Viides viikko farmilla

Swazimaa - 12.10.2008 18:53

!evreT

Nopeasti aika menee, nyt jo viides viikko täällä. Yleinen parin viikon loma tuntuu paljon pidemmältä kuin tämä, koska silloin tehdään koko ajan jotain, tapahtuu paljon. Parissa viikossakin ehtii tulla joskus koti-ikävä, mutta tänä aikana minulle ei ole tullut lainkaan ikävä takaisin. Ei sen puoleen ettenkö viihtyisi siellä, ei vaan ole tullut sellainen fiilis. Tiedän, että nyt olen täällä ja olen vielä pitkään. Olen henkisesti valmistautunut ja alitajuntani on puolellani, eikä härnää ikävillä asioilla kuten koti-ikävällä. Sitä paitsi, minähän olen kotona.

Maanantai 6. lokakuuta 2008

Aikaisen aamupalan jälkeen lähdimme isän kanssa ja otimme Muzin kyytiin Mbabanen keskustasta. Ilma oli kolea ja sumuinen. Aamulla ensitöikseni täytin traktorin tankin ja huomasin, ettei se enää vuotanut. Sen jälkeen jäimme isän kanssa talliin fundeeraamaan. Ovitöistä oli jäänyt ylimääräistä lautaa jäljelle. Siitä alkoikin päivän hauska osuus. Menetin aivan ajantajuni, enkä muistanut syödä, koska rakensin niin innoissani meille laituria. Viimein neljän aikoihin sain laiturin valmiiksi ja sen jälkeen rakensin vielä erikseen rappuset, jotka sitten kiinnitetään myöhemmin. Kysyin, että oliko jo ruokatauon aika. En yhtään huomannut, että päivä eteni niin nopeasti, koska aurinkoa ei näkynyt. Laiturista tuli hieno, mutta tosi raskas. En tiedä mahtaako yksi 210 litran tynnyri pitää sen ja ihmisen pinnalla. Emme laittaneet laituria vielä veteen, koska se vie varmasti paljon aikaa. Sen nostamiseen tarvitaan monta miestä. Joka tapauksessa odotan innolla, kun sen aika tulee. Oli kiva leikkiä puuseppää.

Illalla menimme vielä saunaan. Ilta oli kylmä, joten oli kiva päästä kuumaan saunaan. Sauna toimi taas hienosti, mutta vieläkään ei tuullut. Olen varma, että tuulella se jäähtyy nopeasti. En halunnut mennä vieläkään uimaan. Menen sitten kun saadaan laituri veteen.

Huomiselle olisi paljon tehtävää. Voisin tehdä puisia koukkuja vaatteille saunaan, oven kahvan saunaan, asentaa laiturin, rakentaa rappuset saunalta laiturille, laittaa lukon vajan oveen, vaihtaa traktorin öljyt ja filtterit sekä spreijata kemikaaleja maahan. Saan noista ehkä tehtyä muutaman.

Tiistai 7. lokakuuta 2008

Huuh, mikä päivä! Mulla oli monta asiaa hoidettavaksi tälle päivälle. Muistatteko kun jossain viestissä sanoin, että täällä päivät voivat mennä ihan toisin kuin oli itse suunnitellut. Tänään oli taas yksi sellainen päivä. Oikeastaan melkein joka päivä tapahtuu jotain odottamatonta, mikä muuttaa suunnitelmia. Usein kuitenkin.

Joka tapauksessa, aamulla menimme tankkaamaan traktoria ja kun se yritti lähteä liikkeelle, niin huomattiin että ohjauspyörät ei käänny. Vähän myöhemmin huomasimme myös, että kyntömasiina ei liikkunut. Ohjauspyörien ongelma oli ilmeinen, ohjaustehostin ei jostain syystä toiminut. Tämä ongelma johtunee mitä todennäköisimmin öljyn puutteesta. Yritin etsiä traktorista ohjaustehostimen öljytankkia. Irrotimme konepellinkin jolloin löysimme uuden vian. Vähän samanlainen ongelma kuin mönkijässä oli viimeksi. Tälläkertaa moottori oli irti vain toisesta päästä. Moottorista pakoputkistoon menevä liitos oli irti. Ei se oikeastaan aiheuta muuta ongelmaa kuin kovan äänen. Liitosta pitävä pultti on niin jumissa kuin olla voi, eikä meillä ole siihen edes oikean kokoista avainta. Hommia on niin monta, etä tuon pakoputken korjausta siirrettiin. Kävin läpi traktorista kaikenlaisia putkia ja yhtäkkiä ohjaustehostin alkoi taas toimia. Oivalsin, ettei ohjaustehostimelle ole omaa öljytankkia, vaan kaikki hydrauliikkaan liityvä öljy tulee samasta tankista, jota kyntömasiinakin käyttää. Ennen kuin pyörät alkoivat liikkua, epäilin että hydrauliikkaöljyn pumppu ei toimi. Mutta kyntökone ei toiminut vieläkään. Aiemmin, kun se ei ole toiminut, vika on ollut sulakkeissa. Kävin jokaikisen sulakkeen moneen kertaan läpi. Katsoin, että sulakkeet oli ehjät, niihin tuli virta ja viilasin vielä sulakkeiden kosketuspinnat puhtaiksi. Vika ei siis ainakaan voinut olla sulakkeissa. Tai ainakaan sen jälkeen kun olin ne kuntoon laittanut. Mutta vieläkään ei eloa. Kahteen sulakkeeseen ei kylläkään tullut virtaa, mutta ne olivat oikean takavalon sulakkeita. Virtakynälläni olin katsonut, että kyntökoneeseen ei tule sähköä, joten sulakkeiden jälkeen päätin sitten lähteä seuraamaan johtoa, mutta se oli mahdoton tehtävä, kun se yhtyi isoihin johtonippuihin. Neljän tunnin yrittämisen jälkeen ideani loppuivat ja jouduin antamaan periksi.Turhaa työni ei kuitenkaan ollut, sain töötin toimimaan. Tuntuu, että tällä traktorilla on persoona, joskus sitä vain ei huvita tehdä töitä ja joskus se yrittää tappaa ihmisiä.

Melkein puolipäivää olin siis askaroinut rakkaan kiusankappaleen kanssa. Tarkoitus oli vaihtaa öljyputkia, öljyjä ja filttereitä, mutta mitään näistä en sitten ehtinyt tehdä. Niin ja löytyi vielä yksi vika lisää. Nyt kun polttoainetankki on saatu korjattua, huomasimme että polttoaineletku vuotaa… Sen pitäisi olla helppo nakki kuitenkin. Mutta nyt vain tuntuu että on hullussa kiireessä.

En ehtinyt ruuvata lukkoa vajan oviinkaan. Olin jo menossa, mutta minua tarvittiin muualla. Aloitimme spreijaamaan maata, eli siis tappamaan kaiken elollisen maaperästä. Siinä sitten suihkuttelin. Sillä välin meille tuli vieras tai liikekumppani, jolta hankimme puiden taimet. Hän toi niitä muutaman laatikollisen. Peter on oikein hauska kaveri. Hän kasvattaa eukalyptyksen taimia. Bisneslounaan jälkeen menimme istuttamaan taimia. Niiden istutus on nopeaa, siis todella nopeaa ja helppoa. Kuokalla vähän kaivaa kyntöuraan ja laittaa sinne pienen puun taimen ja kastelee sitä. Suurin haaste on veden saanti, mutta sitä saa helposti kuljetettua bakkiella. Ongelma on vain se, että taimet elävät laatikossa korkeintaan neljä päivää. Toinen ongelma on siinä, että spreijaus on hidasta ja tappaa puut, jos ainetta lentää niihin. Eli nyt olemme jo istuttaneet aika paljon puita, mutta niiden ympäristöä ei ole spreijattu. Varsinkin kun täällä tuulee niin sprei lentää kauas. Jos haluaisi tappaa ruohon puiden ympäriltä, pitäisi suojata puut jollain. Mutta puita on jo niin paljon, ettei niitä voi millään suojata kaikkia. Tilanne on siis ongelmallinen. Spreijaus olisi pitänyt aloittaa jo kuukausia sitten. Sen lisäksi, että spreijaus on hidasta, sitä ei myöskään voi tehdä sateella, toisin kuin istutusta, joka onnistuu säällä kuin säällä. Nyt tarvittaisiin siis etumatkaa spreijaukselle ja istutusten pitäisi seurata perässä jo spreijatuilla alueilla. Nyt spreijataan vielä niin lähellä sitä mistä aloitettiin, että jos sinne alkaa jo istuttaa ja kun spreijausta jatketaan niin puut saastuvat. Mutta puita ei myöskään saisi istuttaa spreijaamattomille alueille, koska sitten siellä ei voi enää spreijata. Hmmhhh… Tällaisia ovat elämäni suurimmat huolenaiheeni tällä hetkellä.

Emme siis saaneet laituria vielä tänään asennettua emmekä tehtyä mitään muutakaan mitä minun piti tehdä tänään. Huomenna menen Matsaphaan tapaamaan erästä mekaanikkoa. Sen lisäksi pitäisi aamulla olla irrottamassa traktorista osia hitsattavaksi ja samaan aikaa spreijaamassa. Ja filttereitä pitäisi vaihtaa myös ja uuteen bakkieen pitäisi laittaa penkinpäälliset. Niin ja minun pitäisi tasoittaa taas yksi tie. Huh.

Ainiin. Ja vielä huonot uutiset kaikkien näiden hyvien uutisten jälkeen tähän loppuun. Kolhasin tänään autolla elämäni ensimmäisen kerran. Toinen bakkie oli pysäköity sillalle ja vieressä oli rako, josta yritin mennä ohi. Paikka oli ylämäessä. Sainkin keulan menemään ohi ja luulin, että olin OK, mutta kun lähdin kääntämään niin auton kylki ja perä osuivat toisen auton etupuskuriin. Minulla oli tilanteessa vähän liikaa vauhtia ja jos olisin ollut huolellisempi olisin välttänyt osuman. Onneksi jälki ei ollut huomattava. Lähinnä muoviosiin tuli naarmuja ja kylkeen likaa, joka lähtee pesemällä pois. Toisen auton puskuriin tuli pari viirua. Ei siis onneksi kauhean paha ensimmäinen kolari, mutta toivottavasti riittävän, että opin tästä jotain. Mutta olipahan suunnitelmien vastainen päivä.

Keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Tänään tarvitsimme ammattiauttajan apua. Menin Heatherin kanssa Matsaphaan tapaamaan miestä, jonka oli tarkoitus auttaa minua ratkaisemaan ongelma traktorin kanssa. Valitettavasti olin jo itse kokeillut kaikki tämän Ronnien vinkit, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tuoda traktori huoltoon. Sitä emme kuitenkaan vielä tänään tehneet.

Aamulla spreijaajat lähtivät töihin ja puiden istuttajat teetauon jälkeen kello 10:30. Näin spreijaajilla oli pieni etumatka. Koska nyt on aloitettu puiden istutus, niin tänne on tullut paljon ihmisiä hakemaan töitä. Tänään otimme vissiin seitsemän lisää, joten nyt on yhteensä 34 työntekijää + minä, iskä ja Heather. Yksi työnhakijoista oli huvittava. Tämä nuori nainen tuli puoli seitsemältä leiriimme, kun olimme syömässä aamupalaa. Käskimme hänen odottaa. En tiedä, mitä hän yritti todistaa, mutta hän oli viimeisen päälle laitettu. Siis kuka tulee farmille töihin hienoissa farkuissa ja valkoisessa villapuserossa, käsissä rannekoruja ja sormuksia sekä sormet meikattuina? Heh, se oli huvittavaa. Hänkin sai kuitenkin paikan.

Itse menin aamulla traktorin luo irrottamaan paria metalliosaa, jotka oli kiinni isoilla pulteilla. Ne oli tarkoitus viedä hitsattavaksi, koska ne olivat kuluneet. Neljästä pultista sain yhden irti, mutta muita yrittäessä avain vain vääntyi. Kävimme siis Heatherin kanssa ostamassa jämerän avaimen teleskooppivarrella sekä jotain sprayta, joka helpottaisi pulttien irrotuksessa. Nyt en sitten kuitenkaan tiedä, yritänkö itse irrottaa pultteja, jos koko traktori ollaan joka tapauksessa viemässä täyshuoltoon.

Sain tänään kuitenkin ruuvattua lukon kiinni tallin oviin, joten nyt sen voi lukita. Illalla istutin vielä takapihalleni papupellon. Juttelin vähän meidän työntekijöiden kanssa ja kävi ilmi, että he tulevat aika kaukaa. Tokozanella kestää kaksi tuntia kävellä töistä kotiin ja töihin menee tunti, koska hän asuu vuorella. Dumisanilla kestää myös kaksi tuntia illalla sekä aamulla. Ja nämä kaverit tulevat töihin siis tasan seitsemäksi ja lähtevät iltapäivällä viideltä takaisin. Kuudelta alkaa jo olla aika pimeää.

Torstai 9. lokakuuta 2008

”Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä”, sanotaan tässä Eppu Normaalin kappaleessa. Yritän luoda itselleni luovuuden ilmapiiriä kirjoittamiseen. Tosiasiassa yö täällä ei ole lainkaan hiljaa vaan huutaa korvaani. Yö täällä on paljon aggressiivisempi ja pimeämpi kuin Suomessa. Eppu Normaali on pala suomalaisuutta mukanani salmiakin lisäksi. Musiikki on erittäin suomalaista ja sanoitukset osittain mielenkiintoisia. Salmiakkia syön pari karkkia viikossa. Mistä tulikin mieleeni, että minun täytyy antaa Muzille maistiainen. Hän haluaa tietää millaiselle yritykselle oikein onkaan hommissa.

Päivä alkoi mekaanikkomaisesti. Heti aamusta näpit ja naama öljyssä. Menin yrittämään yhtä kikkaa traktorin korjauksessa. Ajattelin, että mikäli ongelmana voi olla tietokonevika, niin siihen tepsii jos ”käynnistää tietokoneen uudelleen” eli irrottaa akkukaapelit. Hienosta ajatuksesta huolimatta traktori ei suostunut toimimaan. No siinä, kun oli työkaluja esillä niin aloin värkkäämään vähän lisää. Irrotin konepellin ja kiinnitin pakoputken moottoriin, kun kerran olimme ostaneet kuusiokolosetin edellisenä päivänä. Sen jälkeen aloin kuitenkin vielä tutkia kyntökoneen vikaa, joten kävin kaikki sulakkeet vielä kertaalleen läpi ja spreijasin ne CRC:llä, jota olimme myös eilen hankkineet. Tälläkään ei ollut vaikutusta. Koska vika luultavasti olisi kytkimessä, niin irrotin koko ohjausyksikön, koska nyt sattui olemaan tarvittavat työkalut ja öljyt käsissä jo valmiiksi. Yllätyksekseni melkein puolet kytkinten johdoista oli irti. Hain virtamittarin ja mittailin johtoja. Kaikkiin johtoihin ei tullut virtaa, mutta oli siellä myös irrallisia johtoja, joihin tuli virta. Sen sijaan kyntökoneen ohjaimeen tuli kahdeksan johtoa, jotka kaikki olivat kunnossa. Itse ohjainta en viitsinyt lähteä purkamaan, enkä tiedä olisinko pystynytkään. Putsasin ja kiinnitin johdot takaisin, mutta ei sekään tepsinyt. Mutta joka tapauksessa siis ohjaimeen pitäisi tulla virta. Seurasin johtoa toisesta päästä ja pääsin noin metrin päähän ohjausyksiköstä, kunnes johto liittyi suurempiin nippuihin. Työnsin testikynäni johdon sisään, mutta se näytti nollaa. Eli siis mitä ilmeisimmin kytkimeltä ei jostain syystä tule virtaa johtoon. Irrotin vielä koko sulakerasian ja putsasin ja suihkutin senkin, mutta siihen konstini jäivätkin. En vain yksinkertaisesti pysty korjaamaan tätä ongelmaa, joten ajamme traktorin luultavasti huomenna Swazi Tracille huoltoon, jossa ne veloittaa siitä varmasti paljon. Mutta pelkästään tänne tulemisesta he veloittaisivat 1000 randia. Sen sijaan saimme kuitenkin irrotettua traktorista pari metalliosaa, jotka olivat uskomattoman tiukassa. Eilen hankkimamme CRC:n ja pitkän vääntövarren avulla saimme pultit lopulta auki, vaikka näyttikin toivottomalta. Oikeastaan avain tähän oli CRC ja iso vasara. Vasaralla saimme hakattua osia sen verran, että ne antoivat vähän periksi ja aukesivat helpommin. Pultteja vääntäessä toinen meistä veti avainta käsin ja toinen työnsi jalalla toisesta suunnasta.

