8. viikko farmilla

Swazimaa - 4.11.2008 14:25

Terrrve taas lukijat!

On kulunut jo yli 50 päivää siitä, kun lähdin. Yleensä ihmiset tekee kolmen kuukauden seikkailumatkoja maailmalle, koska sen järjestäminen on helpointa. Tässä vaiheessa olisin itse siis jo yli matkan puolen välin. Minusta ainakin tuntuisi, ettei siinä aika riitä. Olisi kiireellisen tuntuista ajatella palaavansa jo. Toisaalta ehkä niiden kolmen kuukauden reissailijoiden matkan tarkoitus on vähän erilainen kuin omani. Itse haluan tutustua paikallisiin ihmisiin, oppia ehkä vähän paikallista kieltä ja tapoja, ja tällä matkalla ennen kaikkea tarkoituksena on etsiä itseäni. Haluan kokea, miltä tuntuu asua ulkomailla. Monet muutkin asiat tulevat ilmi vasta ajan kanssa eikä kolme kuukautta riittäisi itselleni millään. Olisi ahdistava tunne, että pian pitäisi jo valmistautua palaamaan, jolloin ajatukset itsestä ja elämästä jäisivät tulematta rauhassa. Silloin pitäisi ajatella asioita tehokkaasti, eikä niitä ehtisi kypsytellä mielessä. Minun matkani on onneksi vasta alkanut!

Tiistai 28. lokakuuta 2008

Nukuin huonosti viime yön heräillen neljältä ja viidentoista minuutin välein viiden jälkeen. Odotin, että kello olisi 6:15, jolloin minun oli tarkoitus herätä. Mieltäni piinasi Dumisanin tee. Dumisanille näet aamuisin keitetään pullollinen teetä ja annetaan kaksi leipää. Minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu mitään, että täytyykö minunkin tehdä niin. Normaalisti Heather hoitaa nämä asiat. Yöllä oli liian myöhäistä kysyä ja aamulla taas liian aikaista. En myöskään tiennyt oliko meillä leipää. Mietin, että missä keitän veden, täytyykö minun tehdä nuotio sitä varten? Laitanko veteen teelehtiä vai onko meillä pusseja? Entä haluaakohan hän teehensä sokeria tai maitoa? Nämä loputtomat kysymykset pyörivät mielessäni, enkä saanut rauhaa niiltä. Menin yhtäkkiä täysin lukkoon, miten keitetään teetä. Noustuani sain koottuani itseni. Päätin, että keitän hänelle teetä. Keitin termospullollisen verran vettä kaasukeittimellä, lisäsin kaksi teepussia pulloon ja vähän sokeria pohjalle. Veden kuumenemisessa tuntui kestävän ikuisuus. Olin kuitenkin tyytyväinen saatuani valmistettua teetä ja söin sen jälkeen itse pikaisesti aamupalaa. Leipää ei valitettvasti ollut.

Päivä oli läkähdyttävän kuuma, mutta aika leppoisa töidensä puolesta. Eilen saatiin kasteltua kaikki eukalyptukset myrkkyseoksella, joka tappaa puita syövät termiitit. Tänään puolestaan saatiin tehtyä sama wattlelle. Eli nyt on kaikki noin 25 000 puuta suojattu. Se saatiin valmiiksi jo ennen ruokataukoa. Neljä ihmistä oli spreijaamassa ja kymmenkunta miestä tekemässä aitaa vuorilla. Aita on jo pian valmis. Tämä on viimeinen viikko luulisin. Kastelun jälkeen ihmiset siirtyivät korjaamaan teitä ja kuokkimaan maata huomenna istutettavien eukalyptuksien takia, joita Heather kävi tänään tuomassa.

