I kvartaali 2016

Italia, Ranska, Sveitsi - 24.4.2016 22:44

Ja sitä ollaankin siirrytty jo kesäaikaan sitten viime päivityksen!

Aika tuntuu olevan kuin liukas saippua, joka ei meinaa millään pysyä käsissä. Kuusi kuukautta on toki suhteellisen lyhyt vielä, mutta silti tuntuu käsittämättömältä, että olen asunut täällä jo puoli vuotta. Asettuminen on tosiaan vienyt aikansa, mutta nyt vihdoin tuntuu siltä, että elämä Sveitsissä alkaa saada jotain raameja. On löytynyt mukava asunto ja kivat kämppikset rauhalliselta alueelta Genevejärven rannikolta ja työpaikan läheisyydestä. Työmatka taittuu pyöräillen viinitilojen kautta, tai sateisina päivinä autolla. Hankin elämäni ensimmäisen auton, joka valloitti sydämeni saman tien. Tilava Audi A4 farkku nelivedolla kuskaa minut ja maastopyöräni tarvittaessa vaikka suoraan pyöräreittien lähtöviivalle. Oma auto on helpottanut liikkumista valtavasti, tuonut vapautta ja auttanut asettumaan kodiksi. On se toiminut muuttoautona ystävillekin, ja töissäkin sille on tullut käyttöä viimeksi tällä viikolla, kun kuskasin itseni ja työkaverini Jura vuorille Medairin ROC simulaatioon, jossa olin tällä kertaa mukana simulaatiotiimissä, kun viimeksi koin humanitaarisen työntekijän koulutusviikon osallistujan roolissa.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana luonani on käynyt myös ystäväni Suomesta, jonka kanssa kävimme laskettelemassa Villarsissa ja Verbierissä. Talveen mahtui useampi laskettelureissu, joista yksi suuntautui Titlikseen. Menimme sinne Lucernissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Nyt laskettelukausi alkaa olla minun osaltani paketissa ja on aika siirtyä maastopyöräilyn pariin. Kevät on täällä jo pitkällä, vaikka vielä tänään Ranskan Jura vuorilla Westlake seurakuntamme retriitissä satoikin aamulla lunta. Mutta kotikulmilla puut ovat jo vehreitä ja tulppaanit kukkivat kovasti. Söimme lounasta tällä viikolla työkavereiden kanssa järven rannalla ja aurinko lämmitteli jo oikein mukavasti, niin että minäkin pärjäsin t-paidassa.

Pari viikonloppua sitten menimme seurakuntakavereiden kanssa Italian kautta Luganoon, Sveitsin italialaiseen osaan. Matkalla ylitimme lumivuoria, jonka jälkeen laskeuduimme järven rannalle 20 asteen lämpöön. Olosuhteet voivat muuttua todella nopeasti näissä maisemissa. Tykkäsimme Luganosta kovasti. Parasta siinä oli mielestäni upeat maisemat, jotka muistuttivat hieman Norjan vuonoja.

Ehdottomasti yksi kevään kohokohdista on ollut kuitenkin pääsiäismatka Roomaan! Tapasin siellä katolisia ystäviäni Suomesta, joiden kanssa asuin Helsingissä ennen Sveitsiin muuttoa. Rooma oli upea, vielä etenkin pääsiäisenä. Vierailin useissa kirkoissa, joissa vietimme kauniita katolisia messuja. Se oli erityistä aikaa. Olimme UNIV nimisessä tapahtumassa, johon oli tullut opiskelijoita 54 eri maasta. Tapasin hienoja ihmisiä ja samalla opin tuntemaan Rooman lisäksi monia muita kulttuureja. Olin halunnut jo pitkään päästä mukaan tälle pääsiäismatkalle Roomaan ja vihdoin se onnistui! Olin myös hyvin iloinen saadessani viettää aikaa (ja syntymäpäiväni) yhdessä hyvien ystävieni kanssa.

Pian onkin kesälomien aika. Haluan lähteä käymään Suomessa. Sitä ennen kuitenkin ensi viikonlopuksi Barcelonaan äitiä ja siskoa tapaamaan, jota en ole nähnyt yli vuoteen! Töissä menee kaikki hyvin. On ollut aika rauhallista toistaiseksi. Ranskan kieli kehittyy pikkuhiljaa, mutta pitäisi skarpata vielä enemmän sen suhteen!

Vatikaani  Onnea Oskari, uusi pappimme! Santi ja Charles Gelato avec Lucas (BR) Lugano Westlake friendsTitlis Punaisen Ristin museo Genevessä Jeesusmusikaali työkavereiden kanssa Geneven autonäyttely kämppiksen kanssa Laskettelua Verbierissä Laskettelua Chamonixssa

Hyvä alku uudelle vuodelle

Suomi, Sveitsi - 16.1.2016 20:29

On taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä, ja hienoja asioita on tapahtunut tässä välillä, joten kirjoitellaanpa kuulumisia vähän tännekin! Ei niin, etteikö kuulumisia voisi päivittää ilman hienoja tapahtumia. Näköjään sohvapöydän kukka on päässyt lakastumaan. Kummallinen sana, lakastua. Onhan se suomea, epäröin. Tärkeä minullekin tämän blogin pitäminen, että pysyy äidinkieli yllä. Ajattelu käy jo englanniksi, mutta puheeseenkin alkaa tulla jo hieman ranskalaista ääntämistä. Hirveästi en ole ranskaa opiskellut, mutta toivon, että se jotenkin tarttuisi itsestään. Ja itse asiassa, varmaan pian alkaa tarttuakin…

