17. farmiviikko

Swazimaa - 17.1.2009 15:08

Maanantaina 12. tammikuuta 2009 farmille saapuessa suurin jännityksen aihe oli tietysti sademäärä. Mbabanesta lähtiessä sää oli sumuinen ja pilvinen ja farmillepäin tullessa taivas alkoi seljetä. Oikeastaan voisinkin kuvailla vähän jokamaanantaista ajoreittiämme tässä samalla.

Lähdetään siis kotoa Pine Valleystä ja laskeudutaan mäki alas portille ja sitten autotielle. Meilläkin on siis portti ja aidat talon ympärillä, mutta luulisin että enemmänkin lehmien kuin varkaiden takia. Autotie kulkee laakson pohjalla joen viertä. Tie on ihan hyväkuntoinen asfalttitie, mutta siinä on lukuisia sokeita kulmia, koska se on hyvin hyvin mutkainen ja puskainen. Taannoin joku henkilö kuoli, kun juoppo rekkakuski oli tullut keskellä tietä kurviin. Lehmiä teillä on paljon, mutta en ole vielä nähnyt tilannetta tuolla tiellä, jossa lehmä olisi sokeassa kurvissa, mutta muualla olen itsekin ollut ajamassa kun lehmä seisoo keskellä kaistaa heti mutkan takana. Pine Valleyn tie on kaunis suurine taloineen ja eukalyptusmetsineen.

Laaksosta noustaan sitten pois ja laskeudutaan Mbabaneen. Matkalla ajetaan Mbabanen golfkentän ohi. Sitten ajetaan Mbabanen keskustan läpi minuutissa ja noukitaan Muzi kyytiin KFC:n ja Sparin välistä. Mbabanesta noustaan taas vähän ja sen jälkeen laskeudutaan suuri Malequanemäki, jossa rekat ovat aina kovilla alasmennessä. Mäen keskivaiheilla on meidän kirkko melkein tien vieressä. Jyrkkä mäki muuttuu sitten moottoritieksi, joka jatkuu aina Manziniin saakka, mutta me otamme Lobamba offrampin. Tämä tie vie jonkun museo- ja hallitusrakennusalueen läpi ja myöskin Swazimaan suurimman stadionin ohi. Ajetaan myös Ludzidzinin ohi, jossa on ilmeisesti yksi kuninkaan suurimmista ja lempipalatseista. Sitten käännytään taas ja uudemmankin kerran, jolloin päästään Malkernsiin vievälle tielle, joka kulkee Swazimaan kovimman menomestan, House on Firen, ja Malandela’sin ja Gone Ruralin ohi. Malkernsissa on Swazican tehdas, jossa laitetaan mehuja tölkkeihin ja jotain muuta vastaavaa. En tiedä kovin tarkkaan, mutta sieltä ollaan käyty hakemassa tynnyreitä farmille. Malkerns on ohi ennen kuin huomaakaan ja sitten käännytäänkin Luyengoon menevälle tielle. Luyengossa on Swazimaan yliopiston maatalouskampus sekä Ferrero & Perrero (omakeksimä nimi), jossa käydään aina korjauttamassa autoja, hitsauttamassa osia tai paikkaamassa kumeja ja useimmiten ilmaiseksi. Paikkaa pitävät kaksi ilmeisesti alunperin portugalilaista miestä. Luyengosta käännytään vielä Mankayaneen menevälle tielle. Ylitetään yksi leveämpi joki, jonka jälkeen käännytään Ntondoziin vievälle hiekkatielle.