Sen lisäksi sain olla tänään liikenteessä hyvän asian puolesta. Olo oli kuin evankelistalla. ”We come in peace, we bring you love.” Heather ja Muzi olivat nimittäin käyneet toissapäivänä vierailemassa naapureidemme luona, joita on ainakin yhdeksän, ja pyytäneet heitä hakemaan karjansa pois meidän maaltamme, koska spreijaamme ja eläimet tulevat sairaiksi, jos syövät myrkytettyä ruohoa. Niimpä minä ja Muzi menimme yhdessä iloiten kiittelemään naapureitamme yhteistyöstä ja veimme heille jokaiselle säkillisen perunoita ja appelsiineja. Minulle tuli vallan hyvä olo, kun sain auttaa näitä vähävaraisia naapureitamme, jotka olivat riemuissaan pienestä vastalahjastamme. He hymyilivät, kättelivät ja kiittelivät kovasti niin swatiksi kuin englanniksikin ja vilkuttivat meille, kun lähdimme. Aah, oli niin mukava tehdä jotain näiden ihmisten hyväksi. Vaikka olemmehan jo tehneet, sillä monesta näistä kotitalouksista työskentelee ihmisiä meillä. Mutta on hyvä olo, kun on nähnyt naapurinsa ja he sinut ja teillä on hyvät välit.

Loppupäivän kuljetin Muzin kanssa vettä plantaasille, jossa vettä tarvitaan koko ajan. Lopuksi menin vielä auttamaan iskää puun kaadossa. En ole pitkiin aikoihin kiipeillyt puussa niin kuin tänään. Ja menin kuin vanha tekijä. Hypin ja potkin oksia alas, koska halusimme karsia puusta oksat, ettei se varjostaisi uusia puita. Se olikin iso puu. Siksi sitä ei voinut kaataa sellaisenaan. Iskän moottorisaha jäi aika ajoin jumiin, joten sain hyppiä oksilla kunnes ne katkesivat ja saha vapautui. Jännittävä osuus olikin se, kun iso oksa rysähti alas minä mukanaan. Joskus jäin roikkumaan muista oksista enkä tippunut alas, mutta joskus ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tippua alas oksan mukana. Näin uhrautuvasti työskentelen työnantajani omaisuuden puolesta. Täytyihän saha saada irti, ei se mitään jos jalka murtuu siinä sivussa. Onneksi mitään ei sattunut ja hauskaa oli!

Illallisella söimme ensimmäistä kertaa riisiä pihvin kanssa ja se oli mukavaa vaihtelua, jota olinkin jo odottanut. Sen jälkeen meillä oli vielä lettuja. Sitten askaroitiin seuraavan päivän pläniä ja mietittiin ratkaisua vesiongelmaan.

Perjantai 10. lokakuuta 2008

Oli taas tapahtumarikas päivä. Heti ensitöikseni aamulla korjasin traktorin starttimoottorin piuhat, jotka oli päässyt irtoamaan, kun mutteri oli lähtenyt irti. Satuin löytämään vastaavanlaisen mutterin ja homma pelitti taas. Iskä lähti aamulla toimistolle ja Heather lähti myös asioille. Minun tehtäväkseni jäi siis vahtia, että kaikki sujuu. Melkein koko päivän olin plantaasilla jelppimässä ja valvomassa. Spreijaajilla oli mennyt laitteet epäkuntoon. Aika nopeasti arvasin, että ongelmana oli tukos niin kuin olikin. Parissa laitteessa oli vain filtteri täynnä, mutta yhdessä oli tukos pumpussakin. Tukokset on tulleet likaisesta vedestä. Vasta myöhemmin sain kuulla, että laitteissa täytyy käyttää puhdasta vettä, koska hiekka neutraloi kemikaalin vaikutuksen. Istutusprosessissa selkeä ongelma on kastelu. Kastelijoiden täytyy hakea vettä melko kaukaa ja vettä saadaan toimitettua liian vähän, vaikka sitä toimitetaan koko ajan. Ja monet puut jäävät kastelematta. Siispä veistin puisia tolppia, joita voisi pystyttää sinne, missä on joku ongelma, eli yleensä veden puute. Niinpä tarkastelin linjoja Tokozanen kanssa ja merkkailimme.