Mutta palataanpa jouluun, ja vuoteen 2015. En taida jaksaa kerrata ihan kaikkea, mitä vuonna 2015 tapahtui, mutta se oli hieno, vaiherikas, ja merkittävä vuosi. Valmistuminen. Asuminen Tavasttähdessä, Töölössä. Työ Fidalla Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäistä kertaa Amerikassa. Vanhojen ystävien jälleennäkemistä. Paljon henkilökohtaista kasvua. Lopulta muutto Sveitsiin ja ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Joululoma Suomessa sai hymyn korviin ja akut täyteen iloista energiaa. Oli todella kiva viettää joulu perheen ja isovanhempien kanssa Rovaniemellä, jossa tapasin myös ystävääni Tuomasta Suhen pienryhmästä, ja Jukkaa vanhasta työpaikastani. Jukalle oli syntynyt iloinen Jere-poika, joita menin kelkalla moikkaamaan mökiltä käsin, kun siinä lähipiirissä sattuivat olemaan joulun vietossa. Tapasin kavereita myös Helsingissäpäin ja illallistin Tavasttähdessä. Sain lahjaksi hienon Tavasttähden collegepaidan, jonka suomea ripeästi oppiva Santi oli suunnitellut! Oli makeaa saunoa monena iltana ja syödä perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Uudeksi vuodeksi mentiin isommalla kaveriporukalla Seitsemiseen, josta oltiin varattu erämökki järven rannalta. Toistamiseen vietimme uuden vuoden yhdessä korpimökissä ilman sähköä. Pari vuotta sitten olimme Repovedellä. Tällä kertaa olimme pienen järven ainoat mökkiläiset. Vaikka pakkanen alkoi juuri kiristyä niin, että järven jää paukkui, sisällä mökissä oli lämpöä luomassa puuhella ja kynttilät, sekä tietysti hyvät ystävät. Tunnelmaa, lämpöä, avantouintia, pitkiä saunailtoja, hyviä keskusteluja, jalkapalloa järven jäällä, ja revontulia. Kirsikkana kakun päällä oli herkulliset ruoat pippuripihveistä loimuloheen.

En kokenut Sveitsiin paluuta haikeana, sillä olin hyvin iloinen lomastani Suomessa, ja olen ottanut Sveitsin uudeksi kodikseni, joten ei sitä vastaan käy taisteleminen. Täytyy vain iloita kaikista mahdollisuuksista päästä käymään Suomessa, sitoutua täytyy kuitenkin uuteen asuinpaikkaan, jotta siellä voi olla iloinen myös. Eikä ovelta ovelle Sveitsistä Suomeen kestä kuin muutama tunti, joten välimatkaa ei ole sen enempää periaatteessa kuin Oulusta Helsinkiin. Lennotkin kun ostaa sopivasti niin pääsee aika lähelle VR:n hintoja.

Kun palasin asuntooni, niin ärsytti kyllä vähän se, että palasin taas väliaikaisuuteen. Tavarat matkalaukustani pakkasin vain takaisin laatikoihin. Vakituisen asuinpaikan löytyminen olisi ensisijaisen tärkeää sopeutumisen ja jaksamisen kannalta. Niimpä päätin aloittaa kattavan asuntohaun, laajentaa aluetta ja nostaa budjettia, jotta vain löytyisi joku muu paikka kuin tämä jaettu huone. Otin yhteyttä muutamaan asuntoon, mutta en saanut vastausta. Sitten alkoi tapahtua, ensin Suomi voitti U-20 MM-kultaa lätkässä ja sitten kuukauden odottelun jälkeen meille soitettiin eräästä asunnosta, jota oltiin parin työkaverin kanssa haettu… ja nyt on nimet sopimuspapereissa! joita oli muuten 14 sivua, koskien ihan vaikka mitä… Asunto oli tosiaan meidän työkaverin, joka on perheineen muuttamassa toiseen paikkaan. Se on tosi siisti ja tilava, toisella puolella huoneistoa järvinäkymä, ja toisella viinitila! Siinä on iso parveke. Saatiin autotallikin. Työmatka vain 15 minuuttia. Ja viisi kertaa soitettiin välittäjälle, että joko ne tietää kenet siihen ottavat, mutta aina jäätiin vastausta vaille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, helmikuun alussa pääsemme muuttamaan! Niin, ja kun Suomessa mulla oli kaksi Joonasta kämppiksenä, niin nyt on kaksi ranskalaista Jonathania. Uskoisin oppivani pian ranskaa. Selvyyden vuoksi ajattelin muuttaa nimeni Jonathaniksi.

