Tip of Africa
Olen takaisin talvisessa Helsingissä.
Loppumatkan kertomuksia odotellessa voit tutustua viimeisten afrikkapäiviemme valokuviin ja luoda niiden perusteella oman tarinasi siitä mitä tapahtui.
Valokuviin ->
Viimeinen päivä Swazimaassa
Perjantai 6. tammikuuta 2012
Aika Swazimaassa on mennyt kuin siivillä, valitettavasti. Toki kertoohan se siitäkin, että tekemistä on ollut ja sen lomassa on täysin pystynyt unohtamaan koulu- ja työasiat. Joukkoon on mahtunut yksi pilvinen päivä, mutta muuten sää on ollut eteläisen aurinkoinen ja 30 asteen lämpöinen. Ensimmäisen viikon jälkeen vasta sai kunnolla lomavaihteen päälle ja tuntui kun kroppa ja mieli rentoutui. Uutisiakaan en ole täällä seurannut millään tavalla, mutta luultavasti EU:n finanssikriisiin ei ole löydetty ratkaisua eikä mitään muitakaan hyviä uutisia juuri koskaan mediassa kuitenkaan ole, joten en ole jäänyt paljosta paitsi - päinvastoin. Olo on kovin levollinen, kun ei pyörittele mielessään asioita turhaan. Mukava elää päivä kerrallaan. Tuntuu siis, että on pystynyt lataamaan akkuja, sehän on loman tarkoitus ainakin tällä kertaa, kun on koko vuosi oltu töissä tai koulussa. Ei työssä käyvällä opiskelijalla paljoa lomaa ole.
Eilen kävimme jännittävällä Canopy Tourilla Malolotjan kansallispuistossa täällä Swazimaassa. Se oli se ainoa pilvinen päivä, mutta ei ainakaan satanut vettä, joten pystyimme hyvin seilaamaan vuorten välissä vaijereita pitkin. Se oli hauskaa puuhaa. Vaijerit olivat pisimmillään 130m ja korkeimmillaan 60m kulkiessaan jokien ja metsien yli kallion seinältä toiselle. Paljon vauhtia ja hienoja maisemia. Ei kuitenkaan liian pelottavaa, sillä Paijukin oli ihan innoissaan. Se oli kyllä hauskaa, olisi ollut vielä hauskempaa, jos vaijerit olisivat olleet vaikkapa 500m pitkiä ja 200m korkeudessa kulkien vesiputousten läpi.
Tänään on viimeinen kokonainen päivämme swazien maassa ennen kuin huomenna lähdemme Paijun ja Andyn kanssa loppuajaksi Cape Towniin. Varasimme bussimatkan House on Firesta Joburgin lentokentälle, joka maksoi noin 50€ per henki, mikä on melko kallista verrattuna peruskombiin, joka kuljettaa Joburgin keskustaan 15 eurolla. Tummaihoisiakin blondeja on olemassa - enkä puhu nyt hiusten väristä! Tällainen tapaus oli todistettavasti House on Firen Lisa Zimbabwesta. Hän on ollut töissä siellä jo pitkään, mutta silti bussimatkan varaus oli kamalan monimutkaista eikä hän osannut vastata oikein mihinkään soittamatta asiasta pomolleen. Tunnin opettelun jälkeen hän sai soitettua bussiyhtiölle ja tehtyä varauksen. Maksukuittia ei saatu tulostettua enkä ole saanut häneltä lupaamaansa vahvistusta varauksesta. Joka välissä hän kuitenkin innokkaasti kertoi poikaystävästään ja uteli kaikenlaista meiltä. Kaiken huipuksi hän pyysi meitä oikein kiltisti ja sinnikkäästi viemään suuren tyynyn ja jonkun muun tuliaisen ystävänsä äidille Cape Towniin. Hän lupautui jopa maksamaan yhden bussimatkoistamme palvelusta vastaan. Onneksi emme suostuneet, sillä matkatavaroihimme ei olisi mahtunut niin isoa tyynyä. Vasta autossa tajusin mistä oli ollut kysymys. Miksi joku kuljettaisi tyynyn sisälmyksineen? Tai miksi joku olisi valmis maksamaan halvan tyynyn kuljetuksesta niin kalliisti? Tyyny taisi sisältää “Swazi Goldia”.
Viimeisen illan voisi viettää afrikkalaisittain maissia grillaten.