Kaikki näytti sujuvan hyvin, joten itse menin rakentamaan Happyn kanssa saunaa. Samalla kun rakensimme opetimme toinen toistamme. Happy kysyi mikä mikin on englanniksi ja minä puolestani kysyin mikä se on swatiksi. Swatin sanat on kyllä kovin vaikeita muistaa, mutta yksi on helppo, saha on nimittäin saha myös swatiksi. Akoko on jalkapallo, gati tai joku sellainen tarkoittaa verta, spigile on naula, tgulza (ei varmasti kirjoiteta noin) tarkoittaa ruokaa, ’ola on tervehdys ja miten voit, siihen vastataan chap chap, toinen on myös sau bon, unzjani johon vastataan niyapila, mutta tämä on vain pieni osa siitä, mitä kaikkea yritin oppia, mutta muistaminen on vaikeaa. Välillä myös ymmärtäminen oli vaikeaa, kun yritti saada tolkkua, mitä hän mahtaa tarkoittaa sanoessaan ”volume is you is me.” Jokaisessa lauseessa tuntuu olevan ”is you is me” tai ”you are my”. Saimme kuitenkin saunan päällisin puolin valmiiksi samalla kun rupattelimme. Huomiselle jäi pientä viimeistelyä.

Vaikka päivä tuntuikin menneen hyvin purkkiin, niin sain vihat niskoilleni Heatherin tultua illalla käymään. Hän ei voinut uskoa, ettei traktori ollut ollut kyntämässä tänään yhtään eikä kukaan ollut kertonut hänelle mitään. Minä en ollut osannut huolehtia asiasta, koska olin siinä tiedossa, että kyntökone ei toimi (kävimmehän juuri sen takia ostamassa siihen uuden tietokoneenkin), joten traktori ei voisi edes kyntää. Ilmeisesti traktori oli kuitenkin toiminut ajoittain ollessani Joburgissa, joten Heather oletti sen olleen tänäänkin osan päivää kyntämässä. Hänelle ei kuitenkaan ollut mennyt informaatio perille, että nyt traktorin kyntökone ei toiminut ollenkaan eilisestä lähtien. Minä luulin puolestani, että odottelimme mekaanikon tulevan tänne tai meidän vievän traktorin takaisin huoltoon. Hohhoijaa, ja nyt tämän sotkun takia minuun ei enää luoteta, kun asiat lipsuvat ollessani täällä yksin. Jaha, sanon minä, haukkuvat väärää puuta. Minkäs minä sille teen jos en tiedä asioista, kun informaatio ei kulje. En ottanut ongelmaa itseeni. Tiedän, ettei hommat lipsu minun täällä ollessani, jos vaan saan riittävästi tietoa meneillään olevista asioista. Mutta on kyllä kieltämättä oma hommansa valvoa 51 työntekijää 350 hehtaarin alueella, ja täytyy sanoa, että en ole kummemmin johtajatyyppiä. En pidä ihmisille huutamisesta

Illalla valmistin vielä samaa ruokaa kuin eilenkin, koska se oli niin maittavaa ja onnistuin siinä jo aiemmin. Tuotos oli vähintään yhtä hyvää tänäänkin. Huomiseen! Katsotaan saadaanko sotku aikaan, kun työntekijöitä saapuu lisää ja aloitetaan taas istuttaminen, joka on monimutkaistunut kaikkine lannoitteineen, istutustyyleineen ja myrkkyineen unohtamatta kasteluongelmaa!

Keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tänään oli siis näytönpaikka, että hommat sujuu. Päivä alkoi lupaavasti sillä ilma oli sumuinen ja täten se kasteli vähän maata. Sadetta saatiin nelisen milliä. Tiesin kuitenkin, että auringon noustessa ylemmäs sumukin, tai pilvet miksikä sitä nyt haluaa kutsua, nousisi ja niinhän siinä kävikin. Toinen bakkie on ollut huollossa viime perjantaista lähtien, joten se tuottaa meille vähän ongelmia, kun on vain yksi bakkie. Niinpä aamulla piti ensin viedä kaikki istutustarvikkeet ja sitten vasta pääsimme viemään aidan tekijät kamoineen ylös. Aamulla Ivy, eräs naistyöntekijä, valmisti Dumisanille teen. Heather oli pyytänyt häntä tekemään sen, joten minun ei olisi eilenkään tarvinnut tehdä sitä.

Eukalyptusta saatiinkiin istutettua tänään sellainen reilu 3000 taimea. Taas otimme yhden vaiheen lisää istutukseen, nyt nimittäin yksi henkilö tiimistä muokkaa kastelun jälkeen maan taimen ympärillä kuppimuotoon, jolloin tuleva vesi menee paremmin juuriin. Aamupäivällä John Deer -mekaanikot tulivat korjaamaan traktorin. Noin tunnin asentamisen jälkeen he saivat traktorin toimimaan ja se lähtikin saman tien kyntämään ja teki sitä loppupäivän.