Niin ja tänään sain edullisesti siistin Peugeotin vintagepyörän työmatkoja varten! Ja takataskussa jo liput Roomaan lomalle maaliskuussa 10 päiväksi! Makiaa :)

Joulukuinen Helsinki Kiitos turvallisesta matkasta, joulupukki! Joulukuinen Rovaniemi Ukki perinteisen joulukinkun valmistuksessa Jouluruokia Kävin moikkaamassa Jukkaa ja Jeremiestä Joulukirkko Rovaniemellä Talvijärvi Talvitie Jouluperhe Uuden vuoden kokkailua Korpimökki Korpisauna Uuden asunnon kunniaksi jo etukäteen! Pyöräparven uusi tulokas on kokenut ranskalainen

Kaksi kuukautta Sveitsissä

Sveitsi - 19.12.2015 23:09

Noin kaksi kuukautta sitten saavuin tänne Sveitsiin, jossa aloitin työn Medair -nimisessä kansainvälisessä humanitaarisessa avustusjärjestössä. Uuteen maahan ja työhön asettuminen on sujunut pääasiassa hienosti! Alku on ollut aika kiireinen sekä työssä, että työn ulkopuolella, enkä ole tätä ennen löytänyt hyvää hetkeä ja omaa rauhaa kirjoittaa blogiani. Asun yhä työnantajani kimppakämpässä työpaikkani lähellä. Asunto on jopa liian lähellä työpaikkaa, sillä tuntuu, että elämä pyörii koko ajan työn ympärillä. Kaipaisin selvempää jakoa työpaikan ja kodin välillä. Olen etsinyt omaa asuntoa ja kimppakämppääkin parin työkaverin kanssa, mutta asunnon löytäminen on yllättävän vaikeaa. Kysyntä asunnoista on kova, ja tarjouksiin tulee reagoida nopeasti ja näyttöihin mennä tarvittavat paperit (Sveitsin residenssi, 3kk palkkatositteet, työsopimus) kunnossa. Itse asiassa vasta tällä viikolla sain residenssini postista ja ilman 3kk palkkakuitteja en ole ensimmäisenä asuntoon valittavien joukossa. Suhteilla sen sijaan voi saada asunnon nopeastikin. Asunnon löytäminen olisi kyllä suuri askel eteenpäin maahan asettumista ajatellen. Asunnon metsästäminen vain tuntuu olevan täysiaikaista työtä, jolle ei löydy oikein aikaa, kun työpaikallakin on kiire ja päivät ovat pitkiä.

Tällä hetkellä olen yksin huoneessani, kun kämppikseni lähtivät Etelä-Sudaniin töihin, mutta muuten olen jakanut huoneen useampien eri henkilöiden kanssa. Hyvä puoli tässä on se, että tutustun kollegoihin niin täällä pääkonttorilla kuin kentällekin lähteviin. Asunnossa asuu nyt minun lisäksi tuore henkilöstöpäällikkö ja talousjohtaja, joka on etsinyt taloa jo seitsemän kuukautta! Asukkaiden taustat ja roolit ovat vaihtelevat, mikä antaa mahdollisuuden oppia eri aloista, maista ja kulttuureista, sekä saada kokeneempien näkemyksiä työstä, jota teemme. Meillä on hyvä yhteisö, laitamme välillä ruokaa, pelaamme pelejä, ja käymme vuorilla sekä kirkossa yhdessä. Maailma on pieni, sillä kävi ilmi, että toinen Etelä-Sudaniin lähteneistä kavereista oli viettänyt vuoden koulukaverini kanssa Logos Hope laivalla seilaten ympäri maailmaa. Meillä on siis yhteisiä ystäviäkin! Monta yhdistävää tekijää.

Viikonloput ovat olleet aktiviteetteja täynnä. Olemme käyneet useasti vuorilla pikkuvaelluksilla ja tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassakin! Eilen lähdimme työkavereiden kanssa työpäivän jälkeen Neuchatelin kylään Chambleaun viinitilalle viininmaisteluiltaan, jonka jälkeen menimme kivaan pikkuravintolaan herkkusienifonduelle! Todella sveitsiläistä. Olen myös löytänyt kaksi seurakuntaa, joissa käyn. C3 Lausannessa ja Westlake ihan tässä asunnon lähellä. Westlaken kanssa olimme vuorilla isossa mökissä yhtenä viikonloppuna retriitissä, joka oli hieno ja hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin paremmin. Sinä viikonloppuna satoi myös ensilumi, joten vuoret muuttuivat kauniin valkoisiksi. Yhäkin lumi on ainoastaan vuorilla. Täällä Genevejärven rannalla, tai Sveitsin Rivieralla, lämpötila oli tänään +12 astetta.

Ranskan kieltä opiskelen kerran viikossa, kun työpaikalle tulee opettaja puoleksitoista tunniksi. Kielitaitoni edistyy pikkuhiljaa, ja aloitan nyt myös ranskankielen online kurssin. Työpaikka vaikuttaa yhä hyvältä ja olen päässyt työporukkaan hyvin mukaan. Tätä on edesauttanut muun muassa jalkapallo, jota käymme pelaamassa pari kertaa viikossa lounasajalla työkavereiden kesken. Muutenkin olen pitänyt kiinni urheilusta ja edelleen käynyt uimassa kerran pari viikossa. Löysin uimahallin, mutta siellä ei ole saunaa. Pari kuukautta olen ollut nyt ilman saunaa, ja sitä on jo kova ikävä.

Joulu on jo ovella. Kolmen päivän päästä olen Suomessa ! Odotan todella kovasti Suomea, perheen ja ystävien näkemistä. Täältäkin olen löytänyt kavereita, pari jonka kanssa olen enemmän tekemisissä. Olen tutustunut myös yhteen suomalaiseen kaveriin, jonka kautta pääsin itsenäisyyspäivänä useammankin suomalaisen juttusille :) Eiköhän se kämppäkin pian löydy, kun alkaa paikallista verkostoa kertyä.

