16. ja vuoden viimeinen farmiviikko

Swazimaa - 31.12.2008 20:24

Sillä aikaa kun minä ja Paiju oltiin hoitamassa kissaa, niin taivaan sateet kastelivat farmiamme ja maanantaina tullessamme sademittari näytti 40 millimetriä, joka on paljon se. Toivottavasti se elvyttää taimemme, mutta toivottavasti se ei huuhdellut kalojamme mukanaan. Molempiin vastaus löytyy aikanaan. Muuten, tämä eräs työntekijä, joka varasti kemikaalia ei ole enää sen jälkeen ilmaantunut töihin, vaikka emme antaneet hänelle potkuja tai mitään. Ilmeisesti kyseessä on kasvojen menetys muiden työntekijöiden silmissä, eikä hän viitsi enää tulla. Kuulin myös, että jos joku työntekijä sairastuisi ja hän olisi ollut paikalla niin silloin tätä varasta olisi syytetty sairauden aiheuttamisesta, sillä hän olisi voinut käydä laittamassa kemikaalia työntekijöiden ruokiin tai juomiin salaa. Tämäkin siis vaikeuttaa hänen oloaan töissä.

Tiistaina 30. joulukuuta 2008 laitettiin Paiju töihin, kun pyysin hänet mukaani keräämään kiviä. Sade ei nimittäin ole kokonaan hyvä juttu. Täällä maa on niin helposti erosioituvaa, että sade syö valtavia railoja teihin hetkessä. Niimpä mentiin Paijun kanssa keräämään kiviä ja täyttämään niillä railoja. Aamupäivä tehtiin sitä, joskin Paiju lepäili enimmäkseen ja syytti korkeuden aiheuttamaa hengästymistä.

Tietöiden jälkeen Heather pyysi minua hakemaan farmille bensaa ja dieseliä ja jonkun traktoriosan erään Swazi Tracin työntekijän luota. Mentiin Paijun kanssa Luyengoon ja täytettiin tynnyrit ja sitten ajettiin Williamin luo. Siellä odottikin yllätys, sillä eihän siellä ollut mitään traktorinosaa haettavana, vaan minua oli jujutettu onnistuneesti. Siellä odotti nimittäin minun joululahjani, kaksi palmupuuta. Vähän väliä aina puhelin, että farmille täytyisi saada palmupuita ja niin he olivat päättäneet hankkia minulle kaksi palmua riippumattoani varten. Jukujee olin innoissani, en ollut yhtään osannut odottaa sitä! En edes tiennyt, että jostain päin Swazimaata voisi hankkia palmuja. Heillä oli kuitenkin suuret lajitelmat erilaisia palmuja ja valitsimme korkealle vuoristoon sopivan lajikkeen. Heti päätin, että palmujen nimiksi tulee Paiju ja Lauri. Kestää kuulemma noin neljä vuotta, että saan ripustettua mattoni niiden väliin. Meidät kutsuttiin vielä teelle ja joimme paikallista rooibos teetä, joka on tosi hyvää. Talossa oli myös kylässä eräs eteläafrikkalainen kaveri, joka oli lähtenyt opettajaksi Etelä-Koreaan ja vaihdoimme hänen kanssaa kuulumisia ja hän jakoi vähän matkustustietoa Aasiasta.

Keskiviikkona 31. joulukuuta 2008 mietin ja katselin tovin, mihin istuttaisin palmuni ja sitten ryhdyin toimeen. Mittasin sopivan etäisyyden puiden välille, että saisin riippumattoni sitten aikanaan siihen hyvin ripustettua. Kaivoin syvät kuopat hakulla ja lapiolla ja sitten hain kottikärryllisen kanankakkaa, josta palmut kuulemma pitävät, ja sekotin sen mullan kanssa ja istutin puut maahan. Istutus onnistui hyvin ja oon saletti et tää juttu tulee oleen täys menestys!

Oikeastaan saman tien kun olin saanut puut maahan, niin lähdettiinkin jo kotiin Mbabaneen. Illalla meille tulee vieraita kylään viettämään uutta vuotta.

***Kiitos kuluneesta ja hyvää uutta vuotta 2009 kaikille!***

-olkaa kunnolla-

1 kommentti »

  1. MOIKKA!

    Hienot nimikko-palmut teillä !
    Toivotaan ,että säilyvät hengissä.
    Hyvää UUTTA Vuotta sinnekin!

    mama - 1.1.2009 17:14

Kirjoita kommentti