En oikein vieläkään tiedä missä Ntondozi on, mutta se taitaa olla vain laaja alue ei mitään.Suunnilleen joka toinen viikko karja valtaa tien, koska ne käydään dippaamassa jossain altaassa, jossa on kemikaaleja tauteja vastaan. Kaikki lähistön karja tuodaan ja kulkureittinä käytetään tieysti autotietä, jolloin se tukkiutuu, mutta onneksi lehmät antavat tilaa eivätkä ole aggressiivisia. Hiekkatie on kuoppainen, kuten yleensä, ja vähän väliä se kulkee jonkin puron yli. Oikealla kohoaa vuoririntama, jonka korkeimmalla huipulla pitäisi olla Suomen lippu, mutta ei vielä ole, vaikka maa meidän onkin. Huipun takana laaksossa on sitten suurin osa farmistamme. Ennen sinne ajettiin 10km pidempää reittiä Magunkutsan koulun kautta, mutta swazit päättivät ihan ystävällisyyttään puskea meille oikoreitin, jota myös näkö á la tieksi kutsutaan. Tie kulkee jyrkästi vuorenrinnettä pitkin, ilman mitään kaiteita tietenkin, ja aluksi monesti jäimmekin siihen jumiin ja menimme pidempää tietä, koska oikkaria eivät muut oikeastaan aja, joten se ei tamppaannu ja siinä oli vielä hirvittävä määrä irtokiviä, jotka pyörivät pyörien alla. Ei se vieläkään missään hyvässä kunnossa ole. Tänäänkin pohja raapi monesti kiviin ja minä ja Muzi jouduttiin nousemaan kyydistä pois ja kävelemään jyrkkä osuus ylös kuoleman partaalle hengästyneinä siihen aikaan aamusta. Mutta sitten on niitäkin päiviä, kun ylös pääsee ongelmitta, mutta ei silti sutimatta. Kun noustessa katselee ikkunasta, niin näyttää aivan kuin lentokoneella nousisi korkeuksiin. Jos jalkatila olisi vähän pienempi, niin voisi luullakin olevansa lentokoneessa. Jos tulee vielä kovia sateita, niin saatetaan joutua tekemään jotain, sillä sade on syönyt tietä entistäkin kapeammaksi ja syö edelleen.

Mäen päällä on Kaiserin ja Happyn homestate ja siitä 1,5km eteenpäin niin saavutaan farmin portille. Siitä sitten ajetaan aitauksen sisään ja suljetaan portti perässä, joskus portilla on pikkupoikia avaamassa sitä rahan toivossa. Kotoa farmille kilometrejä kertyy 60-70 riippuen mitä reittiä ajaa.

Mutta palataanpa sitten itse päivään. Maanantaita pidetään yleensä aika nihkeänä viikonpäivänä, kun uusi työ/kouluviikko alkaa, useimmat toki pitävät työstään tai opiskelusta niin paljon -minä ainakin-, että maanantain paluuta arkeen ei malteta odottaa, kunpa maanantai olisi perjantain jälkeen. Meilläpäin maanantai tarkoittaa käytännössä aikaista nukkumaanmenoa sunnuntaina, koska herätys maanantaina on 5:20. Päivä(vai sanoisinko vielä yö) alkaa ottamalla rinkka selkään ja vaeltamalla yläkertaan pikaiselle aamupalalle silmät sumuisina. Maanantai, seuraavat viisi yötä taas teltassa ja aikaisin nukkumaan. Itse asiassa rakastan telttaani ja sänkyäni. Nukun ehdottomasti paremmin, mieluummin, raikkaammin ja pehmeämmin teltassani kuin kotona. Rakastankin iltoja, kun pääsen aikaisin jopa ennen seitsemää pehmeään ja lämpimään petiin kuuntelemaan sateen ropinaa ja lukemaan kirjaa tai katsomaan videoita tietokoneelta tai kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan. No, tämä juna ei tunnu pysyvän raiteilla tänään lainkaan. Niin takaisin maanantaihin. Maanantai on ehkä mukavin farmipäivä viikosta, sillä yleensä työntekijöitä on vähän 15-20, joten on ihanan rauhallista ja voidaan tehdä Muzin kanssa yhdessä jotain, ja on kivaa tekemistä, sillä maanantaisin ei yleensä ole taimia istutettavana. Pehmeä alku viikolle siis. Tänäänkin oltiin Muzin ja Sabelon kanssa lannoittamassa istutettuja puita, mikä oli kivaa hommaa. Jo lannoitetut puut ovat kasvaneet nopeasti ja isoiksi. Valitettavasti termiitit syövät vielä isojakin taimia ajoittain. Nyt jo näkee puita eikä tarvitse mennä viereen katsomaan. Sen lisäksi korjasin nelivetoTatan pyyhkijät, jotka eivät toimineet. Purin ratin suojuksen ja viiksen ja molemmat olivat täynnä pölyä. Tämä ei auttanut, mutta sitten kävin sulakkeet läpi, jolloin auto ei enää suostunut käynnistymään. Kävin sulakkeet uudelleen läpi ja vieläkin kaikki ehjiä, nyt auto käynnistyikin. Sitten muistin toisen paikan moottoritilasta, jossa oli sulakkeita ja sieltä löysinkin rikkoontuneen kymppiamppeerisen. Vaihdoin sen ja voila. Vielä saatiin tööttikin kuntoon, kun oivallettiin, että kolmesta painikkeesta kaikki eivät olekaan rikki, vaan yksi niistä toimii jos painaa oikein kovasti. Sitten meillä oli loistava ja uuvuttava 3 vs 3 jalkapallopeli, joka päättyi 2-2. Meidän peli pyöri kuin unelma, mutta ei saatu paikoista sisään kuin vain kaksi ja loput seitsemän osui tolppiin. Pelin jälkeen henkihieverissä join 1,5 litraa 1 asteista vettä niin että aivot melkein jäätyivät. On se kyllä ainutlaatuinen etuoikeus pelata joka päivä tunti kovatempoista jalkapalloa.