Meillä oli myös ongelma, koska nyt kallista kemikaalia kuluu tuplasti niin paljon kuin pitäisi, kun spreijaamme. Spreijauksemme on siis liian hidasta. Keksimme laittaa spreijaajat kulkemaan niin, että he menevät linjoilla pareittain ja kulkevat vain suoraan spreijaten. Ennen he olivat kulkeneet yksin ja tehneet siksakkia, mikä on hitaampaa, väsyttävämpää ja enemmän ainetta kuluttavaa.

Heather tuli aamupäivästä farmille ja lähti ruokatauon aikaan Matsaphaan hakemaan piikkilankaa ja muita tarvikkeita. Minulla oli mukava loppupäivän projekti, kun tuhosin Happyn kanssa termiittikekoja. Nämä termiitit syövät taimiamme, joten haluamme päästä niistä eroon. Aluksi meidän oli tarkoitus tappaa ne myrkyllisellä kaasulla, mutta se ei olisi toiminut, koska pesät ovat matalia ja pienehköjä, mutta niitä on paljon. Niimpä teimme paljon hauskemmalla tavalla sillä tuhosimme pesät hakuilla kaivamalla ne auki, jolloin pienet punaiset muurahaiset voivat tulla seisovaan ruokapöytään. Pienet muurahaiset nimittäin syövät termiittejä. Siinä riittikin hommaa ja riittää vielä pitkäksi aikaa sillä pesiä on valtava määrä.

Madam oli tällä kertaa tyytyväinen päivään, sillä istutus näytti sujuvan hyvin, jopa normaalia paremmin, ja muutenkin asiat oli niin kuin piti. Sen sijaan Tokozanen laiskottelusta hän ei pidä. Tokozane on myös eräänlainen supervisor, joka valvoo työntekoa samalla, kun hän itse työskentelee. Heatherin mielestä hän kuitenkin keskittyy liikaa omiin bisneksiinsä, kanniskelee työkaluja tekemättä oikeasti mitään eikä työn valvomisessakaan ole kehumista.

Työt sain lopetettua 17:30 ja poikkeuksellisesti meninkin saman tien tekemään ruoan, mikä oli hyvä juttu, sillä juuri kun sain korjattua ruoat pois niin alkoi ukkostaa ja sataa kovasti. Sade oli tosi hyvä asia, mutta raju ukkonen oli hetken aikaa hieman pelottava. Soittelin kitaraa salamoiden valaistessa telttaa. Oli myös aika kauhuelokuvamaista, kun salamat valaisivat teltan ikkunoista näkyvää sumua, joka oli laskeutunut metsään. Pitkästä aikaa saimme oikeaa sadetta.

Huomenna meillä on Muzin kanssa tarkoitus grillata yhdessä. Sitä odotellessa…

Torstai 30. lokakuuta 2008

Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta. Ilma oli kirkkaampi ja happipitoisempi kuin koskaan ja maa oli kostea. Vettä ei kuitenkaan ollut tullut rajusta ukkosesta huolimatta 6mm enempää. Sade olikin vain kuuro. Mutta sade auttaa kuitenkin, joskin kastelua on silti jatkettava.

Aamulla kuskasin tolppia, vaijeria ja ihmisiä aidalle. Koska maa oli märkä, vuoren ylös pääseminen täyslastissa olevan takavetobakkien kanssa oli haastavaa, joskaan ei mahdotonta. Normaalia reittiä mentäessä jäimme sutimaan mäkeen, mutta ajoinkin sitten kauemmas ja tein uuden reitin, joka kiertää jonkin verran, mutta on loivempi ja helpompi, koska vuoren rinnettä ei ajeta suoraan ylöspäin vaan enemmänkin sivuttain.

