3 päivää jäljellä!

Suomi, Swazimaa, Yleistä - 2.9.2008 15:11

Terrrveppä terve!

Niin, vain ja ainoastaan kolme päivää lähtöön. Nyt on tullut jo välillä vähän perhosiakin vatsaan. Ihmeen pitkään siinäkin kesti. Asiat kuitenkin konkretisoituvat ja viestivät realismia. Tuossa vieressä on nyt rinkka ja omaisuus tulisi jakaa kovalla kädellä kahtia. Toista puolta tavaroista en tule näkemään vähään aikaan kun taas muiden tavaroiden kanssa lähdemme kiertämään maailmaa. Joudun jättämään paljon rakkaita tavaroita kotiin, vaikka haluaisin ottaa ne mukaan. Kitaroita tulee ikävä. Sellaisia saa onneksi hankittua Afrikastakin.

Viimeinen viikonloppuni Suomessa oli ikimuistoinen! Vietin sen ystävieni kanssa Keuruulla Sukupolvi -tapahtumassa. Näin siellä vielä monia ystäviäni ja tapahtuma itsessään oli erittäin antoisa. Vaikka ilma oli kylmä ja tuulinen, ei se haitannut, koska ei sentään satanut vettä ja sitä paitsi sain nukkua kylmän yön lämpimässä hotellissa. Tapahtuman puhujat Stephan Christiansen ja Matti Kankaanniemi pitivät monia erittäin hyviä ja mielenkiintoisia puheita. Tapahtuman hengellinen anti oli mieleenpainuva. Muistankin sen elämäni parhaimpana YC:nä!

Monille rakkaille ystäville on nyt sanottu au revoirit ja Auf Wiedersehenit. Sunnuntaina sain saattaa ystäväni Santahaminan vihreisiin. Maanantaina vietimme läksiäisiä työkavereiden kesken ja samana iltana vielä seurakunnan poikien kesken aina yöneljään saakka. Voi miten kiitollinen saankaan olla näistä jokaisesta ihanasta ihmisestä, jotka olen elämääni saanut! Tässä luopumisen vaiheessa ymmärrän, kuinka hienoja ja ainutlaatuisia henkilöitä heistä jokainen onkaan. En mistään tule koskaan saamaan yhtä hyviä ystäviä kuin olen täältä saanut. Raskaimmalta juuri tuntuukin jättää heidät tänne. Jokaisen tulisi lähteä jonnekin. Silloin kuulee ystäviensä suusta, kuinka he välittävät sinusta. Se alkaa ihan itkettää. Tällaista avoimuutta toivoisi löytyvän aivan tavallisinakin hetkinä, ei pelkästään jäähyväisten merkeissä. Joka tapauksessa on liikuttavaa kuulla ja huomata, että itsellään on välittäviä ystäviä. Totta kai olen tiennyt sen, mutta sitä ei koskaan liian usein suomalaisten suusta kuule. Ystävät ovat tärkeimpiä asioita elämässä, niille kannattaa antaa aikaa. Sen tuottaman hedelmän huomaa muun muassa näissä hetkissä.

Olen lukenut Madventuresin seikkailijan oppaan. Kirjassa on erittäin hyviä neuvoja, mutta se on myös omalla tavallaan ahdistava! Siinä kerrotaan todella monista asioista, joihin tulisi varautua, mikä taas tuntuu aivan ylitsepääsemättömän mahdottomalta. Tavallaan lannistaa. Kaikkeen mahdolliseen ei voi varautua ja seikkailumieli kiristyy, jos edes yrittää. On toki hyvä, että kirjassa on kerrottu monipuolisesti vaaroista ynnä muista, mutta minulla esimerkiksi ei riitä edes varat kaikkeen varautuessa. ”Tieto lisää tuskaa”, pätee siis tässäkin. Onneksi en enää juurikaan muista niitä asioita, jotka skippasin yli. Toki kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja varautua tarpeellisimpiin asioihin, kuten tärkeimpiin rokotuksiin ja matkavakuutukseen.

Tällä hetkellä jänskättää vähän, että kuinka totun Afrikkaan. Olen siellä asunut jo ja käynyt usein, mutta nyt olen suuremman vastuun edessä. Muun muassa paikalliseen liikenteeseen tulisi tottua. Mitä luultavimmin, koko Afrikassa on vasemmanpuoleinen liikenne niin kuin myös Swazimaassa. Siihen kyllä tottunee. Miten kauan kestää sitten tottua paikalliseen aikakäsitykseen ja elämänrytmiin? Tai siihen, että täytyy hankkia ja tutustua uusiin ystäviin. No, se tulee olemaan varmasti hauskaa! Miten sitten totun elämään ilman sähköä, vesiklosettia tai hanavettä? Voi olla, että totun heti tai sitten selviän kulttuurishokista vasta jonkun ajan päästä. Tai voi olla, että kulttuurishokki iskee vasta myöhemmin. Siitä lähden ottamaan selvää! Mukava olisi kuitenkin laittaa riippumatto puiden väliin ja levytellä siinä ensimmäinen viikko.

Tänään on vielä viimeiset läksiäiset, jotka pidämme perheen kesken. Sitten alkaa pakkaaminen.

Tästä vielä adiósit kaikille ystäville, joita en ole päässyt viime aikoina näkemään!

4 kommenttia »

  1. suosittelen viritysmittarin mukaan ottamista ellet sitten omista absoluuttista sävelkorvaa ja tykkäät kitaroida. Itse ostin Swazeista kitaran, maksoi muistaakseni 10€ mutta olin aika hukassa ilman mittaria ja ne ovat maassa aika hinnakkaita.

    Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti, myös ainakin E-A:ssa ja Mosambiqissa oli vas.liikenne. Enemmän harmia tuotti kotiinpaluu Suomeen, tahtoi aina mennä väärältä puolelta sisään autoon :)

    Oon kyllä niin kade että lähdet, itselläni tulee kohta vuosi täyteen siitä kun lähdin :(

    Cordia - 2.9.2008 23:16

  2. Hei,

    Kiitos vinkistä! Olisin saattanut unohtaa ottaa tuon virittimen! :D hehe, minkäoloinen oli tuo 10e kitara?

    Hienoa joka tapauksessa, että sinäkin olet päässyt matkan sinne tekemään! Kaikki eivät nimittäin ole edes käyneet tai tule käymään koskaan Afrikan mantereella.

    Lauri - 3.9.2008 17:23

  3. Suoraan sanottuna aika huono, akustinen nylon-kielillä varustettu mutta huikean värinen; myrkynvihreä. Hieman isommalla rahalla olisi saanut ihan validin teräskielisen mustan mutta kun olin maassa vain 3kk niin en jaksanut sijoittaa.

    Ja tottahan tuo on, että Afrikkaan pääsee vain harvat. Jos hyvin käy ja luoja suo niin ensi kesänä pääsen kyseiselle mantereelle kuukaudeksi viettämään kesälomani vapaaehtoistyön merkeissä!

    Cordia - 3.9.2008 20:15

  4. Hienoa kuulla! =)

    Lauri - 3.9.2008 23:23

Kirjoita kommentti