Alkutunnelmia Swazimaasta

Suomi, Swazimaa, Yleistä - 10.7.2008 12:16

Heippa!

Viides päivä syyskuuta vuonna 2008 irtaudun emomaastani pidemmäksi aikaa ensimmäistä kertaa yksin. Mitä ajatuksia tämä minussa synnyttää? Minne olen menossa ja mitä tekemään?

On aina rohkea veto lähteä maailmalle yksin, siis ilman ystävää, jonka kanssa taistelisit korruptoituneita viranomaisia vastaan. Lentäminen ei ole minulle iso juttu, sitä olen tehnyt paljon aikaisemminkin. Enää en edes jaksa pelätä sitä. Itse asiassa matkustamista ajatellen asiat on tehty minulle hyvin helpoiksi. Lennän Pariisin kautta Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan, josta isäni hakee minut autolla Swazimaahan. Hän on asunut Mbabanessa nyt pari vuotta ainakin ja on siellä Suomen Punaisella Ristillä töissä. Swazimaassa minun on pääasiassa tarkoitus olla isäni uudella metsäfarmilla töissä. Siellä on 350 hehtaaria tyhjää maata kauniissa laaksossa ja vuoren rinteillä. Laaksossa virtaa joki. Vettä siis on, ei sähköä. Asun pienessä yksinkertaisessa asunnossa ja minulla on kuulemma musta ystävä. Ajattelin nimetä hänet Fridayksi tai Sundayksi. Farmilla minun on tarkoitus hoitaa vähän kaikkia hommia. Taimien hakua pick-upilla, taimien istutusta, kuoppien kaivamista, aidan pystyttämistä, rakentamista yms. Sinne istutetaan suurimmaksi osaksi eukalyptusta, joka on hakkuukypsä jo kahdeksan vuoden iässä.

Farmille on kuulemma jo tehty monia kilometrejä teitä, 3-metriä syvä pato jokeen, alettu rakentaa asuntoa(ni) ja tehty tiiliä. Sinne on myös hankittu mönkijä. Traktorin vielä ainakin tarvitsee ja lava-auton ja muutakin. Maa täytyy vielä polttaa ja kääntää. Farmi sijaitsee noin 70km päässä isän talosta, joten yövyn siellä varmaan aika monta yötä viikossa. Sikäläisillä teillä ja pimeän tullessa nopeasti ei ole välttämättä mukava ajella hirveästi myöhään. Asun siis paljon siellä farmilla. Juon joesta vettä ja teen ruokaa kaasukeittimellä. Paluu alkujuurille. Ihanaa!

Saan aloittaa elämäni kuin puhtaalta pöydältä. Uusi kulttuuri, uudet ihmiset, uudet ajanvietteet itselleni. Haluan järjestellä asiana uudestaan. Keskittyä asioihin, joihin en ole Suomessa ehtinyt mielestäni riittävästi keskittyä. Haluan tutustua syvemmin Raamattuun ja ottaa uskonelämääni uuden asenteen. Ehkä kaiken tuon yksinkertaisuuden keskellä löydän aikaa tutustua Jumalaan entistä paremmin. Siellä moni asia ei ole itsestään selvää ja toivon saavani elää uskon varassa. Afrikasta on itse asiassa puhuttu maailman kristillisimpänä maanosana enkä yhtään ihmettele. Swazimaassa Jeesus on POP! Ja kuulemma työkaverini on vahva uskovainen, mikä sen mukavampaa. Voimme yhdessä pitää aamu-, päivä- ja iltahartauksia.

Koska lähden tuonne villiin maailmaan, tarvitsen paljon rokotteita kaiken maailman vitsauksia vastaan. No, kaikkien perinteisten lisäksi B-hepatiitti sekä lavantauti vain. Koleraa ja malariaa mietin vielä. Matkaa järjestellessä ajokortti on osoittautunut erittäin haastavaksi hoidettavaksi. Oma korttini on voimassa vain huhtikuulle ja uuden saan vasta nyt lokakuussa, jolloin olen jo Afrikassa. Asioita helpottaisi suunnattomasti jos poliisi olisi suostunut myöntämään uuden korttini kuukauden etukädessä, mutta pitkien puhelinsoittojen jälkeen olen saanut asiat mahdollisiksi hoitaa. Se on pitkä juttu ja siitä ehkä sitten tuonnempana. Toivottavasti pääsen matkaan ilman viisumia! Ei siinä muuten ongelmaa, mutta kun on vain menolippu niin jotkut saattaa kaivata viisumia…

Afrikasta odotan alkeellista elämää, sellaista elämää mitä itse pidän aitona ja rakastan sitä, uusia ihmissuhteita, asumista isän luona, rentoja ja avoimia ihmisiä, afrikkalaista aikakäsitystä, lämmintä ilmastoa, itseeni tutustumista, seikkailuja, kokouksia kirkossa, itseni karaistumista ja omatoimisemmaksi ja itsenäisemmäksi oppimista, selviytymistä, elämäni uudelleen järjestämistä, oppimaan nauttia tästä hetkestä ja huomaamaan elämän pienet ilot ja pääsemään eroon suomalaisesta pinttyneisyydestä ja pinnallisuudesta, katkeruudesta ja negatiivisuudesta. Pidän siis Afrikkaa suurena positiivarina! En ole katkera, surullinen tai yksinäinen ihminen, mutta on vain tiettyjä asioita, jotka ärsyttävät minua suomalaisuudessa. Niistäkin kuullaan varmaan tuonnempana. Voin vain kuvitella sitä listaa Suomesta ikäivöimistäni asioista jonka kirjoitan Afrikasta. Ideana onkin, että opin arvostamaan elämää Suomessa. Meillä täällä on moni asia niin hyvin, mistä Afrikassa saa vain unelmoida.

Tuskin maltan odottaa jo syyskuuta! Siihen asti teen töitä ja kerään rahaa ja nautin vielä Suomen kauniista kesästä ja lähimmäisteni seurasta. Ei se puolitoista vuotta ole edes pitkä aika…

2 kommenttia »

  1. Lauri!!

    Pääseekö sun ja Sundayn kaveriksi vaikkapa viikoksi, jos joskus onnistuu keräämään rahaa tarpeeksi matkalippua varten? Olis mieletöntä irrottaa itekin kello kädestä ja lukea auringosta aikaa, syödä sillon kun on tulee nälkä eikä sillon kun on ruoka-aika, ja miettiä muita kuin aritmeettisia kaavoja ja ruotsin sivulauseen sanajärjestystä!
    Mitä sanot?

    -M

    marierika - 10.8.2008 17:26

  2. Kyllä varmaan pääsee. Täytyy vaan vähän ajankohtaa katsella, sillä sinne olis aika paljon halukkaita lähtemään. Tiedä vaan sitten, ketkä on tosissaan. Mutta jos sinne asti tulee, niin viikko lienee liian lyhyt reissu. Ei se lippukaan niin halpa ole. Mutta mukava, että olet kiinnostunut :)

    Lauri - 14.8.2008 13:47

Kirjoita kommentti