Saimme istutettua kaikki loput eukalyptukset, mutta ongelma oli tällä kertaa veden kanssa, sillä ilmeisesti putken rakentajat olivat pistäneet letkun kiinni, joten emme saaneet enää vettä letkusta. Jouduimme siis täyttämään tankit joesta ämpäreillä, mikä luonnollisesti oli enemmän aikaa ja voimia vievää. Istutusten jälkeen kastelimme uudet istutetut eukalyptukset, tai kumipuut kuten täällä sanotaan, myrkkyvedellä. Se onnistuu tosi nopeasti.

Heatherin tultua meillä oli kasa hommia hoidettavaksi. Piti lähteä hakemaan lisää taimia Nhlanganosta, hakea toinen bakkie Matsaphasta, viedä Pajero Luyengoon korjattavaksi, hakea tynnyrillinen dieseliä ja kutsua mekaanikko takaisin farmille. Siispä me kaikki ajokortilliset olimme haluttua tavaraa. Ajoneuvoja ei vaan ollut kovin montaa. Pajero on nyt myynnissä, mutta haluamme ensin korjata siinä ilmenneen ongelman. Akku nimittäin onnistuu tyhjenemään öisin. Ja traktorin kyntömasiina ei taaskaan toimi… hmmmph. Joka tapauksessa jaoimme hommat niin, että minä lähdin hakemaan taimia Nhlanganosta Mazdalla, Heather ja Muzi menivät Pajerolla Matsaphaan, josta Muzi ajoi bakkien farmille ja Heather jatkaisi Luyengon kautta kotiin. Dieseliä emme siis ilmeisesti saaneet napattua mihinkään kyytiin. Menin ensimmäistä kertaani taimitarhalle ja onnistuin löytämään tienikin sinne. Siellä jouduin kuitenkin odottamaan 1,5 tuntia, koska taimet eivät olleet valmiina eikä pomo, Peter, ollut paikalla. Taimia pakkaillessa Peter tuli paikalle ja juttelimme farmistamme. Hän on hauska kaveri. Hänellä itsellään on 100 tai jotenkin oudosti 200 hehtaaria maata, jossa hänellä on lehmiä, hevosia, hanhia, koiria, hakkuumetsää ja kaikenlaisia taimitarhoja. Kaiken lisäksi hänellä on siellä oikein kiva talo. He asuvat aivan Swazimaan ja EA:n rajalla, joten he käyvät päivittäin rajan yli. Lapset käyvät koulua Etelä-Afrikan puolella ja perhe käy myös kirkossa toisella puolen rajaa. Mahtaa olla leimoja passissa… Peter sanoi, että ehkä syy miksi termiitit ovat käyneet puidemme kimppuun on, koska spreijaamme kaiken heidän ruokansa kuolleeksi. Hänellä ei ole ollut ennen ongelmaa kyseisten termiittien kanssa, mutta hän onkin vain spreijannut istutuslinjan, eikä aluetta niiden välissä. Loppuen lopuksi palasin farmille juuri ennen kello viittä 5000 wattlen taimea mukanani. Olemme nyt hankkineet kuun aikana noin 35 000 taimea. John Deer mekaanikko ei ollut kuitenkaan saapunut, en tiedä miksi.

