12. farmiviikko

Swazimaa - 29.11.2008 14:10

Hyvin levänneenä ja ”viihdyke-elämää” nauttineena oli taas mukava palata farmin rauhallisuuteen, yksinkertaisuuteen, alkukantaisuuteen ja luonnon keskelle. Työntekijätkin olivat olleet aivan suruissaan, kun eivät päässeet pelaamaan palloa perjantaina ja lauantaina, mutta nyt se maistuu taas entistä paremmalta.

Maanantaina olin aika vähän aikaa farmilla. Johannesburgista tultuamme kello oli kuitenkin jo aika paljon ja pari tuntia sen jälkeen lähdin Heatherin kanssa Manziniin hakemaan Tata I:n 10 000km huollosta. Öljyjä oli vaihdettu ja pakoputki hitsattu kiinni. Ehdimme kuitenkin pelata jalkapalloa lounastauolla noin tunnin verran.

Iskä oli töissä ja Heather ajoi Manzinista kotiin, joten olin illan yksin. Niimpä kävinkin kotimatkallani KFC:ssä kanahampurilaisella. Se oli vähän kalliimpi kuin Joburgissa, mutta ateriaksi silti vielä edullinen, 2,60€. Sen jälkeen kävin vielä ostamassa 40 pakettia leipää, koska farmilla työntekijät haluavat ostaa sitä meiltä. Leipäkin on suht edullista täällä, noin 35 senttiä paketilta. Eli tulkaa vain sieltä Suomesta tänne ja elelkää herroiksi viikkorahoillanne!

Tiistai 25. marraskuuta 2008

Sain kontolleni laittaa työntekijät töihin tänä aamuna ja organisoida hommat. Aika simppeliä onneksi, Dumisani meni parin kaverin kanssa kaatamaan puita, muutama kaveri lannoittamaan eukalyptuksia, muutama spreijaamaan ja loput istutusosastolle. Nyt on ollut kuumia ja aurinkoisia päiviä, joten olemme saaneet hyvin spreijattua, mutta voi hyvinkin olla, että huomenna joudumme kastelupuuhiin. Istutus onkin ollut nopeaa, noin 5000 puuta päivässä, kun ei ole tarvinnut kastella niitä.

Kun oli saatu päivä potkaistua käyntiin, niin lähdin Ekayah -farmille, jossa olin tapaava Michellen, joka oli tuova minulle taimia. Hän siis työskentelee farmilla. He kasvattavat jotain kasveja, joiden hedelmistä saadaan puristettua öljyä, jota voitanee käyttää biopolttoaineena. Tämä on kuitenkin vielä koeasteella. Mielenkiintoinen yritys kuitenkin. Matkalla kuulin, että hän on oleva myöhässä, joten pysähdyin pienelle kyläkaupalle. Halusin ostaa limpparia, mutta ketään ei ollut kaupassa. Tapasin kuitenkin erään naisen, joka sattui puhumaan hyvää englantia. Hän oli myös tulossa ostoksille ja sanoi, että myyjä lähti kotiin, mutta tulee pian takaisin. Niimpä chattailin tämän naikkosen kanssa sitten. Hänkin kysyi, olisiko minulla tarjota töitä, kuten monet muutkin kysyvät. Kerroin farmistamme, ja olisin mielelläni ottanut hyvinvoivan ja englantia puhuvan henkilön töihin, mutta sanoin, että täältä missä asut on hyvin hyvin pitkä matka farmille. Myös hänen 20-vuotias kolmosluokkalainen poikansa etsi töitä, mutta sama ongelma, farmille on liian pitkä matka. Siinä noin puoli tuntia juteltuamme paikallinen jehu, alueen päällikkö, saapui hienossa vuohennahka asussaan. Hän olikin oikein puhelias ja tervehti minua. Juttelimme tulkin välityksellä, tuon naisen siis. Miehellä oli paljon karjaa, yli 30 lehmää, ja hän asui yksin. Muuta en juuri saanut selville. Se englanti, mitä hän puhui oli, että hän on minua vanhempi. Ilmeisesti otti itseensä, kun kutsuin häntä munganuamiksi (ystäväksi) enkä babeksi (isännäksi). En kuitenkaan saanut hänen kantamastaan ihmeellisestä kepistään, vaan tilanne oli ihan kontrollissa. Pieni huomautus vaan valkoiselle märkäkorvalle. Täällä ikä on suuri juttu, paljon kunnioitusta, sen takia myös farmillamme työskentelevää Dumisania kunnioitetaan ja kuunnellaan, hän saa työntekijät työskentelemään ahkerasti. Itse asiassa he kutsuvat häntä jopa Mister Saniksi. Hmm, voisinkin pyytää heitä kutsumaan minua vaikka Prince Lauriksi, joskin he ovat vasta juuri oppineet kutsumaan minua Lauriksi Raulin sijaan…. Hehheh, mieluummin olen vain munganuami, kiitos. Huh, mihinkäs jäinkään. Niin pian tämän baben lähdettyä saapuikin itse kauppias. Pääsin ostamaan pullollisen lämmintä kokista viimeinkin! Sama se, mielelläni tuen hieman paikallista kauppiasta. Ensi kerralla voisin ostaa vaikkapa pesupulveria ja pussikeittoja. Tämä naisystäväni osti sipsejä kaksospojilleen. Hmm, hän ei kyllä varmasti näyttänyt yli 30-vuotiaalta, mutta silti hänellä oli 20-vuotias poika…