Uusi vuosi en Swaziland
Lauantai 31. joulukuuta 2011
Uudenvuoden aattona olimme etuoikeutetut osallistumaan Ivyn häihin. Kyseessä oli siis perinteiset swazihäät, jossa sulhanen antaa tietyn määrän lehmiä morsiammesta morsiammen vanhemmille, tätä kutsutaan lobolaksi. Lehmän voi korvata myös antamalla rahaa, joka on vähintään 250 euroa lehmää kohden. Emme saaneet selville, kuinka monta lehmää sulhanen Ivystä maksoi, mutta luultavasti vähemmän kuin 15 lehmää, jotka maksetaan neitseestä naisesta. Ivy on kuitenkin jo 40-vuotias ja asunut miehensä kanssa yli 15 vuotta. Kuningas maksaa kuulemma jopa 30 lehmää Reed Dancessa valitsemastaan neitseestä naisesta. On siis suuri kunnia ja tulonlähde perheelle, jonka tyttärestä tulee yksi kuninkaan vaimoista. Tällä hetkellä hänellä on niitä 13.
Kuulumisia farmilta
Torstai 29. joulukuuta 2011
Lomailu farmilla on ollut toimeliasta. Olemme nyt irrottaneet yhden hydroista ja viemme sen huomenna korjattavaksi. Mönkijäkään ei lähtenyt käyntiin, mutta tiesin jo kokemuksesta missä vika oli. Saman homman olin tehnyt jo kolmisen vuotta aiemminkin, eli purkanut narukäynnistyssysteemin, jossa mekaniikka ei ollut kohdallaan. Koirat rakastavat mönkijää, ne ovat heti kyydissä, kun kävelet lähellekään sitä. Vaikka ajoin aika vauhdilla kuoppaisia ja kivikkoisia teitä, niin koira pysyi mukana. Satuin samalla näkemään tiellä jo toisen käärmeen täällä ollessani, joka muistutti kobraa, jonka taisimme nähdä jo aiemmin. Samalla tienpätkällä näin haukan. Haukkapariskuntia on farmilla kuulemma kolmekin kappaletta. Lisäksi täällä asustaa pöllöjä ja monitor lizard. Ajoin mönkijällä farmin laajennetun osan kauimpaiseen kulmaan, jossa Muzi valvoi uusien taimien istutusta ja näytti minulle vartiotornin, josta oli huikeat näkymät farmin yli! 
Jobin joulu
Olimme Johannesburgissa neljä päivää. Kaupungissa ei sinänsä ole kamalasti tekemistä, mutta onneksi meillä on siellä ystäviä. Varakkaat asuvat aidatuissa norsunluutorneissaan ja köyhemmät slummeissa. Kulta houkutteli aikoinaan valtavasti asukkaita tähän eteläafrikkalaiseen suurkaupunkiin, jossa tuloerot ovat nykyään maailman suurimpia. Jo’ssa on muistaakseni noin 3 miljoonaa asukasta, mikä on hämmästyttävää, koska kaupunki on syvällä sisämaassa kaukana minkäänlaisista vesistöistä. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että jokaisen suurkaupungin lähellä on vesistöjä, koska niiden ympärille kaupungit aikoinaan rakentuivat. Mutta kuten sanoin, Johannesburgiin ihmiset tulivat kullan perässä. Koska ihmisiä oli paljon, niin ympärille alkoi rakentua palveluita ja muuta infrastruktuuria. Serkkujeni mukaan syy miksi ihmiset yhä muuttavat Jo’burgiin on se, että Johannesburgissa on paljon töitä tarjolla. Tuskin monet enää kullan perässä tulevat, mutta rahan perässä ainakin.On se kuitenkin mielestäni aika ikävää asua muurien ja kaltereiden takana. Minä, Paiju ja Andy asuimme muurien sisällä olevassa “mökissä”, jonka ovet olivat lukittu sekä ovien ja ikkunoiden edessä olevat kalterit ja portit. Kaikenlaisia lukkoja ja avaimia pitää kantaa koko ajan mukana, vaikka liikkuu omalla aidatulla pihallaan!