Viikonloppuna oli satanut 50mm vettä farmilla ja tämänkin päivän sää oli mitä parhain. Vaikka aamulla näyttikin aurinkoiselta niin koko päivä oli silti pilvinen ja sateetkin viitsivät odottaa juuri sopivasti niin, että saatiin pelattua jalkapalloa ennen sadetta. Iltapäivän satoi heikosti, mutta se kasteli maan ja piti ilman miellyttävänä. Illalla ruoan jälkeen alkoi vielä sataa uudestaan. Päivällä nähtiin muuten jonkin sortin kyykäärme, joka jätettiin sitten majailemaan kivikasaansa.

Tiistai 13. tammikuuta 2009

Pelattiin tänään taas tosi hyvä jalkapallopeli 4 vs 5 ja oltiin 0-2 häviöllä, kunnes päätettiin, että voitetaan tää juttu ja niin vain alettiin pelaamaan ja voitettiin 6-2 niin että vastustajat oli repiä pelihousunsa, mutta sitten muistivat että ne ovat heidän ainoat. Pelattiin hienosti joukkueena, kun vastustaja sortui yksinyrittämiseen. Miten onkaan kiva pelata ja seurata pelaajien, itsenikin, kehitystä. Sillä tavalla tutustun myös moniin työntekijöihimme. Pelissä olen heidän kanssaan samalla tasolla, minua taklataan yhtä kovaa kuin muitakin eikä minulla ole mitään erikoisoikeuksia muuta kuin viheltää peli poikki ajan täyttyessä. Pelin jälkeen olin vielä niin innoissani, että hain sahan ja sahasin muutaman puun ja paljon häiritseviä oksia ja nyt kentällä on enemmän tilaa ja sivurajaheitot onnistuvat paremmin. Tein myös maalitolpat, jotka voi upottaa maahan ja ne pysyvät paikoillaan. Tähän asti olemme käyttäneet vain pölkkyjä, joita täytyy olla nostelemassa ja yrittämässä asettaa pystyyn aina kun pallo osuu tolppaan. Toisen pään tolpat ovat mustat ja toisen vihreät, joten nyt voidaan pelata joukkueina -mustat vs vihreät.

Sain myös uuden pyörän renkaan ja kaksi sisäkumia. Heti ryhdyin asentamaan rengasta paikoilleen, mutta törmäsin ongelmaan, koska rengas on tiukkaakin tiukempi eikä meillä ole kuin ruuvimeisseli, jolla sen sain kammettua paikoilleen, niin meisseli puhkaisi sisäkumin. Pitkän hetken yritin pumpata kumia, kun se oli asennettuna ja manasin typeriä prestaventtiilejä, joita vastaan olen ollut aina, mutta sitten oivalsin, että ilma ei tullutkaan ulos venttiilistä vaan sisäkumista. Sitten yritin saada renkaan pois vanteelta, mutta tarpeeksi vannetta raavittuani ja kumia rikottuani luovutin. Uusi yritys huomenna. Olen vaihtanut kuitenkin pyörän kumeja monia kertoja, joten tiedän mitä tehdä, mutta tämä on taas yksi halpa kiinanihme, joka hajoaa käsiin.

Puita on nyt hemmoteltu sateilla, sillä viime yönä satoi 20mm ja tänäänkin päivällä pari milliä.

Keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Tänäänkin oli jännä päivä. Aamulla 7:30 vein rallitatan Luyengoon, korjattavaksi öljyvuodon takia. Huomasimme itse, että öljy tulee koneen ja vaihdelaatikon välistä, joten olisi hyvä tarkastaa se, ettei vaihdelaatikko valu kuiviin. Oikeastaan tarkoitus oli, että olisin odottanut heidän tekevän koko homman ja sitten tullut takaisin farmille. Odotin tunnin verran ja he saivat selville, että öljy tulee öljypohjan tiivisteestä ja sen korjaamiseksi tarvitsisi ottaa kone pois ja tarvittaisiin myös uusi tiiviste, jonka saaminen voisi olla hankalaa, joten päätin jättää homman teettämättä. Moottoriöljyä on kuitenkin helppo lisätä. Niinpä lähdin takaisin farmille. Olin kuitenkin ollut oiva poika ja ottanut pyörän renkaani mukaan ja korjaamolla oli työkalu, jolla saatiin kumi pois vanteelta ja vaihdettiin uusi kumi onnistuneesti. Vanhassa kumissa oli kolme reikää ja vaivaannuimme paikkaamaan ne. Hommasta en maksanut muuta kuin paikat. Kun olin jo aika lähellä farmia niin minut lähetettiin Nhlanganoon hakemaan lisää taimia. Niinpä ajoin rahattomana takaisin Luyengoon, koska siellä meihin luetetaan, joten sain tankattua auton täyteen maksamatta mitään. Todistaakseni rahattomuuteni menin viereiseen kauppaan ja ostin pullon Spritea sekä pullan. No okei, ne maksoi 25 eurosenttiä, joten en ollutkaan ihan pennitön, huijasin. Oli nimittäin teeaika ja tarvitsin piristystä.

Matkalla Nhlanganoon meinasinkin nukahdella, koska aurinko paistoi silmiin eikä minulla ollut aurinkolaseja, joten jouduin siristämään silmiä, jolloin ne väsyivät. Hah, ja kukapa olisi uskonut, että olisin jäänyt poliisin haaviin. Vaikka tein hyvää tuttavuutta hänen kanssaan ja hän oli kovin kiinnostunut farmibisneksestämme niin silti hän veloitti 20 randia (~1,5€), koska autossamme ei ollut rekisterikilpeä edessä. Ei siinä oikein ollut mitään tehtävissä, tiesin että hän oli oikeassa enkä halunnut suosia korruptiota, joten jätin väittelyn suosiolla väliin, vieläpä kun hänellä oli antaa kuitti sakosta. Samaan aikaan, kun juttelin poliisisedän kanssa niin he pysäyttivät toiselle puolen tietä erään tutun seurakunnastamme. Hänellä oli kuitenkin ottaa penkin alta rekisterikilpi ja pienen puhumisen jälkeen hän oli irti tilanteesta. Nhlanganosta hain luultavasti tämän vuoden viimeiset eukalyptuksemme. Wattlea kuitenkin on tulossa vielä lisää.

