Viikonloppu Mbabanessa

Australia, Swazimaa - 9.11.2008 19:19

Lauantaina sain nukkua niin pitkään kuin vain jaksoin, ah autuutta. Nukuinkin melkein yhdeksään saakka. Aamupalan jälkeen melkein koko ajan aina iltapäivään saakka nöräsin vain koneella. Viikon aikana ehtii aina kertyä niin paljon tehtävää ja tänä viikonloppuna oli vielä erityisen paljon, koska selvittelin viisumiasioita Australiaan ja lentoja sinne ja tänne. Viisumiasiat näyttäisivätkin olevan hallussa. Ainoastaan en tiedä täytyykö lentolippu olla ennen viisumia vai onko sillä väliä. Australia on aika hankala maa viisumien suhteen, mutta onneksi meitä suomalaisia suositaan. Meille se on yritetty tehdä helpommaksi. Silti monet sinne matkustavat antavat matkatoimistojen hoitaa viisumiasiat tietysti hyvää summaa vastaan. Onhan siinä hommaa, kun ottaa selvän kaikesta, mutta loppuen lopuksi se on aika yksinkertainen ja viisumin voi jopa tehdä netissä. Se maksaa sellaisen 100€ ja oikeuttaa sinut vuodeksi Australiaan. Myös lentolippuja kyselin tänään lisää, koska en ollut saanut oikein vastauksia matkatoimistoilta.

Kun olin saanut hommani hoidettua tietokoneella, niin aika pian suihkusta tultuani meille alkoi tulla vieraita. Pidimme nimittäin grilli-illan meillä kavereiden kesken sateesta huolimatta. Tänne tuli Neal perheineen, Nic perheineen, Louis perheineen ja Miriam, jolla oli synttärit. Siispä grillasimme ja söimme kakkua ja pelasimme lautapelejä. Tai oikeastaan pelasimme vain yhtä peliä, Caylusta, neljä tuntia. Iskä voitti tällä kertaa. Peli on kyllä mielenkiintoinen ja monipuolinen, mutta kestää hirvittävän kauan.

Syödessä juttelin Nicin kanssa. Hän on nuorehko, noin kolmikymppinen valkoinen swazi. Juttelimme vähän hänen taustastaan ja menopeleistä. Keskustelu lähti siitä liikkeelle, kun hän kertoi ostaneensa 750 kuutioisen BMW:n enduropyörän, josta hän ei ole vielä kertonut vaimolleen. Sitten hän kertoi vähän opiskeluajoistaan. Kun hän viimeksi ajoi pyörää niin hän ajoi kaverinsa 1100 kuutioisella maantiepyörällä reilua nopeutta. Matka Durbanista kotiin, joka yleensä kesti autolla 6 tuntia, taittui nyt 3,5 tunnissa. Hänen kaverinsa, joka oli poliisi, mittasi tutkaan 320km/h. Mutta koska kyseessä oli kaveripoliisi, niin sakkoja ei tullut. Hän ajoi ensimmäisen kerran 50 kuutioisella mopolla viisivuotiaana. Jonkin sortin hurjapää. Nic on meidän kaveri seurakunnasta, mutta aina hän ei ole ollut kiltti poika. Joku on varmaan nähnyt elokuvan hurjapäät? Opiskeluaikoinaan Durbanissa hän eli sitä elämää. Hän harrasti street racingia. Panoksina ei ollut mitään enempää tai vähempää kuin autot. He alkoivat ajamisen aina Blue lagunista jo kahdeksan yhdeksän aikaan illalla muun liikenteen seassa. Poliisitkin turbottivat Astrojansa, mutta eivät pysyneet Nicin perässä. Nic ei ollut rikas, mutta hänen kaverinsa oli. Hänen kaverinsa siis maksoi auton ja sen laittamisen, mutta Nic ajoi. Nic ei hävinnyt uransa aikana yhtään kisaa. Kahden vuoden aikana hän voitti seitsemän autoa. Ja toiminta oli niin kuin elokuvissa. Paikalla oli kiinalaiset, Venäjän ja Italian mafia. Jos häviäjä ei luopunut autosta, niin pian saapui muutama kombi jytäävät bassot peittäen alleen aseiden paukkeen. Nic näki tämän tapahtuvan myös itse. Häntä pyydettiin kiinalaisten porukoihin kuin myös Italian mafian porukoihin, mutta hän pysyi puolueettomana. Hänellä oli kilpakaaranaan VW VR6, jos oikein muistan, hieman terästettynä, aika turbotettuna nelivetona, joka kulki nitroilla aina 360km/h. Aikamoinen historia tälläkin kaverilla, ei olisi uskonut. Itse asiassa en edes uskonut, että tällaista tapahtuu muualla kuin elokuvissa. Arvatkaa vaan, tekisikö mieli käydä Blue lagunissa joku ilta…katsomassa siis. Nicilläkin oli muuten ollut noina aikona samanlainen Astra kuin minulla. Melkoisen tuned sekin. Ainakin poppikset oli vakuuttavat, kun takana oli 2×12″ subit. Hän kävi autolla jopa soundikisoissa. Niissäkin kisoissa oli hurja meno, kun auton sisällä piti istua musan soidessa. Jossain kisassa Nic oli hävinnyt kaverille, jolta oli tullut korvatulpista huolimatta verta korvista musan soidessa. Joillekin nämä asiat ovat kaikki kaikessa. Melkoisen tiivis auto tuo Astra on niin kuin Nickin sanoi, sillä häneltä oli lähtenyt autosta takalasi irti, koska autossa oli niin kova paine soundien takia. Että sellainen hurjapää. Ja nyt hän on suloisen nelivuotiaan lapsen isä ja mikseri kirkossa.

Sunnuntaina menimme aamulla kirkkoon. Myös Tuomas ja Pauliinan äiti tulivat. Pastori Wandi piti saarnan, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Siinä puhuttiin monista asioista lähtien liikkeelle siitä, että monissa asioissa aloitamme hengessä, mutta sitten lopetamme lihassa. Esimerkiksi monissa kirkon projekteissa aloitamme projektit hengessä, mutta sitten kun olemme saaneet hommat käyntiin niin siirrymme toimimaan lihassa. Loppuen lopuksi saarna painottui kuitenkin Ismaeliin ja Iisakkiin.

Kirkon jälkeen menimme Tuomaksen ja Pauliinan luo pelaamaan ja syömään. Sinne tuli myös yksi heidän itävaltalainen ystävänsä. He olivat valmistaneet meille ruokaa jo edellisestä päivästä saakka. Kaalikääryleet olivatkin herkullisia. He olivat käyneet Mosambikissa jossain ”yksityisellä” rannalla, jonne mentiin veneellä. He olivat siellä muutaman yön ja kehuivat paikkaa kovasti. Ehkä saatamme joskus mennä sinne vielä heidän kanssa. Pelasimme pelin Caylusta, joka kesti tällä kertaa vain 3 tuntia ja 20 minuuttia, mikä on silti hyvin kauan. Iskä ja Tuomas päätyivät tasapisteisiin. Pauliinan äiti on täällä kylässä vielä tämän kuun loppuun.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti