10. viikko farmilla

Swazimaa - 15.11.2008 23:54

Joka viikko jotain uutta…

Maanantai 10. marraskuuta 2008

Minun ei ollut tarkoitus tänään kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Viikko farmilla alkoi aurinkoisesti ja lämpimästi. Kuitenkin olin koko päivän pitkissä vaatteissa viime viikon tapaan vielä. Vaikka heräsin taas aamulla 5:20 niin olin ihan pirteä, mutta sitten pitkin päivää haukottelin kuitenkin ja oli paras veto poissa. Ehkä saattaa johtua myös siitä, että maha tuntuu jotenkin oudolta ja eilen illalla olin ihan kylmissäni ja tosi väsynyt, joten luulin olevani tulossa kipeäksi. Lämpötila oli varmaan jotain 14 astetta, eikä sisällä minun huoneessani ainakaan ollut paljon sen lämpimämpää. Mutta nyt olo on ihan hyvä, tekee mieli kyllä mennä jo nukkumaan. Kello lähenee yhdeksää.

Mitäs tänään sitten tapahtui? Noh, Dumisani pääsi viimein uusiin hommiin ja saikin tehtäväkseen vallin rakennuksen ja sen valvomisen. Rakennamme kivimuureja teille. Muun muassa ohjaamaan sadevesiä. Hän piti siitä hommasta, ei niin raskasta kuin aidan teko. Aamulla kun tulimme tänne, niin huomasimme, että jotkut olivat käyneet metsässämme hakkaamassa puita ja raahanneet niitä teitä pitkin jonnekin. Luultavasti ne ovat farmilla asuvan Josephin perhettä. Joseph ei millään tahdo uskoa, että metsä ei ole enää hänen. Joku katala tekee myös pikkujäynää, koska sademittari oli tyhjennetty, ja niin on varmasti käynyt aiemminkin. Lauantaiaamuna Muzi tyhjäsi sen, kun edellisenä iltana oli satanut 12mm. Farmilla satoi kuitenkin koko loppupäivän lauantaina, mutta silti mittari näytti 0mm, joten joku on käynyt tyhjentämässä sen. Ihmeen pikkujäyniä aina välillä tapahtuu, mutta ei mitään suurempaan vandalisointia. He eivät esimerkiksi varasta sademittaria, tyhjentävät vain sen. Sen lisäksi on varastettu pari saippuaa ja hanskat ja yritetty näplätä mönkijässä jotain. Mutta he eivät esimerkiksi ole murtautuneet telttoihin tai varastaneet mönkijää tai muuta. Pientä ilkeyttä vain. Toivottavasti se ei pahene siitä.

Vallien rakentamisen lisäksi jotkut istuttivat nurmikkoa Muzin talon ja vajan ymäprille. Tai oikeastaan nurmikkoa vain siirrettiin paikasta toiseen. Toivottavsti se alkaa siitä leviämään. Neljä miestä olivat myös spreijaamassa koko päivän. Ja yksi hajotti termiittikekoja.

Minä kuljetin aamulla vettä spreijaajille, kunnes saimme Isaacin kanssa korjattua vesiputken. Farmin poikkihan kulkee vesiputki, jota nyt ollaan parantelemassa. Vesilähde on nostettu nyt paljon ylemmäs ja vesi tulee kovalla paineella. Ongelmana onkin ollut se, että putkien liittiokset eivät kestä painetta. Saimme viritettyä rautalangalla yhden hankalan liitoksen kiinni ja sitten saimme taas vettä. Muzi alkoi kyntämään, mutta se loppui lyhyeen, kun terä irtosi ripperistä. No, sain laitettua terän takaisin paikoilleen, mutta sitten yrittäessämme nostaa ripperiä takaisin paikoilleen kohtasimme jo tutuksi tulleen ongelman, kyntökone jäätyi. Se ei liikkunut ylös eikä alaskaan. Tarkistin öljyn, sulakkeet ja johtoja ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ylittää ymmärrykseni. Joka tapauksessa loppupäivän sitten peitimme istutettja taimia leikatuilla pulloilla ja sitten spreijasimme spreijaamattomat alueet. Emme saaneet tehtyä kaikkea, mutta homma sujui silti hyvin.

Heather kävi aamulla asioilla Matsaphassa ja sitten meni hakemaan taimia. Saimme 5000 eukalyptuksen tainta. Huomenna on siis taas kiire päivä, huh huh. Viitisenkymmentä työntekijää ja täytyy organisoida kastelua, kuokkimista, spreijausta, valleja ja istutusta. Tänään työntekijöitä oli vain parikymmentä, joka oli mukavasti hallittavissa oleva määrä.

Tiistai 11. marraskuuta 2008

Tänään leikin aamulla putkimiestä, koska putkemme oli taas irronnut liitoksistaan. Tai siis siitä liitoksesta, jonka kävimme eilen tekemässä. Menin heti ensitöikseni aamulla korjaamaan paikan uudella liitoksella. Varmaan puoli tuntia sitä värkkäsin, koska putket eivät tulleet riittävän lähelle toisiaan, jotta olisin saanut liitoksesta pitävän. Loppuen lopuksi sain mitä halusin ja vesi kulki taas.

Muut säntäsivät istuttamaan eukalyptuksia. Saimme melkein kaikki 5000 taimea istutettua. Torstaina saamme taas lisää taimia.

Olin vähän aikaa iskän kanssa kyntämässä, mutta melkein koko päivän olin Happyn kanssa hajottamassa termiittikekoja. Huhhuh, teki ihan kipeää nauraa koko päivä niin. Happy jutteli jatkuvasti jotain. Ja halusi, että laulan hänelle West Lifea, jota en muistanut pätkääkään. Hän myös kovin innokkaasti opetti minulle swatia. Mutta hän itse ei tyytynyt opettelemaan vain englantia vaan halusi tietää kaiken myös suomeksi. Ja siitähän nauruja sai aikaan. Mutta enimmäkseen nauroin sille, että emme todellakaan ymmärtäneet toisiamme. Joskus kyllä, mutta hän halusi kommunikoida koko ajan. Joten suurin osa hänen keskusteluistaan oli vaikeusastetta ”West Life is you”. Ja minä olin, että yeebo yeebo. Tai että Snoop Dog is Finland, tai John Cena and Undertaker is you is Finland. Itse opin puolestani muutamia sanoja, muun muassa mene on hambalapa ja ystävä on munganuami. Huh, hakun kanssa heiluminen ja ylös alas käveleminen koko päivän oli kyllä raskasta.

Keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Wohoo! A day off! Sain olla tänään poikkeuksellisesti päivän lomalla. Taimia ei ollut juurikaan istutettavaksi ja päivä ei muutenkaan ollut kiireinen, joten sain viettää vapaa-aikaa farmilla. Itse asiassa ensimmäinen vapaapäivä sitten ensimmäisen päiväni farmilla, jolloin meillä oli täällä grillijuhlat.

Valitettavasti päivä oli sateinen ja viileähkö, joten en voinut vain keikkua riippumatossani, joka on muuten aika päheä. Se on reggaeväreillä varustettu ja tehty laskuvarjokankaasta, joten se on tuulenpitävä ja erittäin kestävä. Vaikka se on niin ohut ja siihen istuessa tuntuu, että se repeää, se on silti erittäin lujatekoinen ja kestää. Ja mikä parasta, sen saa menemään vaikka taskuun, jos on riittävän suuri tasku. Se on siis erittäin pienikokoinen pakattuna ja kätevä.

Heh, sanoin Heatherille, että Happy varmasti ihmettelee, että missä Lauri on, ja mitähän tapahtuikaan heti ensimmäiseksi aamulla. Heatherin mennessä kokoontumispaikalle Happy oli heti tiedustellut, että missä Lauri on. Me ollaan nyt munganuameja, joten hän on niin huolissaan minusta. Hän jopa eilen olisi halunnut ottaa minun hakkuni, etten tappaisi itseäni, koska hakun pää oli huonosti kiinni. Hengailin oikeastaan koko päivän teltassani ja Happy kävi kolme kertaa minua tervehtimässä sanoen ”bujalan!” (tule) johon jouduin vastaamaan ”no, no, hambalapa!” (ei, ei, menehän). Hän oli ollut kauhuissaan, kun näki käärmeen tänään padolla, mutta varmasti nauranut kippurassa, kun käärme tapettiin, niin kuin viimeksikin. Hah, niin hauska kaveri. Aina lauleskelemassa ja iloisena. Heather sanoikin hyvin häntä kuvailevan lauseen: ”He’s a perfect example of when the world gives you lemons but you make lemonade out of them.” Eli vapaasti käännettynä: vaikka elämä on ollut julma sinua kohtaan niin silti otat siitä kaiken ilon irti. Häneltä on isä ja äiti kuolleet ja nyt hän asuu joidenkin toisten luona. Hänellä ei ole ollut varaa mennä kouluun, hän ei osaa kirjoittaa taikka lukea. Hän työskentelee aina kuin mahdollista, joskus 7 päivää viikossa vartioiden farmia sunnuntaisin.

Mutta siis takaisin lomapäivääni. Niin, olin siis teltallani. Tein sana- ja kuvaristikoita ja muita pieniä arvoitustehtäviä ristikkokärpänen 2006 -lehtisestä, jonka otin Suomesta mukaani. Ihan mukavaa ajatusharjoitusta. Sen jälkeen nukuin pari tuntia ja herättyäni menin syömään. Sitten pääsin vihdoin aloittamaan Nicky Cruzin Pyhä Tuli –romaanin, jonka sain seurakuntani nuorilta läksijäislahjaksi. Luin sitä pari lukua ja se vaikutti mielenkiintoiselta, ihmeellisiä tapahtumia. Sitten katsoin muutaman jakson Muumilaakson tarinoita. Pian oli taas nälkä ja ihmeellistä kyllä, tällaisena lepopäivänä sitä tuli syötyä varmaan enemmän kuin työpäivänä. Ehkä siihen vaikutti myös se, että oli aika viileää eikä ollut liikkeessä pysyäkseen lämpimänä. Sitten soittelin kitaraa pari tuntia. Yritin muistella vanhoja oppimiani kappaleita ja aika paljon muistinkin. Sen jälkeen siirryin taas lukemaan kirjaa.

Neljän jälkeen ulostauduin teltastani ja menin lämmittämään saunaa ja vettä. Iskä oli lähtenyt jo aamulla töihin ja Heatherkin oli suurimman osan päivästä poissa. Heatherin tultua hän toi minulle uuden patjan sänkyyni, koska laudat painoivat läpi vanhasta. Laitoin patjat päällekkäin ja nyt minulla on 30cm pehmikettä allani, aah. Illalla oli mukava mennä saunomaan ja uimaan ja peseytymään. Kaiken kaikkiaan lomapäivä oli juuri sellainen kuin tarvitsinkin, paljon lepoa ja omaa aikaa. Suurimman osan päivästähän vietin sängyssä.

Torstai 13. marraskuuta 2008

Paluu arkeen. Onneksi sain heti aamusta yllättävän tehtävän, joka oli minulle mieluisa. Sementti oli nimittäin päässyt loppumaan, joten sain lähteä hakemaan Matsaphasta lisää sementtiä ja muutamaa muutakin asiaa. Aamu oli aivan sumuinen. Näkyvyys oli ehkä 15 metriä, mutta se ei haitannut, oli silti kiva lähteä ajelulle. Matkalla otin ensimmäistä kertaa liftaajia kyytiini. Joka kerta, kun ajaa, niin tien varressa on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat kyydin. Yleensä minulla on autossa täyttä, tai sitten en halua, että joku tuntematon tulee autoon, kun minulla on rahat ja muut esillä, tai sitten olen kiireessä tai sitten kyseessä on vanhempi herra tai leidi ja huonossa tapauksessa vielä lapsen kanssa. Mutta tänään siis otin kaksi naista tien varresta kyytiini. Olin bakkiella, joten ajattelin, että siitähän hyppäävät lavalle, mutta toinen tulikin sisälle, jolloin jouduin vähän siivoamaan tavaroita tieltä. Hekin olivat menossa Matsaphaan, joten meillä oli sama määränpää. Emme paljoa jutelleet, koska hän ei osannut englantia ja minun swatini on vielä hionnan tarpeessa. Kuitenkin sain sanottua, että on kylmä, makata, jonka hän ymmärsi ja oli samaa mieltä. Matsaphassa ostin sitten 10 säkkiä sementtiä, cut worm baitia, leipää, jauhoja ja ruokaöljyä, joista vain sementti oli meitä varten. Aina kun lähtee kaupunkiin, niin työntekijöiltä tulee pitkä lista asioita mitä he haluavat. Paluumatkalle sain vielä uuden tehtävän, minua nimittäin pyydettiin käymään ostamassa banaanin taimia. Näin kyltin ”Banana plants for sale”. Oli aika jännä ajaa vain jonkun pihaan, kun en edes ollut varma paikasta. Talo oli vuoren rinteellä aika korkealla, joten sai kunnolla painaa kaasua päästäkseen ylös. Ajoin sitten jonkun rakennuksen pihaan, mutta siellä oli autiota. Kanat ja koirat kylläkin olivat paikalla. Lopulta tarpeeksi etsittyäni ja huhuiltuani talosta kuului epämääräisiä ääniä ja huomasin aseen piipun tulevan oven raosta. Eikö täällä myytykään banaanin taimia?! Lähdin juoksemaan takaisin autolle, jolloin joku juoksi perääni talosta. Yritin päästä sisälle autoon, mutta apinat olivat vallanneet ohjaamon ja lukinneet ovet. Lähdin juoksemaan rinnettä alas, mutta liukastuin banaanin kuoriin ja aloin vieriä kohti jyrkännettä. Matkalla kohti jyrkännettä pysähdyin banana splitille ja pirtelölle, jossa apina huijasi minua antamalla liian vähän vaihtorahaa. Jatkoin vierimistä alas, jolloin pirtelö ja jäätelö sekoittuivat kunnolla mahassani ja olin pakotettu pysähtymään märehtimään vähän ruokaani. Lyhyen sulattelutauon jälkeen jatkoin taas vierimistä, mutta viime hetkellä juuri ennen jyrkännettä pysähdyin taas, koska asiaa tarkemmin ajateltuani en halunnut mennä sen pidemmälle… Se oli siis joku paikallinen mies joka myi omalta pihaltaan. Oikein mukava babe kylläkin. Babe on siis mies tai isäntä. Hän oli erittäin puhelias ja puhui hyvää englantia. Puhuimme Zimbabwen hullusta tilanteesta, kun siellä ei ole enää kauppoja eikä saa polttoainettakaan. Siispä hänen oli pitänyt ottaa tynnyrillinen dieseliä täältä mukaansa mennessään ystävänsä hautajaisiin Zimiin. Olin vaikuttunut, kun mies oli niin kiinnostunut politiikasta. Hän oli myös erittäin epäileväinen Etelä-Afrikan tulevaisuuden suhteen Zuman takia. Hänellä oli oikein suloinen pieni poika auttamassa häntä keräämään banaanin taimia. Poika yritti jutella minulle kovasti koko ajan. Huh, banaanimetsä oli kuin pahin sademetsä koskaan. Banaanipuuthan imevät vettä minkä ehtivät, joten ne myös haihduttavat paljon, joten siellä puiden keskellä kävellessä tuli aivan hurja hiki ja ahdistus, kun oli niin kosteaa. Luulin, että hänellä olisi ollut siististi taimia ruukuissa, mutta ne pitikin käydä leikkaamassa puiden kyljistä irti. Jos niissä oli yksikin juuri jäljellä niin ne selviäisivät. Mutta nämä otukset painoivat kovasti kun kerta olivat täynnä vettä. Oli jännä olella siellä paikallisen miehen asunnolla ainoana valkoisena. Hänellä oli isohko talo, mutta synkkä kuin mikä ja kostea myös. Seinät oli tehty maasta. Pyysin 30 banaanin taimea, mutta hän oli niin ystävällinen, että halusi välttämättä antaa muutaman ylimääräisen. Niimpä minäkin sympatisoiduin ja annoin hänelle kokonaisen satasen pyytämättä vaihtorahaa.