En ollut ehtinyt syödä taaskaan mitään, joten olin aika nälissäni. Sitten pääsimmekin päivän kohokohtaan, kun Muzi tuli leiriimme kokkailemaan kanssani. Hän valmisti meille Swazien kulttuuriruokaa, maissipuuroa , ja minä grillasin wurstia ja kanaa. Salaattina oli jotain tomaattisosetta. Juomana Pepsiä ja ananasmehua. Mikä juhla-ateria! Söimme ulkona lamppujen valossa. Luksusta. Juttelimme hauskoja ja Muzi piti valtavasti illallisesta. Se oli kuin mikäkin juhla-ateria. Hän sanoi, ettei ollut ikinä ennen syönyt puuroa haarukalla. En myöskään usko, että hän saa kovin usein limpparia juodakseen taikka grillikanaa syödäkseen. Juttelimme muun muassa perheistä. Muzi ihmetteli, miksi swaziperheissä on niin paljon enemmän lapsia kuin suomalaisissa. Esimerkiksi Happyn perheessä hänellä on 7 veljeä ja 12 siskoa. Kerroin hänelle lasten kuolleisuudesta, vanhusten avun tarpeista, ehkäisystä ja urapainotteisesta elämästä, mitkä vaikuttavat tähän eroon Suomen ja Swazimaan välillä. Hänellä oli myös selvät suunnitelmat tulevaisuudestaan. Hän aikoo mennä naimisiin 27-vuotiaana ja hän haluaa vain pojan ja tytön. Hän ei halua olla kovin rikas, mutta ei myöskään kärsiä puuttumisesta. Hän haluaa pystyä antamaan lapsilleen tarvitsemansa, maksaa koulut, vaatteet jne. Miehen ja naisen ikäero ei saa olla yli neljää vuotta, koska muuten voi tulla riitaa jos toinen haluaa lähteä ulos, mutta toinen on vanha eikä jaksa. Hän haluaisi suomalaisen vaimon, koska silloin hänen ei tarvitsis maksaa 18 lehmää. Hän ajatteli matkustavansa Suomeen, mutta sanoin, että yleensä se menee niin, että joku Suomesta matkustaa tänne ja ihastuu mustaan mieheen, kuin että musta mies matkustaa Suomeen ja ihastuu valkoiseen naiseen tai saatika, että valkoinen nainen ihastuisi mustaan mieheen. Joten kehotin häntä vain menemään Johannesburgin kentälle odottamaan… Hän myös kertoi erään näkemänsä elokuvan juuta jaksaen ollen siitä niin innoissaan, kuin se olisi tapahtunut oikeasti. Elokuva oli ilmeisesti Beyonce, joka kertoi rikkaasta ja köyhästä naisesta, jotka rakaistuivat komeaan mieheen. Vaikka rikas nainen teki kaikkensa saadakseen miehen, mies silti rakastui köyhään naiseen. Hän olisi voinut saada kaiken naimalla presidentin tyttären, mutta se ei olisi ollut todellista rakkautta. Muzi sanoi, että hän tykkää katsoa opettavaisia elokuvia, ei niinkään mitään Scary Movieja. Voi että, oli kyllä mukava ilta kerrassaan. Varmasti ikimuistoinen. Me kaksi kokkaamassa molemmat ollen samaa mieltä, että kyllä tähän nyt tarvittaisiin joku nainen tekemään meille ruokaa, kun palaa puurot pohjaan. Oli ilo saada tarjota ystävälle ateria, joka oli hänelle kuin juhla-ateria. Ja nähdä se vilpitön ilo ja välittömyys. Oppia tuntemaan lisää. ”Todella mielenkiintoista”, sanoi keisari Keskitalo.

Perjantai 31. lokakuuta 2008

Salmiakkilaaksomme oli sumun ja pilvien peitossa koko päivän. Yön aikana vettäkin oli tullut melko lailla, jopa noin 10mm. Säät ovat siis suosineet meitä viime aikoina. Aloimme tänään istuttamaan eilen saatuja taimia. Istutimmekin ihan mukavasti päivän aikana, noin 3500 taimea. Ottaen kuitenkin huomioon, että työt lopetettiin jo neljän aikoihin, kun siirryttiin palkkojen maksuun. Se onkin aika moinen torikokous, kun kaikki työntekijät kokoontuvat vajan eteen odottamaan viikkorahojaan. Ja palkan maksun jälkeen siellä pyörii vielä kova bisnes, kun ihmiset perivät rahojaan myymistään tuotteista. Tänään sinne oli saapunut täysin tuntemattomia henkilöitä myymään kanojaan. Toivottavasti farmistamme ei ole tulossa paikallista toria.

Minä sen sijaan olin aika paljon tien päällä koko päivän. Aamulla kuskasin aidan rakentajat vuoren päälle tolppine päivineen. Olikin aika jännä odottaa, pääsisikö auto nyt ylös, kun maa oli todella märkä ja liukas. Eilen oli vielä aurinkoista ja silti jouduimme menemään kiertotietä ja sieltäkin vain hädin tuskin pääsimme ylös. Saimme kuitenkin eilen TATA II:n korjauksesta ja se vaikuttikin pätevältä nyt. Ja pääsimme ylös vanhaa reittiä ilman mitään ongelmia, vaikka vuorilla vasta olikin märkää ja sumuista. TATA II on nimittäin neliveto ja menee ylös mistä vaan, ainakin noilla hyvillä renkailla, jotka hankimme aikoinaan. Olen niin tyytyväinen niihin Continentalin renkaisiin. Bakkie näyttää todella maastouskottavalta.

