Kolmas viikko farmilla

Etelä-Afrikka, Swazimaa - 26.9.2008 23:54

Maanantai 22. syyskuuta 2008

Farmiviikko alkoi tuttuun tapaan. Aamulla heräsin epäinhimilliseen aikaan kello 5:10, söin aamun palan, pakkasin auton ja läksin 5:45. Kuudelta täytyi olla Mbabanessa hakemassa Monday. Ihmeellisen takatalven takia auto oli aivan huurussa. Laitoin tuulettimet täysille puhaltamaan ikkunoihin, pyyhkijät pyyhkivät ikkunaa toiselta puolelta ja minä toiselta, mutta silti en nähnyt mitään. Sumu oli ikään kuin jäänyt lasin sisälle. Siinä sitten ei ollut oikein muuta tehtävissä kuin odotella, että tuuletin tekee hommansa. Loppuen lopuksi pääsimme farmille 6:58, eli ennen seitsemää, jolloin työt alkavat. Päivä oli pilvetön, tyyni ja lämmin, mutta ei kuuma.

Olin melkein koko päivän farmilla yksin työntekijöiden kanssa. Heather kävi täällä kello 12-13 suunnilleen. Isä ja Heather tulivat sitten kuuden jälkeen illalla. Koko päivän päristelin ympäriinsä katselemassa, että ihmiset tekevät jotain järkevää. Työntekijät olivat jakaantuneet taktisesti melkein farmin äärikulmiin. Tusina miehiä oli tekemässä aitaa farmin toisessa nurkassa, kun muutama miestä oli kiskomassa vanhoja tolppia vuorilla toisessa kulmassa. Traktori oli töissä toisella puolella farmia. Naiset työskentelivät farmin keskiosassa. Siinä sitten viiletin itseni ihan kylmilleni, koska viima vihmoi kehoani. Ihan hyvin edistyttiin tänään, mutta aitavaijerin kiristyslaite hajosi pari kertaa, joten siinä kului aikaa sitä korjaillessa. Viikonloppuna oli satanut aika paljon vettä, mutta tiet olivat onneksi ihan hyvässä kunnossa. Näissä merkeissä laitettiin taas uusi farmiviikko käyntiin.

Tiistai 23. syyskuuta 2008

Olipahan kuuma päivä. Aurinko paistoi taas vaihteeksi pilvettömältä taivaalta nostaen lämpötilan yli 30 asteen. Aloitin päivän lapioimalla. Tasoitimme Mondayn (Muzi=koti(swatin kielessä)) kanssa tietä, johon oli tehty muuri toiseen laitaan ja kaivettu maa oli heitetty tielle. Kädet olivat hieman kipeät ja selkä aristeli aamusta, mutta pian työn touhuun päästyäni vetreydyin ja homma alkoi sujua kuin itsestään. Ette uskokaan kuinka sitkeitä lapioijia monet näistä työntekijöistä on!