Sellainen oli siis aamupäivän reissuni. Farmille tultuani sain lähteä melkein heti viemään ihmisiä läheiselle koululle hankkimaan heidän syntymätodistuksiaan, koska silloin niitä sieltä pystyi hakemaan. Koululla olikin piitkä jono. Näin siellä meidän työntekijöitä, jotka eivät olleet tulleet töihin tänään. Taas jälleen kerran olin ainoa valkoinen kaikkien tummien keskellä. En voi kieltää etteikö tuntuisi siltä ettei kuulu joukkoon. Ei tarvitse olla edes komea kerätäkseen katseita täällä, heh, riittää kun on valkoinen iho ja suora tukka. Varsinkin paikoissa, jossa ei oleteta valkoisten olevan, on hämmästys suuri, kuten tuolla koululla. Kävin vain heittämässä ihmiset sinne, mutta samalla sain tuoda myös joitain tuttuja takaisin tullessani. Hämmästyksekseni näin, että nuoret tytöt, jotka työskentelevät meille, pitelivät lapsiaan sylissään. Mutta minkäs teet, täällä se on normaalia.

Farmilla taas oli uusi ongelma traktorin kanssa. Se ei lähtenyt käyntiin edes apuvirroilla, joten Pradosta otettiin akku ja laitettiin se traktoriin. Hmph, nyt tarvis sitten uuden akun traktoriin. Loppupäivän istutin Muzin kanssa banaanipuita, mikä olikin oikein mieluisaa, varsinkin se kanan kakka. Alkaa vähitellen tuntua, että ansaitsen jo Tosi Viljo -tittelin. Heather oli ollut taas koko päivän asioilla ja tullessaan hän toi lisää taimia ja uuden moottorisahan Etelä-Afrikasta. Toivotaan, että ruotsalaisesta on johonkin! Illalla Heather lähti takaisin Mbabaneen ja viipyy siellä loppuviikon, koska heillä on joku tyttöjen juttu kirkossa. Siispä olimme iskän kanssa kahden valmistamassa ruokaa eikä mennyt peukku suuhun ennen kuin vasta maittavan aterian jälkeen. Syömme täällä nimittäin usein käsin.

Lala kahle! (sleep well)

Perjantai 14. marraskuuta 2008

Mm, todellakin nukuin hyvin! Aamulla olin ihan pirteä enkä yhtään uninen, kuten usein muina aamuina. Kaksoispatja tekee sängystä mukavan pehmeän ja yöllä oli satanut vettä (7mm), joten aamu oli raikas ja vieläpä kirkas. Iskä puolestaan, ei ollut nukkunut niin hyvin. Hän oli herännyt sateeseen ennen puoltayötä eikä ollut saanut enää unta, joten oli lukenut hesaria neljään asti yöllä ja sitten herännyt viiden jälkeen ja siitä torkkunut kuuteen. Tänään meillä oli taas paljon työntekijöitä, sillä aioimme istuttaa taimia. Pääsin kuin pääsinkin välttymään ihmisten organisoinnilta, sillä varaston ovi oli paisunut ja jumissa, minkä takia lukko oli irronnut ovesta. Niinpä sain työkseni kaventaa ovea ja laittaa lukon paikoilleen. Näin Muzi sai siis yksin päänvaivakseen organisoida ihmiset istutuksen pariin, mutta häneltä se onnistuukin helpommin kuin minulta, sillä minun swatillani olisimme vain kyselleet kuulumisia koko ajan ja toivottaneet hyvää yötä.