Johannesburgista löytyy toinen toistaan upeampia ostoskeskuksia ja hienoja kasinoita. Vietimmekin ajastamme suuren osan shoppaillen Crestassa sekä Rosebankissa. Yhtenä iltana kävimme serkkujen ja heidän ystävien kanssa Monte Casinolla viettämässä iltaa. Kasino on huikea kompleksi, joka on tehty hyvin näyttäväksi. Ruoka oli kasinollakin halpaa. Söin maittavan seafood platterin alle kuudella eurolla ja Andy 500g t-luupihvin alle kympillä. Eikä hohtokeilauskaan taloutta kaatanut, 3.5 euroa peli. 
Toimin taksikuskina Paijulle, Andylle sekä serkuille ja sopeutuminen eteläafrikkalaiseen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kävi yllättävän helposti. En vielä kertaakaan ole ajanut oikealla kaistalla. Sen sijaan oli mukavaa, kun tiesi vähän paikkoja jo entuudestaan.
Muuten aika Josissa kului tyypilliseen tapaan lauta- ja videopelejä pelaillen. Friedmanit (sukulaisemme) ovat intohimoisia ja kilpailullisia pelureita. Joskus pelit äityvätkin pieniksi väittelyiksi aikuisten kesken. Friedmanien Jack Russelit olivat yhtä hellyttäviä ja söpöjä kuin ennenkin, mutta hieman vankkarakenteisempia ja laiskempia kuin kolme vuotta sitten. 
Joulua vietimme 25. päivä, jolloin kävimme aamulla baptistiseurakunnan jumalanpalveluksessa. Yleensä lahjat avataan jo aamuvarhain, mutta tällä kertaa oli tehtävä poikkeus, koska jumalanpalvelus sattui samalle päivälle. Oli ihan mielenkiintoista käydä tutustumassa paikallisseurakunnan toimintaan. Tupa oli aivan täynnä (lähinnä valkoisia) ja ilma oli tuskasen kuuma. Laulut ja ihmiset olivat vanhemman puoleisia, perinteisiä ja konservatiivisia. Pastori piti kuitenkin hyvän puheen ja vaikutti muutenkin todella sydämelliseltä ja nöyrältä mieheltä.
Kotiin palattuamme jaoimme lahjat, joita oli totuttuun tapaan hyvin paljon. Yksi serkun ystäväkin vietti meillä joulun ja hänellekin oli lahjoja. Illalla söimme yhdessä. Joulupöydässä ei ollut mitään lämmintä ruokaa, koska on jo valmiiksi niin kuuma, mutta oli aikaisemmin grillattuja ribsejä ja kanaa, sekä perinteisempiä joulukinkkuja. Pöydässä ihmisillä on hassut hatut päässä joita saa pienistä pöydällä olevista lahjoista - Christmas crackereista. Suurin ero joululla ja syntymäpäivällä tuntuukin olevan lähinnä joulukuusi. Stephen sanoikin, että “Christmas is like birthday, but for everyone!”, mikä kuvaa aika hyvin mielestäni eteläafrikkalaista joulua. Paljon iloisia ihmisiä ja naurua. 
Back to the roots
Paluu farmille on tapahtunut. Muutos siitä, kun täällä viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten olin on ollut valtava! Farmi näyttää, tuntuu ja kuulostaa nyt erilaiselta.
Kolme vuotta sitten istuttamamme puut ovat kasvaneet 15cm:stä yli 10 metrisiksi. Kasvuvauhti on ollut huima! Paksumpien puiden ympäri tarvitaan kolme aikuisen miehen kämmentä. Mutta eivät puut ole ainoita, jotka ovat kasvaneet, vaan farmikin on laajentunut 300 hehtaarista 500 hehtaariin ja istuttaminen jatkuu vielä tänäkin vuonna. Homma sujuu kuulemma jo paljon sutjakkaammin ja tehokkaammin. 