Siinä työn tiimellyksessä ehdin tutustua ystävääni vähän enemmän. Kerroin, että hänen nimensä tarkoittaa suomen kielessä perunamuusia. Sehän häntä huvitti. Kerroin myös, että olemme menossa Hillsongin keikalle ja hän oli aivan innoissaan, kunpa hänkin joskus pääsisi. Puhuimme myös Suomesta, minkälaista Suomessa on. Kerroin, että siellä ihmisille elämä on kuin kultatarjottimella annettu. Tuhansien järvien maassa saa puhdasta vettä kaikkialla, koulusta ei tarvitse maksaa, terveyshuollon saa ilmaiseksi myös. Ihmisillä on kaikkea, sellaistakin mitä he eivät tarvitse. Asiat joista täällä ihmiset voivat vain unelmoida on monille siellä jokapäiväisiä ja itsestäänselviä. Siitä huolimatta Suomessa ihmiset eivät ole niin iloisia kuin voisi luulla. Oikeastaan monet voivat siellä pahoin ja turvautuvat alkoholiin, joka johtaa ongelmiin, kuten itsemurhiin. Selitin aika paljon kaikenlaista suomalaisista ihmisistä ja kulttuurista. Muzi sanoi, että ihmisten täytyisi turvautua Jeesukseen eikä alkoholiin. Hän on vahva kristitty, tai siis eräs Kuninkaan valtakunnassa, niin kuin hän itse sanoo. Hän ei niinkään halua kutsua itseään kristityksi, vaan hän kuuluu valtakuntaan, jonka kuningas on Jeesus Kristus. Hän ei pidä siitä, kuinka monet ihmiset piiloutuvat kristitty -nimen taakse. Puhuimme pitkät tovit uskonnoista ja uskonasioista. Mielenkiintoisia keskusteluja. Hän soittaa keyboardia, mutta haluaisi soittaa mieluummin kitaraa tai rumpuja. Monday on myös sunday school teacher. Todella aktiivinen seurakunnassaan. Hän haluaisi myös alkaa valokuvaajaksi, mutta hänellä ei ole kameraa. Yksi hänen haaveistaan olisi olla insinööri ja suunnitella autoja. Hän on myös pätevä puutarhuri ja pitää kukista ja vihanneksista, kasveista yleensä. Hänellä on itseasiassa 22-vuotissyntymäpäivä nyt perjantaina. Ajattelin antaa hänelle yhden pavun siemenen, jossa lukee ”good luck”, ja istuttaa sen johonkin hänen haluamaansa paikkaan, tietenkään hän ei saa nähdä mitä siihen istutan. Hän saa siten harjoittaa puutarhuruutta. Papu voi kasvaa oikein isoksikin, se tarvitsee tukikepin ehdottomasti.

Ainiin, ja iloksi kaikille tytöille siellä, ja pettymykseksi niille, jotka olettivat minun tuovan täältä jonkun mukanani. Minulle on jo esitelty ”wife”-ehdokkaita, tiedä sitten mitä lie tarkoittaneet, mutta puhuimme Muzin kanssa Swazikulttuurista häihin liittyen. Jos haluaisin naida täältä jonkun, minun pitäisi antaa naisen perheelle 15 lehmää ja yhden lehmän arvo on noin 2500 randia eli n. 230 euroa. Se tekisi siis yhteensä noin 3500 euroa! Sorry, mutta ei tule onnistumaan näillä tuloilla…

Tein tänään toki muutakin kuin juttelin. Keräsin kiviä, jotta saisimme korjattua teitä sateen jäljiltä. Olin näyttämässä traktorille suuntaa sen kyntäessä. Sen lisäksi korjasin mystisesti hajonneen mönkijän. Tarkistin tulpan, ilmafiltterin, akun, polttoaineensyötön ja hiplasin vähän sitä sun tätä. Sitten huomasin, että koko kaasutinmötikkä oli irronnut pyttyyn menevästä putkesta. Tietenkään ei löytynyt sopivan kokoista kuusiokoloavainta putken kiristimen löysäämiseen ja irrottamiseen, joten improvisoin ruuvimeisselillä. Kun olin saanut osat kohdilleen, en tietenkään saanut kiristettyä pulttia tarpeeksi ruuvarilla, joten yritin löytää vastaavanlaisen pultin eri kannalla. En tietenkään löytänyt vastaavanlaista pulttia. Laitoin tilalle siis ohuemman ja tarpeeksi pitkän pultin, ja sille oman mutterin, ja homma pelitti taas kuin unelma. Aikamoinen Masi-Mekaanikko minusta siis tulossa täällä. Paikalliset kykyjenetsijätkin ovat huomanneet tietotaitoni, sillä sain saman tien keikan myös huomiselle. Eräällä Salmiakki -farmilla tarvitaan mekaanikkoa korjaamaan traktori, joka ei lähde käyntiin…

Keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Aah, lämpötila oli jo aamulla +20 astetta. Päivän mittaan se nousi aina yli 32 asteen. Iltaa myöden kylmät tuulet idästä toivat mukanaan tuulen ja kolean ilman.