Oven korjattuani menin auttamaan iskää kyntämisessä, sillä traktorin hitchi ei taaskaan toiminut, mutta manuaalisestihan sitä pystyy silti säätämään ruuvista. Niinpä iskä innostui ideasta ja käänsin hänelle ruuvia laitteessa, kun hän halusi sitä ylemmäs tai alemmas. Lopulta traktori alkoi kuitenkin toimia itsenäisesti taas. Soitimme ongelmasta Swazi Tracillekin, mutta he eivät osanneet enää sanoa mitään. Ongelmassa ei ole mitään logiikkaa.

Kävin katsastamassa istutuspuolta, jossa asiat etenivät hitaasti. Emme olleet muistaneet kuokkia maata etukäteen, joten istuttajat seisoskelivat odotellen kuoppiaan. Kaikki kuokat olivat käytössä. Niimpä toin vähän lisää hakkuja ja tartuin itsekin yhteen. Aurinko oli alkanut paistaa, mutta ilman kosteus oli edelleen korkea, joten ilma oli hyvin hikinen. Niimpä olikin aika näyttää seisoskelijoille, kuinka hakku heiluu ja hommat etenee. Kaivoinkin aika kovaan tahtiin niin, että hiki valui. Sitten eräs seisoskelevista naisista rohkeni kysyä, että onko kaivaminen raskasta johon vastasin tietysti, että ei ole, hakku on vain kulunut ja lyhyt, joten se vähän hidastaa. Heh, työntekijät olivat äimänä. He huutelivat, että ”Eehee, Lauri strong! Man power! Come dig here also!” Sitten kun Happy tuli kysymään, että oliko kaivaminen raskasta niin hänelle sanoin, että ON!, kunhan ensin olin tarkastanut ettei lähellä ollut muita kuulemassa. Huh, muut työntekijät lähtivät jo tauolle, mutta minä jäin kaivamaan kuopat loppuun. Kun olin valmis, lähdin pois nopeasti ja melkein pyörryin leiriin ja tuli vilu, koska olin niin märkä. Hah, piti vain näyttää vähän äijille uutta tahtia työhön, koska eiväthän he voisi kaivaa minua hitaammin kaikkien noiden katselijoiden edessä. Olenhan kuitenkin vain diiva, joka käskyttää muita ihmisiä tekemään kaiken työn puolestaan. Tauon jälkeen lähdin käymään erään työntekijän homestatessa hakemassa uuden työkalun muurin muuraamiseen, koska kaikki omamme olivat hajonneet. Matkalla näin erään vanhan työntekijämme, Van Konan, joka oli kaverinsa kanssa istumassa päivää. Hän oli ilahtunut tapaamisestamme ja tarjosi minulle itse tekemäänsä maissimehua. Siinä oli vettä, sokeria ja maissia jossain muodossa. Ainakin haisi ihan käyneeltä, mutta en tiedä oliko se mitään pontikkaa sentään. En tietenkään voinut kieltäytyä tarjouksesta ja maistoin mehua ja kehuin sitä hyvän makuiseksi ja vaikutin kiinnostuneelta. Ihan vain todistaakseni mieltymykseni maistoin mehua vielä uudemman kerran, mutta sitten minun piti jo mennä. Vältyin kuitenkin miltään komplikaatioilta.