Kävimme Paijun ja Andyn sekä Springin (yksi farmin Jack Russeleista) kanssa pitkällä kävelyllä (tai vaellukseksi sitä voisi melkein kutsua) farmin korkeimmalla huipulla. Siinä kävellessä huomasin, että farmin ilmastokin on muuttunut. Ilma on nykyään paljon kosteampaa, koska liikutaan eukalyptusmetsien keskellä. Raikas tuulikin loistaa poissaolollaan, kun on metsässä. Ilma on kuuman kostea. Sen sijaan farmilla on nyt enemmän ääniä kuin ennen. Tuuli havisee mukavasti puiden lehdissä ja puut ovat tuoneet mukanaan lisää eläimiä. Uljas opaskoiramme Spring (joka on varmaan maailman nopein Jack Russel, koska juoksee farmilla koko ajan joka päivä) havaitsi kävelyllämme myrkyllisen mosambikilaisen kobran, joka päätti kuitenkin lähteä tiehensä, kun saavuimme paikalle, joten emme ehtineet saada siitä valokuvaa. Farmilla on siis kaksi uhkarohkeaa koiraa, jotka juoksevat päivät pitkät kymmeniä kilometrejä farmilla. Aina isännän mukana. He ovat milloin bakkien lavalla ja toisinaan taas mieluummin juoksevat auton perässä tai edellä. Ajoimme yhtä pitkää alamäkeä alas, niin koira päätti vauhdista hypätä lavalta alas ja lähti juoksemaan auton edellä näyttäen nopeutensa. Yleensä pomppuinen kyyti auton lavalla ei heitä kuitenkaan ollenkaan haittaa. 
Farmille on rakennettu paljon uusia hienoja päällystettyjäkin teitä. Iskän ja Heatherin punainen mökki on laajentunut kauppaosalla, jota kutsutaan Spalazaksi. Paikalliset kävelevät sinne useita kilometrejä ostaakseen leipää, karkkia, puheaikaa, säilykkeitä, työkaluja yms. Itsekin toimin tänään kuriirina, kun toimitin Pick n Pay kaupasta 30 leipää Splazaan. Farmista on tullut siis todella osa paikallista yhteisöä, ei pelkästään työnantajana, vaan myöskin palveluiden tarjoana. 
Yksi suurimpia muutoksia on kuitenkin valtava pyöreänmuotoinen talo, joka farmille on rakennettu. Iskä ja Heather eivät siis enää asu punaisessa mökissään, vaan ovat juuri viikko sitten muuttaneet valmistuneeseen taloon, josta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia huoneita. Kohokohtia ovat ehdottomasti Suomesta saakka tulleet kaksi Tulikiven varaavaa takkaa sekä saunassa oleva Harvian puukiuas. Talossa on paljon eri kerroksia ja mikä hienointa, terasseja eri kerroksissa. Aamupalaterassi uima-altaan yläpuolella on mahtava! Talon rakentamiseen ollaan käytetty myös omia kasvatettuja puita katon tukirakenteissa ja terassien kaiteissa. Suomessa pyritään energiansäästöön, mutta täällä siihen on eri motiivit. Farmille ei tule ulkopuolelta sähköverkkoa, joten sähkö on tuotettava itse. Sähkökeskuksesta on mielenkiintoista seurata sähkön tuotantoa ja kulutusta. Tuotanto maksimoidaan omaan jokeen rakennetulla vesivoimalalla, jossa on kolme sähköä tuottavaa turbiinia sekä talon katolla olevalla aurinkopaneelilla. Minusta on huikeaa olla tällä tavalla omavarainen! Koska sähköntuottokapasiteetti on hyvin rajallinen, on talon energiatehokkuus maksimoitava. Lämmitys (talvisin) tapahtuu puulla, kaikki valaistus on LEDejä tai energiansäästölamppuja, mikä on minusta onnistunut yllättävän hyvin. Esimerkiksi olohuone on saatu valaistua erittäin tehokkaasti LEDeillä, jotka antavat uskomattoman mukavan lämpimän sävyisen ja tehokkaan yleisvalon. Silloin kun aikoinaan myin tulevaisuuden LEDejä, niin niiden värisävy oli vielä kylmä, teho heikko ja valokeila hyvin pistemäinen. Vesi lämmitetään hienostuneesti aurinkoenergialla tai sen puutteessa puulla ja hella sekä uuni toimivat kaasulla. 
Onnettomuuksilta farmilla ei olla kuitenkaan vältytty. Farmilla oli syttynyt muutama kuukausi sitten tulipalo sunnuntai-iltapäivänä, jolloin farmilla ei sattunut olemaan ketään muuta kuin kaksi “palovartijaa”. Puut ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne peittävät näkyvyyden. En tiedä missä vartijat olivat olleet, kun palo syttyi, mutta kuin ihmeen kaupalla he olivat huomanneet tulipalon ja riensivät sitä sammuttamaan. Hämmästyttävästi he olivat kahdestaan saaneet tulipalon sammutettua ja vain kaksi hehtaaria metsää paloi. Tuli syttyi melkolailla farmin keskellä, joten tuhot olisivat voineet olla katastrofaaliset. Kävin itse palopaikalla raivaamassa kuolleita ja kaadettuja puita pois, joita ei kuitenkaan ollut paljoa. Monet puista olivat alkaaneet kasvaa uudestaan, vaikka olivat palaneet. 