Tämän päivän kovimmat tyypit haisivat diisseliltä! Heti aamusta aloimme valuttaa traktorin tankkia ämpäreihin ja isoon tynnyriin. Traktorin tankin tilavuus on 110-120 litraa, joten se painaa täysinäisenä aika paljon. Nyt siellä ei kuitenkaan ollut kuin viitisenkymmentä litraa polttoainetta, joten sen saimme nopeasti tyhjennettyä. Olimme purkaneet traktorista jo etukäteen portaat ja katteita, jotta saisimme tankin pois. Poistimme sitten tankin kunhan olimme ensin irroittaneet sitä kiinnipitävät teräslevyt. Sen jälkeen otimme tankista polttoainepumpun. Ongelma oli nimittäin siinä. Luulimme, että se oli taas tukossa. Putsasimme sen nyt oikein huolella ja pesimme myös tankin dieselillä. Kytkimme pumpun vielä takaisin sähköihin ja huomasimmekin ettei se toiminut siltikään. Sitten avasin kaikki liitokset pumppuun liittyen, putsasin ne ja raaputin puhdasta metallia esiin. Nyt pumppu taas toimi, mutta sammui pian. Pitkän ajan ja monimutkaisten testien jälkeen sain selville, missä vika oli. Kaikki johdot olin tarkastanut ja ne oli kunnossa. Pumppu ei silti toiminut. Kopsautin pumppua traktorin kylkeen pari kertaa ja sitten se lähti toimimaan. Ajattelimme jo laittaa hommat kasaan, kunnes testasimme vielä kerran ja pumppu ei taaskaan toiminut, sitten testasimme saman tien uudestaan jolloin se toimi, sitten taas ei toiminut ja sitten taas toimi. Hyvin tarkasti se noudatti kaavaa, että joka toisella kerralla, kun virrat kytki, niin se toimi. Joka tapauksessa kävimme hankkimassa uuden, koska pumppua ei voinut korjata. Se oli traktorin originaali vuodelta 1997. Uusi pumppu maksoi noin 100 euroa. Ostimme samalla myös muita varaosia ja työkaluja. Kello neljältä olimme saaneet traktorin taas toimimaan uusi pumppu sisällään. Siinä minun työpäiväni oikeastaan menikin.

Illalla näytin Mondaylle vielä kuvia Suomesta kesällä ja talvella, kuvia merestä Mosambikissa, kuvia Johannesburgista, Opelistani, kodistani Suomessa ja kitaroistani. Soitin hänelle myös musiikkia kuten Hillsongia, As I lay Dyingia ja musiikkia, jota suomalaiset kuuntelee, Nightwishia ja The Rainia. Hän ei ollut varmaan koskaan kuullut hevi metallia. Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun halusin soittaa tietokoneelta kappaleen, jota Happy aina laulelee ja tänäänkin traktoria korjaillessa lauloi, eli James Bluntin You’re Beautiful. Nopeasti on vain tämäkin viikko kohta ohi.

Torstai 25. syyskuuta 2008

Näin on taas yksi farmipäivä lisää takana. Mitäs saimme aikaan tänä päivänä tällä puolen palloa? Tänään kovat tyypit haisivat hieltä, mutta eivät enää illalla. Olin tietöissä aamupäivän yksikseni. Ilma oli kuuma, joten hikeä pukkasi pintaan, niin olisi varmaan käynyt joka tapauksessa. Lapiolla ja hakulla tein tiestä tasaisen. Täytin myös vallin toista puolta maalla. Vallin on siis tarkoitus suojata tietä putoavalta maalta ja sadevanoilta.

