7 x 7 @ the farm

Etelä-Afrikka, Swazimaa - 23.10.2008 10:44

Maanantai 20. lokakuuta 2008

Päivä alkoi jo teillekin varmaan tutuiksi tulleilla rutiineilla, eli 5:20 herätys, aamupala ja lähtö farmille. Tällä kertaa menin Heatherin ja Muzin kanssa, koska iskä piti toimistopäivää.

Farmille saavuttuani ajoin bakkien tallista ja aloin korjaamaan sen lavalla ollutta vuotavaa vesitankkia. Ensin tankki piti täyttää siihen asti vedelle, jotta näkisin, mistä se vuotaa ja sitten piti taas laskea vesi, jotta saisin paikan kuivattua ja paikattua. Kyljen saumassa oli pieni reikä, mutta sauma oli heikkoa muovia, koska siitä näki läpi. Jotenka, kun painoin vähän muovia reiän vierestä, niin reikä lähti leviämään. Varmaankin valmistusmuotissa ollut vika tai joku muu valmistusvirhe. Ajattelin, että tankki pitäisi palauttaa, mutta yritin korjata sitä joka tapauksessa. Laitoin paljon korjausainetta ja aikani odoteltua aineen kuivumista täytin tankin ja huomasin, ettei se vuotanut enää. Melko pian sain Heatherilta kiireisen pyynnön tulla leiriin, sillä Mazda vuosi kovasti öljyä. Olin siis juuri saanut yhden vuodon korjattua ja heti perään toinen. Mikä päivä tämä tällainen on? Auto oli valuttanut oikein kunnolla öljyä maahan ja saimmekin talteen vain litran verran. Tunkkasin auton ylös ja huomasin, että öljypohjassa oli suuri lommo. Se oli itse asiassa painunut melkein kokonaan sisään. Sen kyllä huomaisi, jos ajaisi tuon kokoiseen kiveen, mutta Heather sanoi, ettei ollut huomannut mitään ajaessaan. Vaikka öljypohja onkin kovaa metallia, oli siihen tullut halkeama, josta öljy vuosi. Kummallista oli se, että ympärille ei ollut tullut kuitenkaan muuta vahinkoa. Muut osat autossa onkin oikeastaan suojattu jonkinlaisin panssarein, paitsi pakoputki ja bensatankki, joka sekin on jo kertaalleen paikattu. Joka tapauksessa valutin loput öljyt pois ja hioin paikan ja kuivasin, minkä jälkeen lisäsin metallin paikkausainetta. Varaöljyä ei ollut, joten ei ollut muuta tehtävissä, kuin odottaa uutta öljyä.

Tänään työntekijöitä oli aika vähän, koska puiden istuttajia oli pyydetty jäämään kotiin, koska ei olisi mitä istuttaa. Puita oli kuitenkin jäänyt jonkun verran, joten ne loput istutettiin. Sen lisäksi spreijattiin, kuokittiin ja kasteltiin. Saimme myös tänään edistystä aidan suhteen. Viikonloppuna saimme kuin saimmekin tolppia ja nyt pääsimme aidoittamaan viimeistä sivua. Spreijaajat eivät kauaa ehtineet spreijata, koska oletimme sateen saapuvan, koska taivas näytti siltä. Sen jälkeen kun on spreijattu ei saisi nimittäin sataa muutamaan tuntiin, koska muuten aine huuhtoutuu pois. Loppuen lopuksi ei kuitenkaan satanut.

Oli helppoa valvoa ihmisten tekosia, sillä suurin osa työskenteli samassa pisteessä ja heitä oli suhteellisen vähän. Hommat näyttivätkin hoituvan hyvin. Työpäivän loppupuolella viimeistelin laiturin. Naulasin kiinni balanssilaudan ja myös tikkaat veteen laiturin päästä. Työpäivän jälkeen pidin Muzille kitaratunnin. Nyt hän osaa D-soinnun, G-soinnun ja melkein C-soinnun. Opettelemme Elian päivät -kappaletta. Iskä ja Heather tulivat vasta pimeän tultua. Heather nimittäin oli hakemassa lisää taimia.

