lähtenytkään farmille, vaan Heather lähti sen sijaan, koska minulla ei olisi puhti riittänyt alkaa selvittelemään tällaista sotkua varsinkin, kun puhelinyhteydet farmilla ovat aika rajalliset. Se etten lähtenyt, ehkä pelasti kamerani ja sen takia varkaat saatiin kiinni.

Minulla on ihan riittävästi taisteltavaa tämän typerän mahataudinkin kanssa. Olen saanut jo syötyä ja eilen söin oikein unelmalihakimpaleen kuin sarjakuvista. Paljas luu, johon sai hyvin käden ja sitten luun päässä aimo kimpale lammasta. Lampaan reidestä taisi olla kyse. Luulin että viimeistään se palauttaisi tasapainoni, mutta oikeastaan siitä mahavaivat taas alkoivat uudestaan. Nyt ongelmana ei ole ripuli vaan päinvastoin, ei tule mitään, mutta mahaan alkaa sattua kovasti ajoittain ja siihen ei tunnu mikään helpottavan, muuta kuin että jättää syömättä.

Sitten iskä tuli hakemaan minut kotoa ja menin jatkamaan mahatautiani farmille. Saavuttuani piti ensin toki järjestää teltta sen sotkun jäljiltä, jonka varkaat olivat aiheuttaneet. He olivat tehneet tyylikkään suorakulmion oveen ja tulleet sisään. Ilmeisesti valoakaan ei ollut tullut ikkunoista riittävästi, koska verkkokangaskin oli pitänyt viiltää auki. Vielä yhteen toiseenkin kylkeen oli tehty viilto, mutta sen merkitystä en tiedä. Ehkä he ajattelivat tulla siitä ensin sisään, mutta päättivät sitten kuitenkin käyttää ovea. Sateisessa säässä ilmastointiteipillä aloin sitten paikkailemaan reikiä ja sain ihan hyvin tilkittyä ne.

Tiistai 20. tammikuuta 2009

Viime yö oli taas niin kurja, että nyt päätin lähteä käymään lääkärissä, kun ei mahatautikaan näyttänyt luovuttavan. Läksin isän mukana Mbabaneen, kun hän meni töihin. Ajoin sitten Mbabane Clinicille, joka on yksityinen sairaala. Siellä minut analysoi frensmanni, joka lähinnä kyseli ja tökki mahaani. Sain kuitenkin ohjeet ja lääkkeet paranemiseen. Kamala määrä pillereitä tuli syötäväksi ja ensimmäisenä päivänä söinkin 10 pilleriä ja kaksi jäi vielä uupumaan siitä mitä olisi pitänyt syödä. Sain ripulilääkkeitä ja jotain toisia mahalääkkeitä sekä antibiottikuurin. Lysti lääkkeineen maksoi noin 17 euroa, jonka aion periä matkavakuutuksestani. Kävin siinä sitten odotellessani syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa pöytääni istui pari swatia ihan tuosta noin vain ruokaseurakseni, siinä sitten vähän vaihdoimme kuulumisia ja sen sellaista. Aloitin ruokailun makoisalla chicken & sweet corn keitolla, koska lääkäri sanoi keittojen olevan pop. Keitto ei ollut 50 eurosenttiä kalliimpi, joten oli rahansa väärti. Olin jo aika täynnä keitosta, mutta seuralaiseni kannustivat minut tilaamaan vielä kunnon aterian, joten otin sitten sweet & sour pork chopin (reilut 2€), joka ei kyllä ollut enää niin hyvää. Muuten ok, mutta possu oli jotain ihan kummallista ja jaksoinkin syödä aterian vain puoliksi, jonka jälkeen pitikin jo rynnistää ruoan jatkokäsittelyhuoneeseen. Mahakivut ja loose shooting jatkui siis… ja sitä se loppupäivä oikeastaan olikin farmille palattuakin.

Täytyy sanoa, että tämä Ivy (suom. muratti) on kuin Afrikan äitini. Hän on niin kovin huolissaan voinnistani ja aina tervehtii nähdessään ja kyselee miten voin. Ja hän käy siivoamassa telttani ja vaihtamassa lakanani ja petaamassa sänkyni niin että sinne on kiva tulla kipeänäkin. Ja koska ripuli on äkillinen ketale, en kerkeä kuopalle vaan joudun kyykylle teltan taakse, jossa tavara alkaa tietysti haisemaan ja keräämään kärpäsiä, mutta Ivy käy nekin siivoamassa ja pitää kakkapaikkani puhtaana. Kaiken hän tekee kenenkään pyytämättä.