Tänään meille tuli myös kuusi uutta työntekijää koeajalle. Koska pelkästään traktorin polttoaineeseen kuluvalla rahalla voisimme palkata 20 miestä kaivamaan kuoppia puille, päätimme testata miten ajatus käytännössä toimisi. Miehet kaivoivat muutamakymmentä senttiä syviä kuoppia kolmen metrin välein. Työkaluja tosin ei riittänyt kuin neljlälle. Emme laskeneet, kuinka monta kuoppaa he saivat aikaan, mutta jonkun verran ainakin. Katsotaan huomenna uudestaan. Ilmeisesti emme olleet kuitenkaan täysin tyytyväisiä tulokseen. Toisaalta, traktorin kulut eivät jää polttoaineeseen, koska tänäänkin piti taas korjata, vaikka eilen vasta korjasimme viimeksi. Kyntökoneesta katkesi 25mm paksu ja 18cm pitkä pinni, joka piti korvata vastaavanlaisella pultilla ja mutterilla sitten. Pultti on paljon järkevämpi ratkaisu rahallisesti ajatellen, sillä eilen ostamamme pultit toisten, vähän pienempien pinnien, tilalle maksoivat vain 10 randia kpl, kun taas pinni olisi maksanut 200-250randia kpl. John Deer on luultavasti yksi kalleimmista traktorimerkeistä varaosien hinnoista päätellen. Ja kyntöterä on myös ihan loppuunkulunut, joten se vaatii vaihtoa myös, mikä maksaa taas noin 800 randia.Eli kuluja traktorin kanssa on jatkuvasti. Toisaalta, tarvitsisihan miehillekin ostaa työkalut, jotka maksaa noin 100 randia kpl, riippuen työkalusta.

Suurin osa päivästä kului kuitenkin Matsapassa ostoksilla. Veimme tynnyrin leikattavaksi kiukaaksi, kävimme katsomassa Pajeroa, joka on viety taas huoltoon 16kuukauden huollon jälkeen, ostimme kiviä saunaan, ostimme 500kg aitavaijeria, pari hakkua, pultteja ja muttereita, kolme spraylaitetta, joilla suihkutetaan jotain ainetta maahan ennen istutusta, ruokaa ja rautakangen. Muistinkohan nyt kaiken. Tynnyrin haemme huomenna ja samalla haemme myös luultavasti Pajeron. Pajeron vikana oli kova kolina moottorista tällä kertaa. Huollossa sanottiin, että ilmeisesti vaihdelaatikon pultit olivat löysällä ja meillä oli käynyt tuuri, ettei koko höskä ollut lentänyt taivaan tuuliin moottoritienopeuksissa.

Illalla grillasimme T-luupihvejä ja minä sain kaupasta grapetiseria, joka on ymmärtääkseni ihan vain vaaleista viinirypäleistä tehtyä mehua, johon on lisätty hiilihappoja. Se on nami namia! Joimme sitä monta pullollista viime jouluna Etelä-Afrikassa. Äsken kävin kylvyssä ja kylvyn jälkeen näimme jättiläismäisen perhosen. Se oli kuin pieni lintu, karvapeitteinen ja kaikkea. Huomenna Muzilla on syntymäpäivä, olen valmistellut hänen lahjansa jo.

Perjantai 26. syyskuuta 2008

Oli tapahtumarikas päivä. Aamujumpakseni tasoitin meidän mäkisen parkkipaikan, johon on ollut tapana juuttua sutimaan, koska se oli niin jyrkkä. Hakku viuhui olan yli ja hiki lensi. Välissä annoin lahjani Muzille, joka oli otettu siitä. Niin, ja luin eteläafrikkalaisesta lehdestä ikäviä uutisia Suomesta. Osan ottoni, traagista. Parin tunnin työnteon jälkeen olin saanut hommani kastelua vaille valmiiksi, kun kuulin kutsuhuutoni traktorille. Puu oli lävistänyt traktorin polttoainetankin. Ohut, vain muutaman sentin paksuinen, keppi maassa oli luja kuin mikä ja se onnistui lävistämään tankin vaikeasta paikasta tehden suurehkon reiän. Vähän siis trActionia tällekin päivälle. Dieseliä oli valunut jo melko paljon maahan ennen kuin ehdin paikalle. Reikää yritettiin tukkia pyyhkeellä. Tarvitsimme sankoja ja tunkkia, mutta minulla ei ollut mitään kulkuvälinettä. Onneksi Muzi tuli saman tien mönkijällä paikalle, joten pääsin liikkeelle. Kiidin varastolle, jossa näin isän ja Heatherin ja pyysin heidät apuun. Mönkijästä loppui bensa tietenkin samaan aikaan, joten jouduin vaihtamaan bakkiehen. Valuttelimme tankin sankoihin ja sitten kuivasin reiän ympärystän ja hioin sen. Meillä oli onneksi paikka-ainetta, sellaista kovettuvaa tahnaa, jonka sain laitettua vähä vähältä reiän päälle. Paikkauskin kesti kuitenkin useamman tunnin, ennen kuin traktori pääsi taas jatkamaan hommia.