Kun viimein pääsin nälkäisenä kotiin, oli kello jo lähemmäs kolmea. Söin leipää ja tankkasin nestettä, minkä jälkeen menin pyörän kimppuun. Laitoin renkaat paikoilleen ja onnekseni jarrut sattuivat olemaan ihan hyvin säädetyt. Öljysin ketjut ja säädin satulan ja sitten olikin jo aika lähteä. Pyöräilin bakkien luo ja olin aivan loppu. En ollut pyöräillyt viimeksi kuin elokuussa 2008 eli 5 kuukautta sitten. Ja täällä mäet on rankkoja. Matka bakkien luo olikin pelkkää ylämäkeä. Olin vieläpä kiireessä, joten yritin polkea nopeasti. Heitin pyörän bakkien lavalle ja lähdin meneen pyöräily”kisaan”. Matkaan tuli vielä mutka, kun piti käydä farm chemicalsista hakemassa termiittimyrkkyä ja lopulta hirveässä kiireessä ja ylinopeudessa ehdin paikalle ajoissa. Olin luullut, että mukana saattaisi olla yksi tai kaksi kovempaa pyöräilijää, mutta muut olisivat ajelemassa, jollain jalkajarruisilla Helkamoilla. Sain kuitenkin hyvin pian todeta pyöräni olevan lähinnä naurettavaa lelutasoa verrattuna näiden muiden GT:n täysjoustoihin. Osallistujia oli sellainen 25. En selvästikään tiennyt mitä olin tekemässä. Kaikilla muilla oli kunnon pyöräilyPUVUT jostain kisoista tai merkkipukuja. Kyseessä siis on jokakeskiviikkoinen aika-ajo, jossa kilpaillaan lähinnä itseään vastaan yrittämällä parantaa omaa aikaansa. Tutustuin kisan pitäjään ja hän oli mukava heppu, mutta sanoi etten voi osallistua, jos minulla ei ole kypärää. Niinpä hänellä sattui olemaan joku lasten kukkakypärä mukana ja sain sen lainaan. Nyt viimeistään näytin yhtä kovalta luulta kuin kaikki muutkin, kaikki uskottavuus mennyt, ja pidin vielä Suomipaitaani ylpeänä yllä. Itse asiassa en kokenut oloani yhtään epävarmaksi. Ja arvatkaapa kenet siellä näin. Näin Carloksen, sen kaverin joka joskus aikojen alussa oli treenaamassa farmillamme. Hän oli voittanut sen kisan, jota varten hän treenasi. Meillä oli hyvät keskustelut ja selvitin, että hänen ura oli kovin nousujohteinen. Hän on tällä hetkellä tasoa Swazimaan paras. Kisoja on melkein joka viikko ja matkat suuntautuvat jo ulkomaillekin. Ja hänellä on kaksi sponsoriakin, joilta hän oli juuri saanut upouuden pyörän, ja tällä kertaa se oli ihan oikea maastopyörä. Sitten Sean tuli ja hänelläkin oli kallis täysjousto ja pyöräilypukukin. Hänelläpä sattui olemaan minulle kypäräkin, joten sain vaihtaa kukkakypäräni pois. Sean on myös kovan tason pyöräilijä, sillä hän oli ollut jossain Swazimaan joukkueessa ja he olivat voittaneet jonkun kisan. Sitten kisamme alkoi ja kaikki säntäsivät polulle. Ideana oli ihan vain tutustuttaa minut reittiin ja pyörään ja ajella rauhallisesti. Sitten vaan kuitenkin lähtö lähdettiin täysillä ja ajattelin palavani loppuun ekalla kilometrillä. Reittihän siis on 18 kilometriä pitkä ja on suhteellisen tasainen. Suurin osa ajetaan aika leveillä hiekkateillä pelloilla, mutta jonkun verran myös kapeilla poluilla. Minun kaipaamiani esteitä ja pudotuksia tai haasteita reitillä ei ollut. Tyylinä oli ajaa vain kovaa ja välillä hyppiä kuoppien yli ja väistellä lätäköitä.Carlos on ajanut reitin nopeimpana 42 minuutin pintaan. Sean on ajanut reitin kerran tätä kertaa aiemmin ja aikaan 46min. Hitaimmat ajavat reitin kuulemma 1h 20min. Mutta siis muistetaan, että pyöräni oli selvästi joukon alkeellisin ja samoin myös vaatteideni aerodynaamisuus, eikä minulla muuten ollut juomistakaan mukana. Yksi selkeä etu muilla oli tällaisella suht nopealla reitillä lukkopolkimet. He saivat suuresti lisää voimaa polkemiseen, kun lisää voimaa tulee myös jalkaa ylös vetäessä, kun poljin pysyy jalassa kiinni. Minun vauhtini tuli vain alas painaessa. Ja kovassa vauhdissa hyppiessä jalkani tohtivat lipsua polkimilta. Ajettiin vielä suurimmaksi osaksi sellaista vauhtia, että pystyttiin juttelemaan, sillä minulla oli niin paljon kyseltävää ja juteltavaa. Sean on maastopyöräillyt neljä vuotta ja harrastaa myös maantiepyöräilyä. Kaikesta tästä huolimatta ajettiin aika kovaa ja Sean olikin yllättynyt jaksamisestani ja oltiin suunnilleen 10.siä ja päästiin maaliin ajassa 54min 47sek. Siitä sitten ensi kerralla parantamaan. En vain tiedä onnistuuko parantaminen, koska saatan olla hukassa reitin kanssa eikä minulla ole jänistä, jossen pyöräile Seanin kanssa. Mutta lähdön jälkeen kukaan ei ohittanut meitä, joten aika kovaa mentiin. Olinkin kyllä aivan hapoilla viimeisen nousun jälkeen, ja kurainenkin. Mutta hauskaa oli, pyörä toimi ja tapasin ihmisiä! En silti koskaan Suomessa ole näin kovaa pyöräillyt. 18km maastossa melkein 20km/h keskinopeudella oudolla pyörällä pitkästä aikaa ja oudossa maastossa. Pidän kuitenkin enemmän teknisestä pyöräilystä kivillä ja kallioilla. Loisto juttu joka tapauksessa! Nyt vain treenaamaan.