 

Ensilumi Rocher de Naye Luolaseikkailun suulla  Lohifileestä on tullut mun uusi suosikkiruoka Leysin Lounas Leysinin huipulla Cynthian, Davidin (x2) ja Gerardin kanssa David ja Gerard lähtivät töihin Etelä-Sudaniin Yhteinen ghanalainen illallinen kämppisten Valentin, Kwami ja Cynthia kanssa Thailainen illallinen Villars  Marcin kanssa laskettelemassa Leysinissä Elämäni ensimmäiset oisterit Veveyn torilta

Alkutunnelmia Sveitsistä

Sveitsi - 27.10.2015 23:36

Hei! Saavuttiin hienosti perille! Kaikki meni nappiin. Tavarat mahtui autoon, auto kesti, kuskit kesti, aikataulu kesti ja oltiin hieman torstain ja perjantain välisen puolenyön jälkeen perillä Lausannessa. Perjantaina muutettiin Eetun kanssa tavarat autosta väliaikaiseen kämppääni ja lähdettiin sitten tutustumaan ympäristöön. Ajelimme Ranskan rajalle Portes du Soleiliin hienoihin vuorimaisemiin, ja sitten mentiin muutamaksi tunniksi kuuman lähteen kylpylään Lavay Les Bainsiin. Illalla haettiin Kiven Mika Lausannen juna-asemalta kolmanneksi kaveriksi. Lauantaina lähdettiin yhdessä Ranskan Chamonixiin, jossa olin Eetun ja muiden kanssa noin vuosi sitten kiipeilemässä. Tehtiin tällä kertaa kävelyreissu Breventille, jossa pääsimme viskomaan talven ensimmäiset lumipallot. Tosi kätsyä, koska ajomatka Chamonixin oivallisiin pyöräily- ja laksumestoillekin on vain vähän alle 2 tuntia, löytyy niitä hieman lähempää Portes du Soleilistakin. Käytiin siellä myös shoppailemassa ja syömässä burgerit kai jo aika perinteeksi muodostuneessa Monkey Barissa, jossa oli hyvä tunnelma Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin välisen rugbyvälierän ansiosta.

Sunnuntaiaamuna Eetu ja Mika jo lähtikin takaisin Suomeen. Oli todella hienoa, että kaverit lähtivät saattamaan mua uuteen asuinmaahani, ja se teki asettumisenkin helpommaksi, kun oli tutut kaverit lähellä pari ekaa päivää. Ei se silti täysin estänyt sitä haikeaa fiilistä mikä nousi, kun kaverit lähtivät ja palasin yksin asuntooni. Kyllä se tekee kipeää, vähän kuin repisi juuri juurtumaan päässeen kasvin ylös kotoisasta mullastaan. Jokainen tällainen kokemus jättää arven sydämeen, näin se on. Silti siinä on jotain järkeä. Unelmien seuraaminen vaatii rohkeutta ja välillä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Kivustakin on tapana selvitä vahvemmaksi kasvaneena. Ei tuntemuksia silti kannata kieltää tai peittää. Ne ovat tärkeänä osana kokonaisuutta ja kaikki on käsiteltävä, muuten ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.

No mun kämppis pyysi mut sunnuntaina yhteen seurakuntaan iltakokoukseen ja siellä jo tutustuin muutamiin tyyppeihin! Siitä se sitten lähtikin. Tää on kyllä niin hienoa, että seurakuntaperhe on maailmanlaajuinen.

Nyt pari ekaa työpäivää takana. En toki ehtinyt olla kuin pari tuntia maanantaina toimistolla, kun sitten lähdettiin logistiikkatiimillä Genevessä pidettyyn lääkkeidenhankintaworkshoppiin. Siellä oltiin maanantai ja tänään tiistaina se saatiin päätökseen. Opin yhtä sun toista lääkkeistä ja niiden hankinnasta, senkin, että ne ovat yksi hankalin tuote hankkia! En ole siis päässyt vielä istumaan toimistotuolilleni tai muuten päässyt työhöni käsiksi. Logistiikkatiimi kyllä vaikuttaa mukavalta! Siinä on Ranska, Sveitsi, Suomi, Italia ja Hollanti edustettuina.

Lausanne ja Genevejärvi Portes du Soleil Chamonix - Brevent Mont Blanc   Syksyinen joutsenlampi 

Muutto Sveitsiin

Sveitsi - 21.10.2015 11:22

Uskomatonta, tällä kertaa ei toivoteltu hyvää matkaa, vaan hyvää loppuelämää! Sveitsiin nimittäin. Kambodzhassa eräs ystäväni vinkkasi minulle sveitsiläisen humanitaarisen avun järjestön. Ajattelin, etten ole ihan vielä valmis muuttamaan ”kentälle”, mutta Medairin sivuja ja avoimia työpaikkoja katsellessa osui silmääni avoin logistikon paikka heidän pääkonttorillaan Lausannessa. Sveitsiin muuttaminen kuulostikin hyvältä idealta, joten hain tehtävään! Puolentoista kuukauden rekrytointiprosessin jälkeen minulle tarjottiin paikkaa ja päätin ottaa sen vastaan.