Kun olin vienyt kaverit vuorille, menin plantaasille, jonne oli saapunut John Deeren ”pääjehu” katsastamaan traktoria. Sää oli surkea, tai itse en ainakaan olisi ottanut läppäriä esille siinä säässä. Mutta firma varmaan maksaa jos hajoaa. Joka tapauksessa tämä William oli oikein avulias ja ystävällinen mies. Hän kertoi minulle mitä oli tekemässä, mikä oli vialla ja vastaili kysymyksiini. Eräs ongelma oli, että yhteen sensoriin menevät piuhat olivat heikossa hapessa, joten hän korjasi ne. Sitten hän yritti kalibroida kyntökonetta (kunpa vaan tietäisin sen oikean nimen), mutta eteen tuli uusi ongelma. Erästä sensoria ohjaava nuppi oli sökö, vaikka sen olimme juuri vaihtaneet eilen vai oliko se toissapäivänä. Olimme siis saaneet viallisen osan Delmasista. Joten hän ei saanut traktoria kalibroitua täysin, koska tietokone haluaa, että kaikki toimii, niin se voi kalibroida. Nyt se kuitenkin toimii jotenkin. Aiomme kuitenkin vaihtaa kytkimen. Emme kuitenkaan päässeet kyntämään maata, koska se oli niin märkää, että traktorin renkaat sutivat. Traktorissa ei nimittäin toimi diff lock, eikä renkaissakaan ole kehumista. Sateella emme siis kykene kyntämään. Hän antoi hyviä vinkkejä koskien kyntämistä. Meillä ei nimittäin juurikaan ole tietotaitoa asiasta, ei edes minulla. Mutta nyt on! Nyt tiedän kuinka stabiliserit tulee olla ja miten niitä pystyy säätämään, mitä osia täytyy vaihtaa nykyisessä kokoonpanossa säästääksemme kalliita osia hajoamasta ja myös sen, että kyntäessä tarvitsee olla riittävän suuri nopeus 5-8km/h, joka meillä ei varmasti ole ollut kohdallaan.

Heatherin tultua farmille törmäsimme hyvin pian uuteen ongelmaan. Hän tuli Pajerolla ja oli käynyt sen kanssa huollossa, jossa oli vaihdettu akku parempaan ja isompaan. Ilmeni kuitenkin ongelma, että auto ei suostunut enää vaihtamaan vaihdetta. Kyseessä on siis automaattivaihteisto. Minulla on vähän kokemuksia automaateista, mutta ne molemmat ovat sisältäneet ongelmia. Ensimmäinen tuli, kun olin vielä Suomessa, olisiko ollut viikon verran ennen lähtöäni, ja olimme menossa veneilemään ystäväni Tuomon kilpaveneellä. Emme kuitenkaan saaneet autoa, jolla hinata venettä, joten lainasimme naapurin rellua, joka on automaatti. Bauhausin pihassa kuitenkin huomasimme, ettei auto suostunut vaihtamaan vaihdetta. Se oli jumissa P-asennossa. Saimme siis auton käyntiin, mutta emme vaihdettua vaihdetta. Tuomolla oli jekku, joka kuulemma toimii jos automaattivaihteisto jumittaa, uudelleenkäynnistimme auton koneiston irrottamalla akun. Sillä kertaa se ei kuitenkaan tuottanut haluamaamme tulosta. Apu löytyi lopulta ohjekirjasta ja Henkka pätevänä autoamiksena vapautti jonkun jutun vaihdekepin juuressa sitä ensin vähän purettuaan. Ja siten se ongelma ratkaistiin. En tiedä tehdäänkö jekku nykyään aina kun auto käynnistetään, vai onko se korjattu. En myöskään tiedä, lainaako naapurit Tuomolle enää autoaan. Pajerossa ei kuitenkaan ollut ohjekirjaa ja vaihdekeppi oli muutenkin erilainen kuin rellussa. Joten sitä en ruvennut purkamaan. Sen sijaan yritin uudelleenkäynnistystä pari kertaa, muttei auttanut. Ongelma oli siis se, että kun Heather yritti lähteä liikkeelle taas autolla niin se liikkui vain taaksepäin, vaikka vaihdetta vaihtoi eri asentoon. Se ei löytänyt mitään muuta vaihdetta ja lopulta auto sammutettiin. Vaihdetaulukko näyttää, että vaihde on peruutusvaihteella, vaikka vaihdekepin laittaa drive- tai park-asentoon tai mihinkä tahansa muuhun. Outoa on myös se, että autoa pystyy työntämään, kun ottaa käsijarrun pois. Ja niin, autohan ei suostu käynnistymään ellei vaihde ole park-asennossa. Emme siis saa autoa käynnistymäänkään. Ongelmallista. Ja vielä kun auto on käytännössä jo myyty. Katsomme mitä voimme tehdä.