Farmilla tekemistä on aina. Eikä tälläkään kertaa ole päässyt tekeminen loppumaan kesken. Kaikenlaista korjattavaa ja rakennettavaa on jatkuvasti. Mitähän kaikkea olen tehnyt… No, tänään olin vesivoimalassa isän kanssa sähkötöissä. Huomasin, että yhden turbiinin johdotus oli kärähtänyt aivan täysin. Johdot eivät olleet kestäneet virtaa ja olivat jopa palaneet poikki. Parin sähköiskun saattelemana leikkasimme ja irrotimme palaneet johdot, joiden suojakuori oli täysin sulanut ja mikä pahinta, johdot olivat sulaneet oikosulkuun toistensa kanssa. Osa johdoista oli jopa oikosulussa muiden turbiinien johtojen kanssa! Saimme kuitenkin vaurioituneet johdot irrotettua ja nyt kaksi kolmesta turbiinista toimii turvallisesti ilman oikosulkuvaaraa. Oli kyllä juuri niin afrikkalainen johdotus kun voi kuvitella, paljaita johtoja ympäriinsä. Ymmärtääkseni sähkötyöt oli kuitenkin tehnyt valkoinen sähköinsinööri. 
Muita tehtäviä on ollut kiukaan asentaminen saunaan ja uunin sekä hellan kytkeminen. Alkuperäiset asennusreiät eivät olleet aivan oikeissa kohdissa, joten jouduttiin viilaamaan vähän yhtä sun toista. Sauna kuitenkin todistetusti toimii eikä savuakaan tullut yhtään sisään, vaikka emme laittaneet kiukaan piippuun mitään tiivisteitä. Seuraava pähkinä purtavaksi olisi ratkaista, kuinka padon vedenpinta saadaan ylemmäs. Siitä pitäisi vain tehdä tiiviimpi, mutta se on ilmeisesti helpommin sanottu kuin tehty.
On vain mukava olla taas täällä Swazimaassa. Työntekijät farmilla muistavat vielä minut ja minä heidät. Hyvä nähdä ystäviä, Muzia ja Ivyä. Tuntemattomatkin ihmiset vilkuttavat ja tervehtivät. Täällä on niin rauhallista ja turvallista. Maisemat ja ihmiset ovat mahtavia ja farmilla on jotakin jokaiselle päivälle; voi rakentaa, suunnitella ja oppia (virheistä) tai sitten ottaa rennosti aurinkokannella ja syödä hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmiä hyvän kirjan ääressä. Jälkimmäistä en ole vielä ehtinyt “tehdä”, vai voiko “olla tekemättä mitään” kutsua tekemiseksi? Taidanpa lähteä tästä riippumattoa ripustamaan. 
Johannesburg 30 celsius
Päästiin perille! Turkkilaiset olivat asettaneet tavoitteensa hieman liian korkealle, sillä olin perillä tunnin Paijua ja Andyä jäljessä. Itsekin olin asettanut tavoitteeni liian korkealle, koska turkkilaisilla lennoilla ei tarjottukaan kebabia, mikä pettymys. Istanbul näytti hienolta paikalta illalla lentokoneesta katsottuna -paljon merenrantaa, saaria ja siltoja.
Sää Johannesburgissa on ollut aurinkoinen ja mukavan lämmin, noin 30 astetta. Ollaan otettu rennosti jätskiä ja kylmiä juomia nauttien. 
Kauppatieteilijät ovat huomattavan matkustavaa väkeä. Bussimatkallani törmäsin erääseen koulukaveriini, joka oli menossa Ranskaan. Istanbulissa kävin syömässä erään saman vuosikurssini opiskelijan kanssa, joka oli menossa toisen kauppatieteilijäkaverinsa kanssa Balille.
Tänään suunnitelmissa on mennä shoppailemaan ja Monte Casinolle hämmästelemään Etelä-Afrikan yläluokkalaisten meininkiä.