Ekayahille päästyäni jouduin vielä odottelemaan Michelleä, joten jutustelin erään toisen työntekijän kanssa. Huomaan, että en juurikaan kysele nimiä tapaamiltani henkilöiltä… Joka tapauksessa hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja nauroi vatsansa kipeäksi kuullessaan, että joskus kesällä Suomessa aurinko ei laske ollenkaan. Hän ihmetteli, että mistä tiedämme milloin pitää mennä nukkumaan ja milloin herätä? Sanoin, että käytämme kelloja apuna siihen. Hetken juteltuani Michelle tuli ja lastasimme taimet bakkiehin ja lähdin ajamaan takaisin farmille.

Aamulla kävi ilmi pieni varkaus, kun pakkasin leipiä autosta varastoon, niin jotkut varastivat yhden leivän. Muzi sattui huomaamaan tämän ja kertoi siitä minulle ja minä vanhana ala-asteen kantelijana kerroin sen edelleen Heatherille, joka oli asiasta hyvin harmissaan ja saa nähdä mitkä on seuraukset. Loppuuko leivän myyminen? Annetaanko varkaille kenkää? Otetaanko palkka pois? Vai säästyvätkö he vain läksytyksellä ja tukkapöllyllä? Se nähdään ensi jaksossa!

Tein tänään myös uusia varsia kuokkiin muutamia kappaleita, koska ne tuppaavat hajoamaan kovassa käytössä. Fiksunapoikana kehitin myös rotaatiosysteemin. Ihmiset työskentelevät ryhminä ja tähän asti he ovat kukin tehneet omaa hommansa. Osa hommista on kuitenkin paljon raskaampia kuin toiset ja ollessani hetken verran empaattinen ymmärsin, kuinka raskasta onkaan kuokkia 9 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Tai kuinka kissanpäivät onkaan hänellä, joka seisoo kepin kanssa näyttäen etäisyyden seuraavaan kuoppaan. Myös istutusryhmissä helppo homma on sillä, joka vain tiputtaa taimet kuoppiin, kun muut joutuvat ne istuttamaan ja kulkemaan pylly pystyssä koko päivän. Niimpä tästä lähtien he voivat vaihtaa ryhmissä niin, että välillä voi mennä keräämään voimia tai ryhtiä tekemällä ryhmän helpompaa hommaa ja saa vähän vaihteluakin. Ivy oli tätä yrittänytkin jo ehdottaa, mutta tiputtajat ja kepittäjät eivät olleet halukkaita vaihtamaan muihin hommiin. Mutta heti kun minä tulin ja sanoin, niin kyllähän kaikki riskit miehet tarttuivat taimiämpäreihin ja mittakeppehin, hetkeksi.

Töiden jälkeen olin hetken aikaa Happyn kanssa ylitöissä, kun siistimme metsää jalkapallokentäksi. Siitä tulee varmasti hieno kenttä. Puut ja kannot saadaan kyllä pois, mutta nurmikon leikkaaminen on ongelma. Illalla Heather ja iskä tulivat takaisin farmille.

Keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Enää ei muuten ole edes kuukautta jouluun! Täällä farmilla sitä ei huomaa mitenkään, mutta kaupoissa kyllä on joulupukkeja ja mitä hauskimpia sellaisia.

Ilmeisesti joku on tilannut sateet muualle, kun meillepäin ei ole tullut nyt yhtään. Kuivaa ja kuumaa vaan. Jostain syystä vesiletkumme tuotti vettä hyvin pienesti, joten lähdin aamulla Isaacin kanssa katsomaan ongelmaa. Nyt vesiletku on siirretty alkamaan ylempää ja kauempaa. Kävelimme koko matkan vuoren ylös seuraten letkua, emmekä löytäneet vuotoja. Sen sijaan itse vesilähteellä huomasimme, että putken pää oli lehtien ja keppien tukkima. Puhdistimme putken ja vesi tuntui imeytyvän hyvin, mutta palattuamme farmille ei vettä tullut vieläkään paremmin. Tämän huomasimme vasta lähemmäs kello neljää, kun olimme aloittamassa kastelun. Täytimme tankin sitten ämpäreillä joesta ja saimme 1000 litraa kasteltua ennen päivän päätöstä.

Mutta tämä päivä keskittyi enimmäkseen parannuksen tekoon. Aamulla koko porukka kokoontui yhteen ja heille pidettiin puhuttelu, koska jotkut eivät tahdo työskennellä ja myös siitä että leipää on varastettu. Varkauteen osallistuneet otettiin vielä erikseen puhutteluun. En seurannut käräjiä aivan loppuun asti, mutta ilmeisesti heiltä otettiin päivän palkka pois. Loppuen lopuksi kaiken takana oli naiset, jotka olivat pyytäneet miehiä ottamaan heille leipää. Haha, kaverit luulivat olevansa niin fiksuja ja pystyvänsä narraamaan, mutta meillä onkin silmät selässä! Siitä kuitenkin edettiin melkein koko päivän mittaiseen neuvotteluun toisesta asiasta, sillä jotkut kertoivat nähneensä erään työntekijöistä varastavan kemikaalia, jota käytämme maan spreijaukseen. Kemikaali on kallista ja siihen kuolee jos sitä juo, ja tällaisessa tapauksessa meille tulisi varmasti vaikeuksia. Tämä työntekijä kielsi monesti varastaneensa kemikaalia, mutta muutamien tuntien neuvottelun ja todistajien jälkeen hän lopulta myönsi varastaneensa sitä. Aijai, oli paha moka vielä varkauden lisäksi valehdella niin päin naamaa. Heather ja iskä olivat aika harmissaan tapahtuneesta ja saattaa olla fudujen paikka. Siitä tehdään päätös huomenna uuden kokouksen jälkeen. Tällaisia asioita käytiin läpi tänään. Tähän mennessä farmilla kaikki on ollut hyvin avointa ja luottavaista, mutta saa nähdä mitä nyt tapahtuu. Heather sanoi jopa, että työntekijät eivät saa istua enää etupenkillä autossa. Dumisani siirrettiin myös seuraamaan istutuksia, sillä hänellä on tarvittavaa auktoriteettia.

Sain myös ruokatauollani jatkettua vähän jalkapallokentän tekoa. Nyt on puut ja oksat saatu katkottua, mutta seuraavaksi pitäisi siivota maa risuista ja kepeistä. Ja ruoho on melkein polven korkuista, joten sillekin täytyy tehdä jotain.

Illalla kävimme vielä saunassa. Olikin kiva päästä peseytymään, hah sillä jos muistan oikein niin en ole käynyt pesulla 5 päivään. Mutta kukapa täällä välittää.

Torstaina sää jatkui edelleen samana, mutta vielä vähän kuumempana ja kuivempana. Lämpötilan lähennellessä 33 astetta ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta aloin muistuttaa vähitellen intiaania.