Viiden aikaan, kun tultiin takaisin farmille nousivat suunpieleni niin, että olin varma taudin kaikkoavan sen iloisuuden edessä. Olin jo valmistautunut nousemaan autosta ulos avaamaan portin, mutta huomasin portilla olevan jonkun jo avaamassa sitä, olipas mukava juttu. Sitten kun henkilö kääntyi ympäri, niin huomasin sen olevan Happy -hymyssäsuin niin kuin aina ennenkin. Happy oli tullut takaisin töihin ja hänellä oli yllään uusi nahkatakki. Hienoa nähdä, että hän oli kunnossa.

Keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Sain nukuttua pitkään, jopa yhdeksään, eikä minun tarvinnut nousta yöllä kuin kerran vessan ja silloinkin vain pissalle. Olo on yleisesti ottaen kirkkaampi nyt. Eilen illalla viimeisen pillerin jälkeen hourailin kaikenlaista hassua, mutta anti-idiootti näyttää alkavan toimia nyt ja pöpö alkaa olemaan poistumaan päin. Söin pienen aamupalan ja se pysyi sisällä eikä mahakipujakaan tullut. Tuskin silti lähden pyöräilemään vielä tänään.

Sen sijaan varkausjuttuun on tullut nyt päivitystä. Homma meni siis niin, että varkaat olivat yöllä murtautuneet naapurifarmin yhteen hökkeliin ja nukkuneet siellä ja aamulla sitten tulleet viidakkoveitsen kanssa riehumaan tänne meidän leiriimme. Heitä oli tietääkseni kaksi, joista toinen oli, yllätys yllätys, sama nilkki, joka vei rahatkin. Ilmeisesti joku työntekijöistämme oli nähnyt tämän kaverin jossain täällä lähimaastoissa sitten sinä aamuna ja niinpä Muzi oli lähtenyt seitsemän muun työntekijämme kanssa ajamaan heitä takaa. He olivat käyneet hänen asunnollaan, mutta siellä hän ei ollut. Takaa-ajajat olivat sitten jättäneet kenkänsä asunnolle ja lähteneet juosten takaa-ajoon. He muodostivat ryhmiä ja lähtivät eri suuntiin. Auto jätettiin kai sen takia, että se herättäisi liikaa huomiota, mutta kengistä en tiedä., kai siitä tulee sellanen vähän villimpi fiilis. He juoksivat vuoren alas saakka ja Fana näki varkaan jossain puskassa ja kävi kimppuun. Varas oli ottanut veitsensä esiin, mutta se oli ollut vielä tupessa, joten Fana oli ottanut veitsen pois hänen kädestään. Ja sitten muut olivat tulleet apuun. Sitten en ihan tiedä missä järjestyksessä asiat etenivät, mutta joka tapauksessa poliisit oli hälytetty paikalle ja ilmeisesti odotellessa varas oli halunnut käydä jossain pubissa ostamassa tupakkaa ja hänelle annettiin lupa siihen. Siellä varas oli yrittänyt piilottaa kameraa biljardipöytään, mutta se huomattiin ja kamera saatiin talteen. Poliisit sitten pidättivät miehen, mutta ilmeisesti hänen kaveriaan ei saatu kiinni. Ja sen jälkeen poliisit ovat käyneet farmilla ottamassa kuvia rikospaikasta ja kuulustelemassa porukkaa. Niin ja oli varas vienyt muutakin nimittäin pussillisen suklaapatukoita ja The Rainin wristbandin. Kävi joka tapauksessa aikamoinen lykky, etten menettänyt kameraani, vaikka olishan matkavakuutus korvannut, mutta se olisi ollut taas vaivannäköä ja tarvitsen kameraa paljon.

Loppupäivän kuitenkin makasin vielä sängyssäni, koska liikkeellelähtö ei kuulostanut hyvältä ajatukselta.

Torstai 22. tammikuuta 2009

Tänään minun olisi ollut tarkoitus lähteä pelaamaan golfia Nicin kanssa, mutta vaikka kuinka olisin halunnut niin oli silti jäätävä vielä lepäämään. Kokeilin kävelyä, mutta tunsin heikkoutta ja huimausta. Olin aamulla hetken aikaa katselemassa, mitä ihmiset tekivät ja sitten loppupäivän makasin taas teltassani. Nyt olen siis jo viikon maannut sängyssä. Työntekijät käyvät läpi istutuksia ja istuttavat uusia taimia kuolleiden tilalle.