Homma täyttää lähes kaikki toiveeni, sillä pääsen työskentelemään kansainvälisessä kristillisessä järjestössä, avustustyössä, oman alani tehtävissä, puhua ranskaa ja asua ympäristössä, jossa on upeat harrastusmahdollisuudet! Valitettavasti hyviä ystäviäni ja perhettäni Suomesta en voi viedä mukanani. Onneksi kulkuyhteydet Suomen ja Sveitsin välillä ovat nopeat ja edulliset, joten kyläily Suomessa ja isännöinti Sveitsissä onnistuu.

Varoitusaika työtarjouksesta työn alkamiseen oli vain kaksi viikkoa, joten viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa. Yhtenä päivänä vierailin seitsemässä virastossa ja seuraavana päivänä vielä kahdeksannessa ulkomaillemuuttoon liittyen. Onneksi suuren osan asioista voi nykyään hoitaa netissäkin. Kävin omaisuuteni nopeasti läpi luopuen suosiolla suuresta osasta tavaroistani ja vaatteistani Fidalle. Ystävien hyvästely onnistui kivasti, kun kaverit järjestivät läksiäisjuhlat sveitsivisoineen ja sain viettää illan yhdessä vielä kaikkien hyvien ystävieni kanssa kerralla! Parissa päivässä pakkasin tavarani valmiiksi ja sitten lähdin Ladalla Turkuun Samulin luo illaksi, josta seuraavana päivänä jatkoin Kurikkaan juhlistamaan samalla valmistumistani, paluu- ja läksiäisjuhlaa sukuni kanssa. Ilta oli juhlava, rento ja tunteikas. Seuraavana aamuna jatkoin jo matkaani Rovaniemelle isovanhempieni luo. Jätin Ladan sinne koivun alle odottamaan tulevia ajoja. Vietin kaksi yötä isovanhempieni luona nauttien vielä suomalaisista perinneruoista, kunnes lensin Helsinkiin. Helsingissä pakkasimme tavarani Eetun autoon, jonne saimme kaiken mahtumaan kuin ihmeen kaupalla! Illallisen jälkeen hyvästelin Tavasttähden ja siellä asuvat ystäväni, ja lähdimme jälleen kerran Turkuun, jossa Samuli tarjosi minulle ja Eetulle yösijan. Aamulla nousimme ylös varhain ja ajoimme auton Tukholman lautalle. Tässä nyt olemme, jossain Ahvenanmaan kohdalla pian. Eetu löysi jonkun hyvän telttapaikan täksi illaksi Jönköpingin seudulta. Huomenna on tarkoitus startata auto taas aikaisin ja ehtiä vielä saman vuorokauden aikana perille Sveitsiin. Melkoisen kunnianhimoinen suunnitelma kyllä!

Eetu viettää luonani Sveitsissä pari päivää. Meillä on lasketteluvälineet mukana, sillä Alpeilla on satanut jo ensilumi! On kyllä todella hienoa, että ystävä lähti näin pitkälle saattomatkalle! Mitenkäs se sanonta menikään. Jos joku pyytää sinua virstan matkalle, kulje kaksi.

Innolla odotan muuttoa Sveitsiin, uuden työn ja elämänvaiheen aloittamista!

Laurin matkablogi jälleen kansien välissä

Yleistä - 10:30

Työttömyys ja opinnottomuus ovat suoneet aikaa monelle projektille: kuntoilulle, valokuvien kehittämiselle ja myös uuden kirjan julkaisulle. Uunituore sinikantinen Laurin matkablogi 2 sisältää matkakertomukset vuosilta 2010 – 2015, joihin lukeutuu muun muassa pyöräreissu Alpeilla, junamatka Helsingistä Kiinaan, vaihtolukukausi Hong Kongissa ja työharjoittelu Kaakkois-Aasiassa. Molemmat osat kirjasta on mahdollista tilata täältä.

Laurin matkablogi osat 1 ja 2

Olen kotona

Suomi - 10.9.2015 16:13

Se on se tunne, kun saapuu Helsinki-Vantaalle. Tämä metsäinen maa, jossa jalat ovat turvallisesti maassa. Uskon, että metsän juuret ovat syvällä monen suomalaisen sydämessä. Niin myös minun. Huomasin, että ulkomailla ollessani kaipasin metsää, paljon. Sen tuoksu on kotoisa, pehmeä tunne jalan alla tuttu, ja hiljaisuus rauhoittava.

Luonto kutsuu myös muita kuin suomalaisia tai minua, sillä pian Suomeen tultuani lähdimme 11 hengen porukalla Lappiin vaeltamaan. Mutta itse asiassa olin porukassa ainoa suomalainen. Tai no, Raimo vaatisi päästä listalle mukaan, mutta todellisuudessa hän on baski. Samoin Santi, joka on katalaani. Toki he puhuvat sujuvaa suomea ja ovat asuneet täällä jo pitkään, mutta heidän äitinsä ei, joten tämä on se. Lisäksi porukassa oli Santi jr., joka muutti Madridista juuri Tavasttähteen. Hän saapui Suomeen samana päivänä minun kanssani. Reissussa oli mukana myös nigerialainen Charles, joka on samoin talon uusi asukas. Ja sitten oli kuusi puolalaista! Neljä heistä lensivät Suomeen vain tätä lapinmatkaa varten.