Heatherin tultua lähdin piakkoin Matsaphaan, koska asioita oli liuta hoidettavana. Menin Swazi Traciin ja siellä juttelin tovin Williamin kanssa. Ostin häneltä uusia pultteja ja pinnejä traktoria varten, sain yhden kirjan lainaan ja he suostuivat toimittamaan rikkinäisen kytkimemme Delmasiin, koska itse emme ole menossa sinne päin muutamaan viikkoon. Sitten kävin hankkimassa vielä lisää U-nauloja aitaa varten Swazi Wireltä. Menin First International -nimiseen liikkeeseen, joka toimittaa Japanista autoja osissa Swazimaahan ja myy niitä varaosiksi. He siis ostavat ehjän auton Japanissa, pilkkovat sen osiin ja sitten toimittavat jonnekin Etelä-Afrikkaan varmaankin, josta tuovat tänne. Näin siksi, että kokonaisen auton toimittaminen olisi huomattavasti hankalampaa ja kalliimpaa. Etelä-Afrikkaan ei edes saa tilata autoa ulkomailta, jos sitä aikoo käyttää Etelä-Afrikassa. Jos taas haluaa käyttää vaikkapa Swazimaassa, niin sitä ei saa ajaa Etelä-Afrikan läpi. Mazdammekin ilmeisesti kuljetettiin rekalla tänne Etelä-Afrikasta. First inttiin oli saapunut pilkottu Mazda Capella, eli sama kuin meillä, josta halusimme jarrulevyt ja -palat omaamme. Siellä oli 17-vuotias poika töissä, joka oli paikan omistajan poika. Hän se vasta olikin oikein forte-pesun kestävä autoamis! Jotain arabeja tai intialaisia nämäkin ovat. Monilla aloilla täällä on usein intialaisia tai sitten taiwanilaisia. Swazimaa on yksi harvoista maista, joilla on yhteistyötä Taiwanin kanssa. Taiwanilaisilla on täällä kaikenlaista, paljon rahaa pelissä.En kuitenkaan saanut levyjä ja paloja mukaani, koska yhtä levyä ei saatu irrotettua tänään, ehkä ensi viikon alussa sitten. Sen jälkeen menin vielä tankkaamaan dieseliä ja bensaa.Vielä menin Spariin ostamaan leipää ja sokeria. Perjantai-iltapäivä ja kuun loppu, väkeä oli paljon.

Palatessani satoi vettä, mutta farmille saavuttuani ei enää satanut. Sen sijaan tuuli oli ällistyttävän voimakas. Toinen puoli taivaasta oli musta ja toinen oli osittain kirkas. Päätimme joka tapauksessa lähteä kotiin yöksi. Palaisimme huomisaamuna vielä istuttamaan puita…

Lauantai 1. marraskuuta 2008

Ah, sitä autuutta. Sain nukkua melkein kahdeksaan saakka! Illalla meille oli tullut vieras. Saija on kylläkin ollut koko viikon täällä, mutta minä näin hänet vasta ensimmäistä kertaa aamulla. Hän on töissä SPR:llä ja tuli tänne viikon visiitille.