Huomenna saatamme saada traktorin takaisin. Papuviljelykseni on alkanut jo kasvaa. Istutin siihen myös omenan, josta odotan innolla omenapuuta. Omena oli vieläpä oikein maukas, joten odotan hyvän makuisia omenoita tulevan. Niitä odotellessa…

Tiistai 21. lokakuuta 2008

Päivä alkoi pilvisenä ja ja sumuisena. Tiesin kuitenkin jo kokemuksesta, että kun aurinko nousee korkeammalle, niin pilvetkin häipyvät. Ja olinkin oikeassa. Aamulla meitä tuli tervehtimään pari miestä läheiseltä koululta. Minun ja Tokozanen hyödyntämä vesiputki on itseasiassa koululle menevä putki, mutta koulu on liian korkealla, jotta vesi tulisi sinne asti. Niinpä nämä miehet olivat kysymässä lupaa työskennellä farmillamme. He aikovat vetää putken korkeammasta kohtaa joesta ja kaivaa sen syvemmälle kuin ennen. Ajatuksena on myös, että me saamme käyttää putkea. Näin molemmat osapuolet ovat siis tyytyväisiä.

Tänään ei ollut kauhean kiireistä, joten meillä oli aikaa katsella vähän, minkälaisia projekteja meillä olisi tehtävänä farmauksen ohella. Puuvajaa pitäisi laajentaa ja siihen olisi mahdollisesti hyvä saada sateelta suojaavat seinät, keittiöteltta olisi hyvä siirtää ylemmäs siltä varalta, että joki nousee, saunaan pitäisi laittaa toinen laudoituskerros ulkopuolelle, koska nyt puu on alkanut kuivua ja lautojen väliin on tullut isoja rakoja, verantaakin haluttaisiin laajentaa, saunan katto ainakin tulisi maalata, laiturille pitäisi tehdä rappuset ja laiturin rantapääty pitäisi saada painavammaksi.

Noin kahdentoista aikaan olin lähdössä Montignyyn hakemaan ja palauttamaan puutavaraa. Olin lastaamassa 1,8 metrin tolppia bakkien lavalle ja autoon piti vielä lisätä polttoainettakin, kun Muzi soitti minulle, että tarvitsisi apua toisen bakkien kanssa, kun se ei startannut. Hän todella tarvitsi apua, sillä hän vaivautui soittamaan. Menin hänen luokseen ja siellä oli varmaan 5 ihmistä ihmettelemässä tilannetta. Koska minulla oli kiire, niin toimin mahdollisimman nopeasti. Katsoin ensin, että akkukaapelit olivat kunnossa. Kokeilin käynnistää autoa, virta tuli, mutta auto ei käynnistynyt. Ajattelin jo lähteä takaisin, mutta katsoin vielä sulakkeet, jolloin hämmästyin. Sulakkeet oli järjestetty aivan miten sattuu. 10 ampeerin kohdalla oli 30 ampeerin sulake ja 40 kohdalla 30 jne. Ignition sulakkeen kohdalla olisi pitänyt olla 40 ampeerin sulake, mutta siinä 30 ampeerin sulake, joka oli kärähtänyt ja korjattu rautalangalla. Vaihdoin sulakkeita vähän parempaan järjestykseen. Auto lähti käyntiin ja itse lähdin saman tien pois mitään sanomatta. Kaverit vaan naureskelivat ympärillä. Such a cool mechanic! Just piuf pauf, done and off he goes.