Aluksi ajoimme Heinolaan leirikeskukseen, jossa vietimme pari päivää ”venytellen”. Säät olivat aurinkoiset, ja melominen, uiminen ja saunominen niin mukavaa, että emme olisi malttaneet lähteä pikkuparatiisista kohti Rovaniemeä. Meillä oli kuitenkin niin paljon Reissumiestä, että eihän sitä olisi voinut yhdessä paikassa lopulta pysyä. Rovaniemellä kävimme moikkaamassa isovanhempiani, jotka ystävällisesti avasivat mökkinsä ovet meille ja saatoimme majoittua yöksi sinne. Kävimme vielä saunomassa varhain aamulla ennen viimeistä ajomatkaa Urho Kekkosen kanssallispuistoon Saariselälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt vaeltamassa Suomen Itä-Lapissa, vaan aina lännessä Ruotsin ja Norjan puolella, joten tämä oli minullekin uutta, ja täytyy sanoa, että en odottanut maisemien puolesta paljoa, koska no, vuoret ovat lännessä. Halusin ehdottomasti kuitenkin mukaan, koska Suomeen saapuessa olin henkisesti vielä jossain aivan muualla enkä tiennyt oikein mistä aloittaa, nyt kun ei ollut opintoja tai työtä mitä jatkaa. Siinä mielessä matka Lappiin oli täydellinen, koska sain paljon aikaa käsitellä ajatuksiani viimeiseltä puolelta vuodelta ja rauhassa asettua Suomeen miettien seuraavia elämänaskeleita.

Vaelluksemme kesti viisi päivää päivämatkojen ollessa noin 15-20km. Kuljimme enimmäkseen polkuja pitkin, mutta etenkin kivikkoisia tuntureita ylittäessä ja rinteitä laskiessa vaelluskengät joutuivat koville. Välillä kevyt sade kasteli maaston tehden kivet ja juuret liukkaiksi, mutta selvisimme näinkin isolla porukalla tapaturmitta. Olimme varustautuneet asiaankuuluvasti nilkkaa tukevilla ja vedenpitävillä vaelluskengillä sekä sateelta suojaavilla kuorivaatteilla. Olosuhteet metsäisissä laaksoissa ja avotunturissa vaihtelivat, mutta kerrastopukeutumisella oli helppo lisätä tai vähentää vaatetusta lämpötilan, tuulen ja sadekuurojen mukaan. Tarvittavat varusteet vaellukselle löytyy kätevästi esimerkiksi Addnature -verkkokaupasta. 

Jokien ylitykset, lounastaminen, liikkeellelähtö ja leiriytyminen isolla porukalla vei aina aikansa, joten kävelypäivät jäivät hieman lyhyemmiksi kuin yleensä, mutta illalla uni tuli joka tapauksessa herkästi päivän kävelyn päätteeksi. Ajankohtana syyskuun alku oli erinomainen, sillä luonto oli jo kauniin ruskan värjäämä, ei ollut enää hyttysiä, mutta ei ollut vielä yöpakkasiakaan. Aittajärven parkkipaikalla kauhistelin hieman autojen määrää, mutta en tiedä mihin ihmiset metsässä sitten katosivat, koska emme törmänneet kuin muutamaan pariskuntaan vaelluksen aikana.

Tämä ei ollut sinänsä ihan tavallinen vaellus, sillä meillä oli mukanamme pappi ja saimme aloittaa jokaisen aamun kauniilla messulla ja rukouksella luonnon helmassa. Muutenkin ekskursion tarkoituksena oli viettää aikaa rukouksessa ja mietiskellä. Hiljentyminen ja rukous olivat juuri sitä mitä kaipasinkin ennen seuraavien elämänvaiheiden kohtaamista: työelämään siirtymistä. Vaelluksen päätteeksi mieleni olikin jo huomattavasti kevyempi ja huolettomampi. Helsinkiin oli taas helppo palata kotiin ja ystävien pariin saaden nauttia ja olla kaikilta osin läsnä jälleennäkemisissä.

Mutta enpä muistanut, että Suomesta löytyy näin kauniita maisemia. Kuten ystäväni sanoi, ”olet onnekas saadessasi olla kotoisin sieltä.”

 /Jakub Early morning fog at our cottage /Jakub Paratiisikuru Morning prayer /Jakub /Jakub /Jakub /Jakub Sokosti Luirojärvi /Jakub /Jakub We enjoyed the holy mass each morning, even in the wilderness /Jakub The making of Spanish paella at our cottage

Alaska

Yhdysvallat (USA) - 27.8.2015 10:57

The last frontier, eli viimeinen rintama, johon päättyy myös tämänkertainen maaliskuussa alkanut matkani. Viikko Alaskassa, joka on kuusi kertaa Suomen kokoinen, oli auttamatta lyhyt, mutta teimme siitä ikimuistoisen. Se on Erämaa. Valtava. Hämmästyttävä, villi, todellinen ja kaunis. Vetoaa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihmisiin, jotka arvostavat yksityisyyttä, ehkä myös yksinäisyyttä, rauhaa ja luonnon majesteettisuutta. Minuun.