Heather tuli takaisin muistaakseni joskus yhden aikoina. Lyhyen sananvaihdon jälkeen hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti Mbabanea. Sain vastuulleni hakea bakkiella vesitankin farmille. Päivä oli kuuma niin kuin aiemmatkin päivät, ja sen takia puut tarvitsevat vettä, joten se on syytä saada kuosiin. Ostin 2200 litran tankin ja siihen tarvittavat välineet, että saadaan vettä helposti ulos. Yhteensä n. 100 euroa. Oli perjantai, joten ihmiset olivat entistäkin hilpeämmällä tuulella. Minua palvelleet henkilöt olivat iloisia ja rentoja ja se tarttui minuunkin. He vitsailivat, naureskelivat ja kyselivät minusta ja minne vien tankkia. He tiesivät Suomesta sen verran, että siellä biletetään kovasti ja että siellä on kylmä, joten minulla ei siis tunnu missään, kun täällä on kylmä. Jotenkin se oli niin hauska juttu, että naureskelimme sille aikamme. Pojat sitoivat tankin lavalle, jonne se mahtui juuri sopivasti. Kysyin heiltä neuvoa, mistä löydän letkua tankkiin ja he neuvoivat ilomielin. Naureskellen kiitin heitä ja jatkoin matkaani. Seuraavan paikan eteen saapuessani sain vahingossa auton hälyttimet soimaan, mutta koska tunnelma oli niin kevyt niin menin vain itselleni naureskellen tiskin luo. Tämä oli pieni rautakauppa tien varressa. Myyjä oli superiloinen ja kyseli naureskellen kuulumisiani. Kovasti hän torui, kun olin käynyt ostamassa muut osat toisesta kaupasta, enkä häneltä, mutta sanoin etten tiennyt hänestä. Niinpä lupauduin ensi kerralla tsekkaamaan hänet ensin. Vitsailumielessä tietenkin. Neljän aikaan sitten saavuin takaisin farmille, jossa sain saman tien toisen tehtävän, joka oli kiireellinen. Minun piti viedä traktorin osat hitsattavaksi vielä ennen kuin paikka sulkee ovensa. En tiedä miksi juuri sinä päivänä, kun traktori saadaan kuntoon vasta ensiviikon puolivälissä. Heather oli käynyt kysymässä Swazi Tracia meille korjaamaan traktorin, mutta he eivät suostuneet vaan halusivat traktorin sinne. Lähdin siis saman tien rymistelemään autolla kiireessä kohti Luyengoa. Matkalla vastaan tuli Tuomas ja Pauliina, jotka olivat tulossa meille vierailulle. Myös iskä tuli töistä vastaan, joten vaihdoin hitaan bakkien Mazdaan, joka siirtyy paikasta toiseen erittäin vinhasti. Olin perillä 16:44 ja kamoja aletaan siellä pakkailemaan 16:45, joten en todellakaan olettanut saavani osia enää hitsattua, varsinkaan perjantai-iltana. Mutta siellä ollaan niin kovin ystävällisiä, että ne hitsasivat vielä osat minulle ja tekivät ylitöitä 17:10 saakka. Ja tietenkin taas tämä kaikki aivan ilmaiseksi. Kovasti kiittelin ja lähdin takaisin farmille, jossa sain viimein syötyä perille päästyäni. Olin ollut loppupäivän niin kovassa kiireessä, että en ehtinyt syödä.

Asensimme Tuomaksen ja iskän kanssa vesitankin traktorin peräkärryyn ja laitoimme sen täyttymään. Illalla soitimme pitkään kitaraa ja lusikoita jutellessamme. En tiennytkään, että Pauliina on koulutukseltaan lääkäri. Menimme nukkumaan vasta puoli yhdeltätoista.

Lauantai 11. lokakuuta 2008

Aamulla herättyäni sain huomata, että emme olleet sammuttaneet nuotiota illalla tarpeeksi huolellisesti, sillä koko puupino oli palanut. Kumma, etten ollut huomannut mitään, sillä nukun kuitenkin aika lähellä. Päivä oli taas järkyttävän kuuma, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Niinpä tänääkin piti kastella paljon, mutta onneksi meillä oli nyt iso vesitankki, joka toimikin loistavasti. Yöllä oli vain ollut hieman dramatiikkaa tankin kanssa, sillä yövartija oli mennyt herättämään Muzin 22:30, koska tankki oli kaatumaisillaan. Tankki oli ollut vinossa asennossa renkaiden päällä. He olivat tyhjentäneet tankin, hakeneet jokihiekkaa ja laittaneet sitä kärryn lattialle. Kun Muzi oli päässyt takaisin nukkumaan, oli kello jo lähempänä yhtä.