Yksi syy miksi piti ajaa kovaa oli myös se, että minun piti ehtiä ruokakauppaan ostamaan syötävää. Ruokakaupan edessä eräs henkilö (Krister) huusi jotain Finlandista, koska minulla oli Suomipaita päällä. Niinpä menin hänen juttusilleen ja kävi ilmi, että hän oli kotoisin Ahvenanmaalta ja puhuu huonosti suomea. Hän on täällä eräässä lodgessa kokkina ja on sitä ennen ollut muun muassa Bhutanissa ja Portugalissa samoissa hommissa. Viikon vinkkinä siis: jos haluat maailmaa nähdä niin opettele keittämään puuroa!

Seuraavasta aamusta tähän päivään saakka olen ollut kuumeisen ripulin kourissa. En ole saanut syötyä juuri lainkaan eikä mikään pysy sisällä kovin kauaa. Kuumetta on ollut yli 39 astetta ja vaikka olen ollut vuoteessa koko ajan, niin vasta viime yönä sain vähän nukutuksi. Onneksi tultiin kotiin eilen, koska en olisi kestänyt toista torstain kaltaista yötä. Nyt olen paranemaan päin, kuumetta ei enää ole, mutta olen laihtunut viisi kiloa.

Viikon detailina: En ole ollut näin kovassa mahataudissa muistaakseni koskaan.

Kamera jäi farmille, joten kuvia lisään jälkeenpäin.

4 kommenttia »

  1. :D Haha vähä alko naurattaa tos kukka kypärä kohassa:P Mut siistii et pääsit pyöräilee. Mäki oon katellu nyt englannista täysjoustoo itelleni:P

    Henri - 23.1.2009 12:43

  2. TIA man TIA :) Mukavaa että Afrikka maistuu, the simple joys of life huh? :)

    Juho :) - 23.1.2009 14:03

  3. :P Oho! Vai täpäri sullekki! Ootko tyypannu sitä Mikan omaa? Varmaan aika namu.

    Hehe :D Mukavaa, että Juhokin seurailee! Jep jep, This Is Africa, simple joys :P

    Lauri - 24.1.2009 11:34

  4. No nopeesti oon tyypannu siin niitten pihal, mut kyl se aika namu oli:P

    Henri - 24.1.2009 13:17

Kirjoita kommentti