Alaska on kuin toinen maa San Franciscoon verrattuna, vaikka saman lipun alla ollaankin. Autot siellä kuljettaisivat tukkeja tarvittaessa. Miehet pukeutuvat metsuripaitoihin molemmissa, mutta Alaskassa se ei näytä muodikkaalta. Ihmiset nauttivat aamukahvinsa kuten San Franciscossakin, mutta lähtevät sen jälkeen vuorille ulkoilemaan. Toiset pyöräilevät, toiset metsästävät, jotkut kalastavat, melovat, kävelevät, juoksevat, kiipeilevät, talvisin hiihtävät, kelkkailevat ja laskettelevat… Ulkoilmaihmisiä joka tapauksessa. Vähän niin kuin lappilaiset. Alaska onkin houkutellut kiitettävän verran suomalaisia, joista yhden tapasin Alaska SeaLife centerin meribiologina.

Saavuin Anchorageen, joka on tämän osavaltion pääkaupunki ja noin 700 000 asukkaan koti. Infrastruktuuriltaan Seinäjoen kaltainen. Talot ovat matalia ja toisistaan erillään. Kaupungin keskustassa on puistoja ja koteja hoitamattomine puutarhoineen, mikä mielestäni kuvastaa vähäistä kiinnostusta puutarhanhoitoa kohtaan, tonttien huokeita hintoja ydinkeskustassa tai asukkaiden äveriäisyyttä. Joka tapauksessa se oli minusta huvittavan näköistä.

Lentokentällä minua oli vastassa mongolialainen ystäväni, Khulan, jonka tapasin kolme vuotta sitten Ulan Baatorissa junamatkallani Helsingistä Pekingiin. Oli uskomatonta nähdä uudestaan! Hän muutti pari vuotta sitten Anchorageen opiskellakseen insinööriksi. Myös Khulanin sisko, Anu, saapui muutama päivä minua ennen Alaskaan. Hän ja Batma, kolmas mongolialainen, aloittavat opintonsa Anchoragen yliopistossa tänä syksynä. Heistä kaikista huolehtii Karin, 61-vuotias alaskalainen maailmanmatkaaja, joka ei kyllä vaikuta juuri 40 vuotta vanhemmalta, kun yhä seikkailee vuorilla ja ympäri maailmaa.

Ensimmäisenä iltana menimme kunnon pihvi-illalliselle ravintolaan juhlistamaan saapumistani Alaskaan ja sitä, että Khulan oli saanut töitä samana päivänä yliopistolta opiskelun ohessa. Ruoan jälkeenkin päivänvaloa oli vielä sen verran jäljellä, että kiipesimme yhdelle lähivuorista, joita Etelä-Alaskassa tuntui olevan joka puolella.

Seuraavana aamuna lähdimmekin jo koko porukalla Anchoragen eteläpuolelle Sewardsiin, jossa Karinin tuttavilla on Orca Islands niminen vapaa-ajan kohde. Se on siis erääseen meren poukamaan rakennettu lomakohde, jossa ihmiset asuvat mongolialaisille tutuissa luksusjurtissa ja saavat kalastella, meloa, uida ja retkeillä Dennisin ja Susanin tarjoamilla välineillä. Paikka on kallioinen, joten kaikki on rakennettu puisille kansille ja laitureille. Oltiin todella luonnonhelmassa; paikka on jyrkkien vuorenrinteiden ympäröimä, joten sinne pääsee ainoastaan veneellä. Tarvittavat sähkölaitteet toimivat aurinkoenergialla ja muu kaasulla. Jurtissa on sängyt, vessat, suihkut ja keittiöt. Khulan ja Karin olivat avustamassa Dennisiä ja Susania paikan pystyttämisessä aiemmin, joten saimme koko porukalla majoittua ilmaiseksi! Säät olivat mitä mahtavimmat. Näimme myös paljon eläimiä: saukkoja jotka sukeltelivat laiturimme alta simpukoita, hylkeitä, kotkan ja valtavasti lohia. Eräs toinen lomailija sai yli 10 kilon lohen laiturilta uistinta viskaamalla! Meloimme kajakeilla eräälle vesiputoukselle, josta johtava joki oli täynnä kutevia ja kuolemaatekeviä lohia. Otimme joitain niistä käsillä kiinni vedestä! Siellä näimme myös kotkan ja olisimme hyvin saattaneet nähdä karhujakin helpon ravinnon perässä. Kävimme myös pienellä vaelluksella sammaleen peittämässä metsikössä. Anulle ja Batmalle kaikki veteen liittyvä oli uutta ja ihmeellistä. Kuten moni muukaan mongolialainen, he eivät olleet koskaan ennen nähneet merta. He pääsivät ensimmäistä kertaa moottoriveneilemään ja olivat niin rohkeita, että lähtivät melomaan kajakeilla ja surffilaudoilla. Lopulta saimme heidät uimaankin!

Parin päivän päästä lähdimme takaisin Anchorageen ja matkalla pysähdyimme Alaska SeaLife centeriin, jossa Khulan aiemmin työskenteli. Kävimme matkalla myös eräällä läheisellä jäätiköllä. Meidän piti kuitenkin ennättää takaisin kaupunkiin, sillä Anulla ja Batmalla alkaisi koulu seuraavana päivänä.