Traktorilta jatkoimme isän kanssa suoraan Luyengon Exelille, jossa on korjaamo ja huoltoasema. Teetimme siellä saunan kiukaan, saimme lainaan ison kuusiokoloavaimen traktorin korjausta varten, tankkasimme parisataa litraa dieseliä tankkiin ja ajoin korjatun Pajeron farmille. 16 kuukauden huollon aikana autosta oli myös mystisesti hävinnyt radio. Nyt kaikki oli kuitenkin kunnossa. Ainoastaan ihmettelin vähän miksi valot auton sisällä vilkkuivat töyssyistä ajaessa ja moottorin varoitusvalo syttyi välillä. Ongelma selvisi farmilla, kun auto sammui itsestään eikä enää pihahtanutkaan. Akkukaapeli oli irti. No, se ei onneksi ollut sen vakavampaa. Palattuamme minulla oli kiire pakata tavarani kasaan, koska Heather oli odottanut minua lähtemään Johannesburgiin mukaan. Tarkoituksena on siis mennä hakemaan uusi bakkie lisää, samanlainen kuin nykyinenkin, käytetty vain. Sitten meillä on jo kuusi autoa, mönkijä ja traktori. Land Rover , Toyota Land Cruiser , Madza 626 , Mitsubishi Pajero (V6 -koneella kiva peli täynnä kaikkea elektroniikkaa) ja kaksi Tata Telcolinea . Mikäli siis ostamme tuon Tatan Joburista. Pauliina ja Tuomas olivat tulleet yökylään farmille, mutta emme ehtineet paljoa jutella, koska lähdin aika saman tien. He tekivät minulle kuitenkin ystävällisesti eväitä matkalle, koska en ollut syönyt muuta kuin muroja ja leipää 12 tuntia sitten. Oli jo hämärää ja kymmenen minuutin ajon päästä päätimme palata farmille ja syödä siellä. Söimme siis ja pääsimme pitämään seuraa Tuomakselle ja Pauliinalle. Juttelimme muun muassa siitä, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla vesi pyörii lavuaarissa toiseen suuntaan kuin täällä eteläisellä. Havaitsimme myös merkkejä ilmassa siitä, että seuraava koulutragedia tulee tapahtumaan Joensuussa, koska kaikki tähän mennessä ovat liittyneet jotenkin jokeen ja hiljaisiin nörtteihin. Tuomaksen ja Pauliinan tuttu, joka on kuulemma hiljainen ja atk-pätevä, muutti juuri Joensuuhun. Mutta nämähän nyt ovat vain perjantai-illan spekulaatioita. Heillä on myös blogi muistaakseni osoitteessa www.kuninkaskopra.blogspot.com . 20:15 lähdimme sitten ajamaan kotiin ja olemme täällä tämän yön ja lähdemme sitten aikaisin aamulla Johannesburgiin. Matkalla näimme metsäpaloja, vilkkuvia poliisiautoja ja paljon salamia ukonilmalla. Pilkkopimeässä yössä ne näyttivät hienoilta.