Seuraavaksi menin maalaamaan tallin ovia jollain käsittelyaineella hometta vastaan. Sain yhden oven juuri maalattua, kun tuli niin kova tuuli, että hattu lensi päästä. Aurinkoinen ilma muuttui hetkessä myrskyksi. Tuulta seurasi perässään kaatosade, joka piiskasi oikein tosissaan vielä kovan tuulen avulla. Sää vaihtui kuin tuosta vaan. Ihmiset kerääntyivät kuitenkin pian talliin ukkosta piiloon. Oli aika päättää päivä, sillä tuossa sateessa kukaan ei voinut olla pihalla. Niimpä lähdin hakemaan rahoja leiristä, sillä minun piti tuurata Heatheria, joka ei ollut paikalla. Auton ikkunat olivat aivan huurussa ja tiet lainehtivat. Sain kuitenkin pidettyä rahat suojassa sateelta, vaikka itse olinkin kuin uitettu koira autoon palattuani. Maksoin kaikille työntekijöille heidän palkkansa, mikä sujui yllättävän hyvin. Samalla sain harjoitella ääntämään noita konsonanttirimpsuja. Kun palkat oli maksettu niin ilma oli taas aurinkoinen. Sää vaihtui yhtä nopeasti kuin aikaisemminkin, kyseessä oli siis ukkoskuuro. Jäljellä olisi ollut vielä puoli tuntia tehokasta työaikaa, mutta ihmiset olivat lähteneet jo koteihinsa. Tänään oli varmaan ensimmäinen päivä, kun saimme lopetettua työt ennen viittä, jolloin työt pitäisi loppua. Yleensä keräilemme kimpsuja ja kampsuja melkein kuuteen saakka. Sadetta kesti ehkä 15-20 minuuttia ja siinä ajassa ehti sataa reilu 13mm, niin että päivän saldoksi tuli noin 21mm. Ja tuo parinkymmenen minuutin sade nosti vedenpintaa joessa aika lailla myös sekoittaen veden täysin juomakelvottomaksi. Oli kuitenkin kätevää, että vettä tuli, sillä emme olleet kastelleet tänään istuttamiamme kasveja ja aurinko oli kuivattanut maata.

Grillatessamme huomasimme, että taivas oli erikoisen värinen. Jäimme vielä huomiseen odottamaan erästä juttua.

Lauantai 15. marraskuuta 2008

Mitähän ihmeen erästä juttua sitten jäimme odottamaan?? Viimeyönä Etelä-Afrikasta oli lähtenyt rekka ajamaan farmiamme kohti. Se ajoi yön yli lähemmäs 900km.

Aamulla ei tullut ketään töihin niin kuin ei pitänytkään. Paitsi Sun Boy kylläkin tuli hakemaan palkkansa ja oli aikonut tulla töihin, mutta muutti mielensä, kun kuuli olevansa ainoa. No, iskä oli kyntämässä ja minä olin istuttamassa taimia kuolleiden taimien tilalle.

Koska taimitarhaltamme on taimet lopussa eikä mistään muualta Swazimaasta saa taimia, niin jouduimme tilaamaan taimia Etelä-Afrikasta. Tilasimme yhteensä 50 000 tainta, osa wattlea ja osa eukalyptusta. Rekan oli määrä saapua farmille kymmeneltä aamulla ja sitten ajattelimme purkavamme lastin tunnissa ja lähtisimme kotiin sen jälkeen. Olin uupunut auringon paisteessa ylös ja alas kävelemisestä, kaivamisesta ja taimien istuttamisesta, enkä ollut syönyt tai juonut, mutta kun rekka tuli niin piti ryhtyä toimeen, koska se näytti pitkältä tapaukselta. Ensinkin rekalla oli vaikeuksia sillä patoa ylittäessä se osui taitoskohdassa maahan ja sitten sillä ei riittänyt puhti ajamaan ylös mäkeä, jotta olisimme saaneet taimet lähelle avokadopuita, jonne ne halusimme. Jouduimme siis ajamaan rekan saunan lähellä olevalle tasanteelle, jossa rekka vielä peruutti niin, että jotain vääntyi siinä. Rekalta oli sellainen reilu 50m kävelymatka avokadopuille. Alun perin minun ja iskän oli tarkoitus purkaa lasti tunnissa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Onneksi neljä työntekijäämme sattui tulemaan farmille jostain syystä ja he tarjoituivat auttamaan meitä. Oli myös onni, ettei Muzi ollut lähtenyt edellisiltana kotiin, vaikka hän oli ollut jo aivan lähdössä. Ja Happy oli vielä vahtivuorossa farmilla tänään. Niimpä meitä oli siis 8 kahden sijaan. Aluksi kuljetimme taimia kaksi tarjotinta kerralla, mikä sekin painoi jo ihan kunnolla, sillä taimet ovat kosteita ja painavia. Homma näytti kestävän ikuisuuden. Niimpä otimme ensin kaikki tarjottimet rekasta alas yhteistuumin ja rekka pääsi lähtemään takaisin. Tarjottimia oli noin 400, joten siinä olisi kestänyt todella kauan jos yksi olisi vienyt kaksi tarjotinta kerralla, ja sitä paitsi se oli raskasta. Ajattelin, että jonkinlaiset paarit olisi hyvä apuväline. Niimpä haimme pitkän kattopellin, jolle kasasimme taimia. Yksi henkilö kantoi molemmista päistä ja kaksi tukivat keskeltä. Pellille sai laitettua 18 tarjotinta, eikä se ollut niin rasittavaa kuin yksin kantaessa, vaikka sekin kyllä painoi paljon. Minä ja Happy puolestamme haimme sitten vain kaksi pitkää keppiä ja kasasimme niiden päälle tarjottimia kuin paareille. Saimme mekin 11 kerralla kuljetettua, mutta se oli riskialttiimpaa ja raskaampaa kuin pellillä kuljetettuna. Silti se oli paljon nopeampaa kuin kaksi kerrallaan. Kolmen tunnin jälkeen olimme valmiit ja minä ainakin puolikuollut. En ollut syönyt tai juonut mitään ja kello oli jo kaksi. Halusin hoitaa homman niin nopeasti kuin mahdollista, koska Muzi oli luottanut siihen, että pääsisimme lähtemään yhdeltätoista, mikä ei selvästikään ollut toteutumiskelpoinen. Kantamisen jälkeen join litran vettä ja purin leirimme, koska Heather ei ollut sitä tekemässä. Annoimme pienen palkan myös noille auttaville työntekijöille, jotka tulivat vapaapäivänään työskentelemään hetkeksi aikaa. Laittaessani meitä lähtökuntoon iskä ja Happy kastelivat taimia, sillä ne tarvitsevat säännöllistä kastelua.