Normaalin päivän käynnistyksen (johon kuuluu välineiden, taimien, veden, työkalujen yms. kuljetusta) jälkeen lähdin Isaacin kanssa ottamaan mittaa vesiputkesta. Tällä kertaa meillä oli lapion ja hakun lisäksi apuna 208 koululaista + rehtori ja 7 opettajaa. Vesiputkihan on siis koulua varten ja se sattuu vain kulkemaan farmimme kautta, joten saamme käyttää sitä. Koululaiset olivat menneet keräämään kiviä perustaksi kahdelle tulevalle vesitankille. Huhhuh, oli hikistä hommaa kiivetä vuoren rinnettä ylös siinä kuumuudessa. Yritimme kaivaa esiin putkea maan alta, mutta emme sattuneet löytämään liitospaloja, koska emme osanneet tarkemmin sanoa missä ne olisivat ja putki oli kaivettu vieläpä syvälle maahan, joten homma oli kovin työlästä. Koulun rehtorin avustuksella kaivoimme esiin kuitenkin ensimmäisen liitospalan lähteestä alkaen ja ongelma kävi ilmi jo heti siinä. Vettä tuli, mutta heikosti. Vähän ajan päästä vettä alkoi kuitenkin tulla kovalla paineella. Ilmeisesti putkessa oli ollut joku tukos, mikä voisi olla hyvinkin mahdollista, koska eilen putken pää oli täynnä lehtiä ja muita, eikä siinä ollut mitään siivilää. Nyt tukosta ei kuitenkaan enää ollut ja laitoimme putken takaisin paikoilleen. Putki alkoi imeä lähdettä tyhjäksi hetkessä! Se oli hyvin janoinen putki ja tyhjensi padon putken korkeudelle hetkessä. Laitoimme nyt putken suulle eräänlaisen suodattimen. Tällä tavalla saimme putken sitten korjattua ja se toimikin koko päivän.

Tuolla reissulla meni pari tuntia ja oli jo pian lounasaika. Söin hieman ja sitten lähdinkin mönkijällä Ntondoziin. Olin nimittäin nähnyt siellä parturimainoksen, joten halusin päästä kokeilemaan paikallista tukanleikkuuta. Matkan varrella ihmiset vilkuttivat, hyppivät ja huusivat kun ajoin mönkijällä autoteillä. He eivät olleet varmaan koskaan nähneet sellaista. Ja kova äänikin siitä lähtee. Pian pääsin kuitenkin parturilleni, mutta harmikseni sain kuulla, että se ei ole toiminnassa enää. Hmph, olin pettynyt, mutta sitten minut neuvottiin ajamaan reilu kilometri pidemmälle, jossa olisi toinen parturi. Lähdin siis sinne. Sain miellyttävän vastaanoton tältä parturileidiltä, mutta valitettavasti hänen koneensa oli rikki. Ystävällisesti pienen tutustumisen jälkeen hän kuitenkin neuvoi minut seuraavalle parturille, joka oli 20 metrin päässä. Kolmas kerta toden sanoi ja pääsinkin heti leikeltäväksi, itse asiassa näytti siltä, että parturi hääsi jonkun tuolista pois minun takiani. Toinen parturileidi kertoi katsovansa mönkijäni perään ollessani käsittelyssä. Parturi ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta hienompi kuin olisin olettanut, sillä heillä oli siellä peilikin. Huone oli ahdas ja kuuma. Istuin yksinkertaiselle muovituolille ja vastapäätäni oli samanlainen, jossa peili seisoi. Heillä oli jopa laittaa päälleni suoja hiuksia varten. Ja löytyi myös hiusleikkuri ja sähköä siihen. Pyysin parturia tekemään mielensä mukaan ja muutaman minuutin päästä tukkani oli lyhyempi kuin aikaisemmin. Olisin ehkä toivonut hänen olevan vähän mielikuvituksellisempi, mutta minkäs teet. Toivottavasti ensi kerralla toisella parturilla on kone toiminnassa. Mutta en voi silti sanoa, että olisi mennyt 0,75€ lokakaivoon. Luultavasti he vielä myyvät hiukseni tehdäkseen lisää voittoa. Samasta hommasta Suomessa olisin maksanut noin 26,7 kertaa enemmän, mutta olisin saanut lukea Seiskaa tai jotain muuta kiinnostavaa, joten olisi se ollut sen arvoista. Mönkijän luona minua oli odottamassa jo paljon mukaantulijoita, mutta herrasmiesmäisesti en suosinut ketään yli toisen, joten jätin kaikki rannalle odottamaan seuraavaa laivaa. Minut toivotettiin tervetulleeksi jo huomiselle. Sanakin oli levinnyt alueella aika nopeasti, sillä lähtiessäni ihmiset huutelivat ”Bye, bye Lauri!” Hmm, nämä oppivat huomattavasti meillä työskenteleviä nopeammin. Koko hommaan meni alle tunti, joten voisin käydä vaikkapa joka päivä lounastauolla parturissa.