Tuomas ja Pauliinakin pääsivät vähän työn makuun, kun he istuttivat taimia ja kastelivat niitä. Se on rankkaa hommaa. Vettä täytyy kantaa pitkiä matkoja ja paljon. Auringonpaahde ei helpota asiaa. Minä puolestani olin tänään spreijausporukan vetäjänä ja spreijaajana itse koko päivän. Näillä ihmisillä tuntuu helposti olevan organisoinnin puutetta. He kyllä tekevät hommia, mutta mitenkään organisoitua ja järjestelmällistä se ei ole. Ellemme vahtisi heitä, niin kaikki juoksisivat ympäriinsä tekemässä sitä ja tätä kuin päättömät kanat. Meitä oli spreijaamassa minä, Happy ja Dumisani. Happy on ollut spreijaamassa jo monta päivää, mikä tavallaan huolestuttaa minua, koska heti alkuun näin, että hänellä oli vähän eri käsitys hommasta kuin minulla. Kun häneltä loppui aine tankista, hän kävi täyttämässä sen ja aloitti uuden linjan spreijauksen sen sijaan, että olisi jatkanut vanhaa siitä mihin jäi. Niinpä sanoin kavereille, että täytyy mennä oma linjansa loppuun ja sitten vasta siirtyä uudelle linjalle. Ja täytyy myös merkata mihin on jäänyt, ettei mene sekaisin. Ja niin meillä pysyi homma kasassa koko päivän ja meni hienosti. Saimme spreijattua 35 pitkää riviä. Ja voin melkein varmasti sanoa, että tuo on farmin raskainta hommaa. Kannat yli 20 kg painavaa muovista reppua, joka ei ole ergonomisesti suunniteltu, selässäsi ja koko päivän pumppaat laitteen pumppua kädelläsi, kävelet edestakaisin rivilläsi, etenet hitaasti ja paahdut auringon alla yrittäessäsi pitää homman organisoituna ja vahtia muita samalla kun keskityt omaasi. Minulla oli jalassani ohuet sukat ja kumpparit, joten sain somat rakot varpaisiini, mikä ei myöskään lisännyt työn nautinnollisuutta. Puhumattakaan siitä, kuinka repun hihnat painoivat ja hiersivät olkapäitä. Päivän päätteeksi jalkani huusivat lepoa. Tänään kulutimme vettä noin 5000 litraa, josta melkein kaikki puiden kasteluun. Olemme istuttaneet jo kohta varmaan lähemmäs 10 000 tainta, mutta ongelma on se, että jos ei sada niin saamme olla kastelemassa niitä koko ajan, jotteivat ne kuolisi. Emme siis saa koko ajan lisätä kasteltavien puiden määrää, koska resurssimme ovat rajalliset. Nytkin on jo monia kuolleita taimia.

Lähtiessämme iskä ajoi pari lehmää vielä pois farmilta, etteivät ne söisi puita. Kotimatkalla otimme kyytiin yhden hassun miehen, joka oli ilmeisesti nauttinut jotain hassua. Hän vain hekotteli itsekseen eikä pysynyt pystyssä bakkien lavalla. Mitähän hän aikoi tehdä sillä kirveellä ja tolpalla… Puoli seitsemän aikaan olimme kotona. Söimme makoisaa spagettia ja ostereita. Illalla menin lämpimään kylpyyn ja oloni oli taas raikas, vaikka jaloissa painoikin. Onhan taas mukava olla hetken aikaa kotona.

3 kommenttia »

  1. :P Odotan aina ihan innolla näitä sun viestejäsi viikonloppuisin. Nättejä panoraamoja. Näkö á la tie farmilta ois ainaskin mahtava pari metriä leveänä julisteena. Voitais perustaa LauriShop jossa sais kaikkea oheista liittyen sun matkaan :D.

    Mika - 12.10.2008 20:42

  2. Kylä on hienoa seurata sinun jatkuvaa sinne tänne työskentelyä. Työ tekee mestarin ja vastaisuudessa voi olla hyötyäkin tekniikan tehtävissä.terv.Ukki.

    Ukki - 13.10.2008 15:24

  3. Hehheh!
    Kiitos kommenteista, mukava kuulla ja nähdä, että lukijoita on. Joo, se on varmaan ihan jees, että on sellanen ”kohokohta” viikossa, kun teksti pärähtää sivulle. Juu ja täältä kyllä saa kivoja panoramoja, maisemat on siihen ok. Hahah, mikä loistava bisnesidea! Kamera on toiminut tosi jees (Y)

    Ja Ukki on varmasti ihan oikeassa. Kallisarvoista kokemusta kertyy erilaisista tehtävistä!

    Pärjäilkää!

    Lauri - 19.10.2008 13:27

Kirjoita kommentti