Lopulta kun pääsimme lähtemään, niin näimme matkalla Jorman, joka oli tullut summan mutikassa suunnistamaan farmillemme vain katsomaan missä se oli. Hän oli kysynyt neuvoa ja joku oli tiennyt missä majailee paikallinen valkoinen mies ja lähtenyt opastamaan Jormaa farmille. Niimpä käännyimme takaisin ja esittelimme paikkoja Jormalle. Lopulta sitten kun pääsimme kotiin, niin ketään ei ollut kotona eikä meillä ollut avaimia. Olimme lähdössä kaupunkiin syömään, mutta sitten Heather tulikin aika pian kotiin.

Täytyy sanoa, että tämä oli rankin päivä tähän saakka. Koko kroppa ja varsinkin kädet olivat aivan voimattomat kantamisen jälkeen, mutta nyt illalla kipua on ainoastaan jaloissa. Eiköhän ne yön jälkeen ole taas kunnossa.

4 kommenttia »

  1. :D Pelastit mun viikon vikalla kuvalla. Ja 10++ taas sun maisemakuvistas :O, onko noi nyt varmasti sun omia vai ootko ladannu ne joltain muulta sivulta? :P

    Mika - 16.11.2008 00:51

  2. Oho, ootpas sä ollut myöhäinen marsu!

    No kiva kuulla, että seivasin sut! Always a pleasure. Jep, räpsäsin itselaukaisimella kuvan ja nättihän siitä tuli, vaikka ei se siisti ole. Joo, no täällä on niin nättejä majsemia, että amatööritkin saa niistä kivan näköisiä. Mutta on kyllä hyvä pokkarikin ;)

    Lauri - 16.11.2008 19:54

  3. Sulla tuntuu hommia rittävän siellä, ainakin torstai taisi olla tapahtumariaks päivä. Hienoja maisemia kylläkin :)

    Ootko muuten kokeillu laittaa hernettä patjapinosi alle?

    Antti - 18.11.2008 23:50

  4. Hommista ei ole puutetta ei.

    Hmm, en mä viitsi kokeilla sitä hernettä, kun sitten peti olis epätasainen.

    Lauri - 21.11.2008 10:23

Kirjoita kommentti