Työpäivän jälkeen siistin vielä jalkapallokentän risuista ja muista. Jos jotain voisi tehdä pitkälle nurmelle, niin sitten siellä voisi jo järjestää turnajaiset.

Perjantai 28. marraskuuta 2008

Kuumuus ja kuivuus jatkui vieläkin, vaikka aamulla näyttikin, että voisi sataa. Niimpä jouduimme kaikin voimin kastelemaan taimia. Valitettavasti vesiputkessa oli taas joku ongelma, joten jouduimme täyttämään tankit joesta ämpäreillä. Kävin lähteellä katsomassa ja putken suodatin olikin täynnä lehtiä ja muuta roskaa, mutta niiden poistaminen ei auttanut ongelmaan.

Ruokatauolla pelasimme taas jalkapalloa minä ja happy vastaan fana ja sabelo, jotka ovat farmin kovimmat futaajat. Pelasimmekin hyvin, sillä johdimme jo 2-0, mutta lopputulos oli 2-2. Tuossa kuumuudessa pallon perässä säntäileminen on vain melko raskasta, mutta tekee hyvää.

Illalla lähdimmekin pois farmilta ja minun oli aika mennä viikon sisällä jo toistamiseen konserttiin. Tuomas oli kutsunut minut House on Fireen, jossa oli konsertti-ilta. Sielläkin olikin paljon ihmisiä paikalla. En ollut ennen käynyt House on Firessä ja se paikka todella oli hämmästyttävä. Se on parin swazilaisen pykäämä keskus, jossa järjestetään konsertteja. Sisältä se on kuitenkin upea kaikkine erikoisine yksityiskohtineen. Yleensä keikat järjestetään sisällä, mutta tällä kertaa ne oli ulkona suuren väen vuoksi. Esiintyjiä olikin neljä kappaletta. Ensimmäisenä esiintyi oikein traditionaalinen swazibändi, joka oli lähinnä koominen. Sen jälkeen tuli bändi, jossa Tuomaskin oli ollut kosketinsoittajana. Heidän musiikkinsa oli jo huomattavasti miellyttävämpää. Sitten lavalle astui swazien oma suosikkipoika kitaransa kanssa. Hän olikin hyvä muusikko ja sympaattinen kavervi muutenkin. Ehdin kätellä häntä ennen keikkaa, koska Tuomas tuntee hänet. Illan pääesiintyjä tuli Zimbabwesta. Heillä oli enemmän show meininkiä mukana, mutta myös kappaleet olivat stemmaavia. Joskin se kävi aika pian puuduttavaksi, koska parin kappaleen jälkeen he toistivat itseään ja tuntui siltä, että kappale ei vaihtunut koskaan. Ihmiset olivat kuitenkin juhlatunnelmissa ja heillä oli hyvä meininki. Itse asiassa aika ihmeellistä, mutta satuin törmäämään kymmenen hengen suomalaisporukkaan siellä. He olivat opiskelijoita Helsingistä ja Turusta. Sairaanhoitajia, jotain sosiaalialan ja kestävän kehityksen opiskelijoita. He tulivat tänne kolmen kuukauden keikalle ja lähtevät viikon päästä takaisin Suomeen. Ilmeisesti Suomesta tulee aika paljon opiskelijoita tänne. Konsertin jälkeen menin Tuomakselle ja Pauliinalle yöksi ja aamulla Heather tuli hakemaan minut. Tuomas, Pauliina ja Pauliinan äiti ovat viikonlopun kestävällä joogakurssilla monta tuntia päivässä. Tekee kuulemma hyvää vaikka he valittelivatkin kipeitä jäseniään.

Viikon profiili:

2 kommenttia »

  1. uusi tukkatyyli pukee sinua!! Olet muuten syntynyt Immanuelin päivänä…

    mama - 2.12.2008 22:46

  2. Jep jep :)

    Lauri - 9.12.2008 12:28

Kirjoita kommentti