Sain kerättyä kuitenkin sen verran voimia, että pääsin illalla pitkästä aikaa saunaan. Se olikin oikein raikastava ja puhdistava kokemus. Matkalla saunalle jouduin valitettavasti huomaamaan, että joku oli aivan selvästi jollain terävällä esineellä lyönyt Paiju-palmun kumoon. Siinä oli lyömäjälki ja se oli taittunut keskeltä maahan. Se raastoi sydäntäni. Toivottavasti palmu tokenee. Saunakokemus oli kuitenkin hieno. Huomasin, että jos jollain tavalla pääsen lähelle Suomea niin se on saunassa. Kun on saunassa niin voi olla vaikka keskellä aavikkoa, ja silti tuntuisi kuin olisi Suomessa. Savusaunamme ikkuna on nokinen, joten siitä näkyy huonosti pihalle, sisälle kyllä pääsee valoa, ja nokinen on myös ikkunamme Suomen savusaunassa joten on kuin olisi samassa paikassa, hiljaista, pimeää ja lämmintä. Se on paras suomikokemus, mitä täältä voi saada.

Perjantai 23. tammikuuta 2009

Tänään olin jo koko päivän jalkeilla. En tehnyt paljoa, mutta olin siellä täällä katsomassa miten hommat sujuu. Kyllä kiviä silti keräilin ja täytin niillä teiden uria ja siitäkin olin aivan uupunut ja pyörällä päästä. Suurimman osan ajasta olin kuitenkin Muzin kanssa tietöissä, joskin enemmän juttuseurana. Tovin olin nokosilla riippumatossanikin.

Illalla lähdettiin kotiin, mikä oli helpottava juttu. Olin kovin uupunut viikosta, vaikka lepäilinkin suurimman osan siitä.

Viikon profiilissa: Muzi

Muzi on 22-vuotias hyvin sitoutunut uskovainen Mbabanesta, sinkku, mutta elättää silti perhettään ja maksaa siskonsa ja veljensä koulumaksut. Hänellä ei ole koulutusta muuta kuin, että on käynyt koulua muutaman vuoden. Sen sijaan raskaan kaluston ajokortti hänellä on ja hän ajaakin erityisen hyvin. Hän puhuu myös hyvää englantia. Hyvin rauhallinen ja maltillinen persoona, joka pelkää käärmeitä ja uimista kuollakseen, mutta saa suurimmat nautintonsa seurakunnastaan ja puutarhojen vihanneksista, joista hänellä onkin 6 vuoden työkokemus, sillä hän työskenteli aiemmin seurakuntamme Vickyn puutarhassa. Hän ei ole ikinä käynyt Swazimaan ulkopuolella, mutta tulisi mielellään käymään Suomessa ja sieltä hän kuulemma aikoo vaimonsakin hankkia. Hän on ihailtavan ahkera ja tunnollinen työntekijä, joka ei koskaan valita mistään ja hoitaa hommansa aina ylitöihin saakka kunnolla lopettaen työt viimeisenä ja ollen ensimmäisenä taas aamulla ylhäällä, eikä hän edes koskaan sairasta. Farmilla hänen tittelinsä on farm manager ja hän huolehtii siitä, että isän ja Heatherin vaikeimmatkin pyynnöt toteutuvat. Vapaa-ajalla hän on pyhäkoulun opettaja.

Viikon yksityiskohtana sellainen jännä juttu, että farmilla on yksi henkilö, joka ei ole sukua kenellekään toiselle farmilla ja hän on Muzi. Ihmisiä farmilla kuitenkin on parhaillaan noin 55 ja on hämmästyttävää, kuinka heistä jokainen on jonkun sukulainen. Ivylla on varmaan eniten sukulaisia farmilla, hänen omia lapsiaan ja siskojen ja veljien lapsia ja ei ihmekään kun Ivy on kuin kaikkien äiti farmilla.

2 kommenttia »

  1. No onneksi sait lääkkeitä mahatautiisi ja ehdit toipua vielä kenian matkaakin varten.
    Ja ihana Ivy huolehtii teltan siisteydestä…
    Täpärällä oli ,että sait takaisin kamerasi ! Eihän riippumatto vahingoittunut?

    mama - 24.1.2009 18:32

  2. Joo hyvin ehdin toipua juuri ennen matkaa!

    Kävi kyllä tosi lähellä että olisin menettänyt kameran, nyt ei voi enää riskeerata. Riippumatto on kunnossa.

    Lauri - 25.1.2009 15:31

Kirjoita kommentti