6 kommenttia »

  1. HEI!
    Jos olet johannesburgissa soita äidille, yritin soittaa sulle äsken .Mutta en saanut yhteyttä.

    mama - 27.9.2008 16:33

  2. MOIKKA!
    Kuinka moni noista työläisistä nukkuu teidän leirissä?
    Sä olet varsinainen päämekaanikko ja maasturikuski siellä. Olet kai jo tottunut paikalliseen liikenteeseen?? Miltä tuntuu Suomeen verrattuna?
    Taisi olla opelin kanssa puuhastelu hyvää harjoitusta noihin eri koneiden korjaushommiin!! Ei ois uskonu…

    mama - 27.9.2008 16:41

  3. No melko kalliikshan se vaimo tulee, tosin jos ajattelee sitä ihmiskauppana, ni ei se ihmisestä paljoon ole :D Mutta ehkä Ausseista saa sitten halvemmalla, jopa ilmaiseksi ehkäpä ;D

    Henri - 28.9.2008 14:21

  4. Ongelmanratkaisutaidot ainaki kehittyy noissa hommissa…ku, lukee sun blogias niin tuntuu, että sun eläminen siellä menee ongelmasta toiseen. Kasvattaa luonnetta! Tunnut viihtyvän silti siellä. Ei osaa oikein kuvitella, millaista elämänmeno siellä oikeesti on, ku oma ulkomaanmatkailu rajottuu lähinnä akselille ”Ruottin/Tallinnan risteilyt”. Paitsi Prahan matka oli jo extremeä viime kesänä ;)
    Koitahan jaksaa uurastaa…”habaki” kasvaa samalla. Kuntosalia tuskin on lähimaillakaa…

    Hannatäti - 28.9.2008 16:07

  5. Terve, Lauri. Tsekkasin blogisi vihdoin ja viimein.
    Terveisiä Topvalosta. Anne oli kuukauden sairaslomalla keuhkokuumeen takia. Mä ollu kans lievän keuhkokuumeen takia sairaslomalla jo parisen viikkoa. Popsin 6 tsipaletta 500 mg antibiootteja päivässä. Ei paljon naurata. Veto todellakin poissa.

    Tapasin muuten taannoin Marjan suomalaisen ystävän joka on naimisissa aussimiehen kanssa. Heillä on 2000 lampaan farmi muistaakseni Coolgowssa, jossain skutsissa Ausseissa. Voipi olla, että voisit piipahtaa siellä, kun pääset lopulta Land down underiin. Jos satut olemaan sielläpäin ja heille sopii. Ne on muuttamassa ensi kesänä vuodeks tai pariks Hesaan..
    Palaillaan. Be blessed! Peter

    Peter Marjo - 2.10.2008 14:04

  6. Onpas paljon kommentteja, kiitoksia!
    Valitettavasti en kaikkeen ehdi vastata, koska yhteys on hidas eikä ole aikaa niin paljon.

    Ei meidän leirissä nuku kuin me valkoiset. Työläiset menevät koteihinsa, mutta Muzi nukkuu farmilla omassa kämpässään. Liikenteeseen olen jo tottunut ihan ok. Omituisinta oli aluksi stop-risteykset, joita on kaikkialla. Sääntö on niin, että se joka ehtii ekana menee ekana.

    Mmm. joo, no eihän se silleen ihmiskauppana kallis ole, mutta olen varma, että moni täältä suostuisi ilmaiseksikin lähtemään, jos Suomeen pääsisi.

    Joo, täysin ongelmattomia päiviä ei paljoa ole, farmilla ainakaan. Kuntosali taitaa olla täällä Mbabanessa, mutta farmi ajaa saman asian.

    Hyvä kuulla, että Anne parani. Toipumisia sullekin sinne! Itse en ole täällä sairastunut vielä mihinkään tautiin. Kiitos Aussi-infosta! Pistän mieleen, kontaktit ovat tosiaan tervetulleita. Terkkuja!

    Lauri - 5.10.2008 15:22

Kirjoita kommentti