Olin siis matkalla kohti Montignyä jonne on noin 30km hiekkatietä ja 70km asfalttia. Tässä vaiheessa päivä oli jo läkähdyttävän kuuma. Yli 30 astetta. Pidin vielä auton ikkunat kiinni, koska muuten en kuullut musiikkia. Tie koko matkan oli erittäin kaunis. Hiekkatie laski melko alas ja siellä näyttikin sellaiselta savanniafrikalta, akaasioita jne. Tie ylitti myös muutaman hienon joen. En ollut siis koskaan ennen ollut tällä tiellä ja nyt ajelin itselleni aivan uusissa maisemissa yksikseni. Tuli sellainen fiilis, että tältä se tuntuu sitten Australiassakin, jos ostan auton ja lähden ajelemaan kohti tuntematonta. Ajoin appelsiinifarmin ohi ja tuoksu oli mitä hajuaistia hemmottelevin. Hiekkatie muuttui asfaltiksi ja saman tien vasemmalle puolelleni ilmestyi viimeisen päälle hieno golfkenttä. Ympäristö oli kuivaa ja keltaista, mutta kentän nurmi oli vehreän vihreää ja tarkasti leikattua. Siellä oli myös asuntoja. Olenkin harmitellut, etten pelaa golfia, sillä täällä Swazimaassa ja Etelä-Afrikassa on erittäin paljon ja hienoa kenttiä. Tämäkin kenttä oli oikein luksus, ehkä hienoin näkemäni. Ja itse asiassa sen omistaa osaksi eräs pariskunta kirkostamme. Pikitie kulki laaksossa, jossa se meni lähellä hienoa isoa jokea Tie nousi ylös vuorille ja sieltä näkymät olivat mahtavat. Kuljin myös suurten eukalyptusfarmien ohi, jotka näyttivät upeilta -siltä meidänkin farmi näyttäisi eräänä päivänä. Kaiken lisäksi itse tie oli mitä parhaimmassa kunnosa, leveä ja kuopaton. Viimein saavuin Nhlanganoon ja Montignyn sahalle.Minun tuli tavata John, joka vaihtaisi tolpat ja Warren, jolta saisin lautoja. He olivat molemmat ruokatauolla kun saavuin, joten jouduin vähän odottelemaan. Ajoin bakkien sisään ja menimme purkamaan tolppalastini. Siellä tapasin erään toisen mukavan miehen, jonka nimeä en kuullut. He esittelivät minulle paikkoja, näin miten tolppamme valmistetaan. Ne menevät ikään kuin raidevaunuun, joka menee putken sisään, jossa puolestaan suihkutetaan kovalla paineella aine puuhun. Kun olin saanut 2,4 metrin tolpat lastattua, ajoin toiseen paikkaan sahalla hakemaan laudat saunaa varten. Saimme ne lastattua ja sidottua lavalle. Tolpat saimme vaihdettua päittäin, koska he olivat mokailleet toimituksessa niin, 30 laudasta sen sijaan maksoimme noin 70 euroa. Annoin heille myös salmiakkia tuliaiseksi ja he olivat oikein otettuja siitä. Ennen puoli kuutta pääsin takaisin farmille hikisenä, janoisena ja nälkäisenä. Ja noustessani farmille lasti meinasi tippua moneen kertaan, kun narut alkoivat antaa periksi, mutta tein vaan riittävän kovan jarrutuksen niin laudat tulivat takaisin, perusfysiikkaa. Näin olin saanut kokea hieman, miltä tuntuu olla rekkakuski. Kuskasinhan kuitenkin suuren lastin puutavaraa ja ajelin yksikseni. Eikä ollut ollenkaan hullumpaa. Mutta ehkä jos siirtyisi tylsemmille teille ja ajaisi niitä yhä uudestaan, niin hommasta lähtisi maku.

Illalla menimme vielä saunaan ja menin ensimmäisen kerran uimaan, nyt oli pakko kun kerta oli laiturikin. Vesi oli lämpöistä ja mukavaa pitkästä aikaa, mutta pimeässä ja tuntemattomassa vedessä on pelottava uida. Lähinnä on vain fobioita vesikäärmeitä kohtaan.. Laituri kuitenkin toimi hyvin.

Keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Tänään meillä ei ollut kovin montaa työntekijää, koska ei ole mitään mitä istuttaa. Oli aidan tekijät, spreijaajat ja kastelijat. Eli oli myös rentoa minullekin. Siispä sainkin tehdä vaihteeksi vähän erilaisia hommia, tai ei nyt hirveän erilaisia kuitenkaan. Aamulla käytin reilun tunnin korjatakseni moottorisahaa, joka tuppasi hyytyä kierroksia annettaessa. En tiennyt oikein mistä aloittaa, joten aloin purkaa sahaa jostain kohtaa. Löysin kaasarin Saha ei ole kovin tiivis, sillä sahanpurua löytyy joka puolelta, myös kaasarista. Putsasin sen ja yritin etsiä ilmanottoa, mutta en löytänyt. Olisin halunnut putsata sen. Sitten yksi ruuvi tippui kahvan sisään, jolloin jouduin purkamaan kahvan. En kuitenkaan löytänyt ruuvia sieltä, joten käänsin sahan ympäri, jolloin kahvasta tippui kaikki osat käsikaasusta lähtien. Ruuvikin kuitenkin tuli pois. Yrityksestäni huolimatta saha ei alkanut toimia paremmin. Enpä sitten tiedä mitä tehdä, pitäisi purkaa koko saha ja putsata kaikkialta sahanpurusta.