Lähdimme tällä kertaa kaikki farmille. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Työntekijät olivat spreijaamassa ja istuttamassa, joten emme saaneet aitaa tällä viikolla valmiiksi. Minä työskentelin pitkälti saunan parissa, mitä nyt niitin vähän rikkaruohoja ensin. Tilkitsin saunan lattiaa altapäin uusilla laudoilla, mikä ei ollut helppoa, koska alhaalla ei ollut paljoa työtilaa. Laudatkin olivat kieroja ja naulat vääntyilivät. Sahakin oli kehno. En saanut koko lattiaa tilkittyä, mutta osan. Se eteni niin hitaasti. Saunan alta siirryin Pajeron alle työskentelemään. Ostajat olivat jo siirtäneet rahat ja ilmeisesti halusivat auton pian. Soitimme Luyengoon ja sieltä he sanoivat, että vika ei välttämättä ole mikään suuri ongelma. Ja onneksi ei ollutkaan, sillä huomasin, että vaihteen siirtäjä oli vain irronnut vaihdelaatikosta. Sen sai helposti takaisin ja sitten laitoin rautalankaa pinnin sijasta lukitsemaan sen paikoilleen. Ilmeisesti siitä oli pinni poikennut ja sitten se oli irronnut paikoiltaan. Ja autohan lähti taas käyntiin ja vaihteet vaihtuvat. Tästä hyvästä sain suuret suosionosoitukset ja tulen saamaan uuden smarties karkkirasian! Se on jo minun toinen. Ensimmäisen sain, kun korjasin Mazdan öljyvuodon.

Grillasimme ja menimme sen jälkeen saunomaan. Laitoimme vähän kiviä painoksi laiturille ja nyt se toimii loistavasti! Olimme ensimmäistä kertaa saunomassa valoisaan aikaan, joten uimme paljon. Vesi olikin oikein mukavaa ja sauna toimi myös, joskin vielä ikkunaseinä on tilkitsemättä. Saunoessamme alkoi ukkostaa ja salamoida, mutta vettä tuli vain vähän. Kotiin tullessamme pysähdyimme katselemaan salamoita kaupungin yllä.

Nyt on vain valitettavasti ollut ongelmana internet, sillä se ei ole ollut toiminnassa tänä viikonloppuna. Toivottavasti saan viestini jotenkin julkaistua.

3 kommenttia »

  1. Minkälaisia puita ne Watit ovat,lehti vai havupuita.Kovasti on vastuksia joskin onnistumisiakin on.Se korkeimmalla oleva kivirakka jää ilmeisesti kylvämättä. Ja vieläkö lehmät tulee tiluksile? Seikkaperäisesti kirjoitettu päiväkirja on mielenkiintoista luettaaa.Jaksamista t. Ukki

    Ukki - 4.11.2008 17:02

  2. Vaihteiston vika on korjattu… eli koko vaihteisto vaihdettu :) oli siis ”vähän” rikki. huom! aj. 36000km vm.-06 :P. Eikä tarttee paljoo nykyää lainailla kun on oma rellu :)

    Tuomo - 7.11.2008 22:32

  3. Wattlet ovat lehtipuita, mutta sellaisia vähän havumaisia, pieniä lehtiä paljon. Mutta kai ne lehtipuita silti on. Mm, joo on varmaan jonkun verran alueita, jotka jää kylvämättä, koska on niin vaikea pääsy ja kivikkoista. Mutta tänä vuonnahan oli tarkoitus kylvää vain se 1/3 osa. Että en sitten tiedä mitä tulevaisuudessa tehdään. No nyt on aita sen verran hyvässä mallissa, että ei pitäisi enää lehmiä tulla eikä ole nyt viime aikoina näkynytkään. Onhan tiluksilla kuitenkin aina sen yhden isännän lehmät. Tämä Joseph asuu farmillamme ja sillä on siellä eläimiä, mutta se yrittää pitää ne poissa puiden luota.
    Jaksamisia myös sinne!

    Ok, no aika heikossa hapessa oli rellu tuossa vaiheessa jo! Kommentoiko naapurit mitään sulle tapahtuneesta? Vai on oma rellu!! Ohho, ootko tuunaillu paljon? Mikä rellu on ja mitä maksoo? Mites nyt menit frensmannin hankkimaan? Oisit ottanut ees ooppelin!

    Lauri - 8.11.2008 12:40

Kirjoita kommentti