Melkein koko aamupäivän työskentelin saunan parissa. Päivä oli kuitenkin niin uuvuttavan kuuma, etten saanut paljoa aikaan. Sitten lounasaikaan itse She Devil saapui farmille. Traktori palasi huollosta tyytyväisenä uudet litkut sisässään. Hän oli kuitenkin sen verran uupunut pitkästä matkasta, että kyntökone ei suostunut toimimaan ennen kuin käynnistimme traktorin uudestaan. Se ei selvästikkään ollut aivan innoissaan töihin lähtemisestä sillä kyntökone toimi vain suunnilleen joka toisella käynnistyksellä. Asia tuli viimeistään selväksi, kun hän satutti tassunsa ja siihen tuli reikä. Saimme ajettua traktorin kuitenkin hyvään paikkaan ennen kuin rengas tyhjeni kokonaan. Asensimme myös stabiliserien kolmiot, jotka olivat olleet hitsattavana. Reiät oli hitsattu hieman liian umpeen, koska emme saaneet pultteja mahtumaan niistä. Niimpä tartuin viilaan ja vähä vähältä reiät suurenivat ja lopulta olivat riittävän suuret pulteille. Sitten tunkkasimme traktorinsessan ylös lepotilaan ja irrotimme pipin oikean etutassun. Kello oli jo 16:10, joten jälleen kerran oli lähdettävä kiireessä Luyengoon viemään rengasta paikattavaksi. Iskä lähti viemään sitä bakkiella.

Tuuli farmilla yltyi kovaksi ja puut yrittävät kaatua telttani päälle, mikä häiritsi pakkaustani. Olin nimittäin lähdössä Pradolla Luyengoon iskän luo. Pakkasimme myös iskän tavarat autoon ja lähdimme Heatherin kanssa matkaan niin pian kuin mahdollista. Luyengossa Heather otti bakkien ja ajoi sen takaisin farmille, kun taas minä ja iskä jatkoimme matkaa kohti Johannesburgia. Jälleen kerran he eivät suostuneet ottamaan maksua työstään.

Mbabanen liepeillä taivas muuttui sysimustaksi ja vettä tuli aivan kuin saavista. Pimeys oli aivan absoluuttista. Aurinko oli vielä ylhäällä, sen tiesi kellonajasta, mutta taivas oli säkkipimeä. Lähellä rajaa ilma muuttui vaaralliseksi. Vettä tuli niin kovasti etten ollut ennen nähnyt, tie lainehti kuin joki ja ajamisesta asteen vaikeampaa teki vielä kova sumu. Tuulikin oli vielä raju ja ilma välkkyi salamoista. Rajalla kastuimme yltäpäältä, vaikka olimme sateessa korkeintaan 10 sekuntia yhteensä. Heillä ei toiminut tietokoneet siellä rajuilman takia, joten jouduimme täyttämään lomakkeet käsin. Piakkoin Etelä-Afrikan puolella sumu hävisi, mutta sade ja salamat jatkuivat. Ajaminen helpottui kuitenkin huomattavasti. Mutta mikä loistava ilma tämä onkaan kirjoittamiseen. Ulkona sataa ja salamoi, mutta itse istun kuivassa ja mukavassa autossa katsellen luonnon kauneutta. Todella nautin tästä säästä.

Viikosta farmilla ei siis tullutkaan ihan täyspitkä. Mukava vaihtaa vähän maisemaa. Tulen takaisin sunnuntaina. Ja lähdin siis iskän mukaan, koska iskä lentää Johannesburgista Zimbabween, jossa hänellä on työasioita. Sen aikaa minä levyttelen täällä Joburgissa.

Peace

4 kommenttia »

  1. Moi! Kylla me Taiwanillakin lueskellaan ahkerasti blogiasi, mutta ei ole tullut kommentoitua! Tai Tahlia sanoi kylla kommentoineensa! Nyt viikkoon emme paase seuraamaan jos tulee updeittia kun lahdemme huomenna Vietnamiin ! Nauti hetken civilisaatiosta! : )

    Kikka - 24.10.2008 12:17

  2. ootko nähny paljon villieläimiä? käärmeitä?

    Ville Latvala - 24.10.2008 23:44

  3. Teknik sano Swazilainen ku saranan näki :). Ilmeisen hyvin sulla elämä sielläpäin maailmaa rullaa. Mahdatko viittiä tulla sieltä ees takasi. Täälläpäin intissä päivät on kaikki samanlaisia ja on vaan entistä pimeempää…

    Tuomo - 2.11.2008 00:09

  4. Ahaa! Noniin, mukavaa, että seuraajia on ympäri maailmaa! Oon nähnyt jonkun verran käärmeitä ja yhden skorpionin, mutta en sen kummempaa. Jotain apinoita.

    Jep jep, eipä elämässä täälläpäin mitään valittamista :) Saa nähä tullaanko sitä takas… Olen pahoillani teidän puolesta, mulla kesä jatkuu :)

    Lauri - 22.11.2008 16:55

Kirjoita kommentti