Kun Anu ja Batma menivät kouluun, minä ja Khulan lähdimme muutaman päivän reissulle retkeilemään Denaliin ja muualle Anchoragen pohjoispuolelle. Denalissa näimme Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren, Mt McKinleyn, joka kohoaa lähes 6200 metriin. Kiikareilla lumista vuorenhuippua katsellessa palautui mieleen väistämättä hyvät ja vaikeat muistot Mt Blancin reissultamme. Olosuhteet siellä ylhäällä eivät ole helpot, mutta maisemat ovat upeat. Retkeilimme ensimmäisen päivän kauniin Byers järven ympäristössä, jossa myös yövyimme. Järvi oli kirkas ja tyyni, kutsui uimaan punaisten lohien kanssa. Oli se myös kylmä, kerta on 8 kuukautta vuodesta jään peitossa. Tämän tästä pysähdyimme poimimaan mustikoita. Tankkaus olikin hyväksi, koska illalla huomasimme ettei kaasupolttimen säiliö ja poltin sovikaan yhteen, joten ruoanlaitto hankaloitui. Tämä lisäsi entisestään perinteisen Trangian suosiotani.. Mutta meillä sattui olemaan matkassa jotain paikallisia ihmeellisiä polttopuita, kaksi sellaista. Kaksi ei ole paljon, mutta varsin riittävästi, kun yksi puu palaa kolmatta tuntia.

Seuraava päivä oli melko pitkälti ajopäivä, kun ajelimme hiljakseen kesäisin käytössä olevaa Denali Highwayta kohti Paxsonia tehden pieniä kävelyitä siellä täällä. Maisemat olivat mahtavat ja vaihtelavat, vuoria oli aina ympärillä, kauempana tai lähempänä. Välillä tie kohosi puurajan yläpuolelle, ja toisinaan saimme ihastella ruskan värjäämää lehdistöä ja tundraa. Näimme myös uljaan hirvikolmikon ylittämässä lampea. Paljon jäätiköitä, jokia, soita, järviä, marjoja ja kynttiläkuusia. Yhdelle seurueelle New Yorkista oli sattunut kaksi rengasrikkoa hiekkatiellä eikä erämaassa ole kännykkäverkkoa, joten teimme heille tilaa autossamme ja onneksi 20 mailin päässä oli pieni rengaspaja, jossa he saivat renkaansa paikattua. Mitään muuta rengaskorjaamoa en koko 140 mailin hiekkatiellä nähnytkään. He olivat ikikiitollisia avustamme ja kutsuivat käymään luonaan New Yorkissa!

Näimme luonnonpuistossa myös monia metsästäjiä sekä kalastajia leikkikaluineen, eli mönkijöineen, jeeppeineen ja veneineen, joita he vetelivät matkailuautojensa perässä. Oli uskomatonta edes kuvitella, mitä kaikki ne vimpaimet maksaisivat, mutta palkat Alaskassa toki ovat kohdallaan, eikä osavaltio peri veroa asukkailtaan, vaan itse asiassa maksaa heille osinkoa öljytuotoistaan. En kuitenkaan koskaan nähnyt Phnom Penhin kaltaisia kartanoita missään, että ei raha sillä tavalla ollut näkyvissä muuta kuin vapaa-ajan harrastuksissa.

En koskaan itse asiassa haaveillut Amerikan suurkaupunkien näkemisestä, mutta Alaska minulla on ollut mielessä. Onhan se osa Amerikkaa, mutta hyvin omanlaisensa. Ihmiset siellä vaikuttivat huolettomilta ja rennoilta. He kulkivat ulkoiluvaatteissa, hymyilivät ja nauroivat paljon. Jopa suositussa paikallisessa kuppilassa, jossa kävimme kuuntelemassa livemusiikkia, väki oli monenkirjavaa. Oli kalastuslakkeja ja –liivejä, fleecejä, t-paitoja, ja joitain kauluspaitoja, mutta ”hipsterit” ja jupit puuttuivat. Tunnelma oli rento ja väki oli tanssituulella. Sielläkin otetaan kesästä kaikki irti niin kuin Suomessa. Talvellakin aktiviteetit jatkuvat, mutta vaihtuvat. Rohkeat jopa surffaavat Alaskassa kesällä. Näimme kerran kuinka vuorovesiaalto tuli vuonoa pitkin rantaa kohti ja siinä oli surffaaja pitkän matkaa aallonharjalla!

Tämän matkan aikana ehdin nähdä hieman, mitä Alaskalla on tarjota, ja löysinkin itseni jo haaveilemasta pidemmistä kalastus- ja melontareissuista Alaskan joilla. Ja olisihan siellä huippu jos toinenkin kavuttavaksi, mahdollisesti jopa nimettäväksi! Alaska on aikalailla toisella puolella maapalloa Suomeen nähden, mutta kesäisin sinne lentää näppärästi pohjoisnavan ylitse. Minä jään kaipaamaan Alaskaa ja uskon, että tunne on molemminpuolinen, sillä lähtiessä näytti siltä, ettei Alaska halua päästääkään minua menemään, kun lentokentälle lähtiessä autonrengas oli tyhjä, tarvittavat työkalut renkaan vaihtoon puutteelliset ja lopulta autokaan ei startannut. Tässä kuitenkin olen, matkalla kotiin, Suomeen, uskomatonta. Alaskaan vielä joskus uudestaan, ehdottomasti!

Koti on koti ja se on Suomi. Tuntuu mukavalta palata. Ensimmäistä kertaa matkalta maailman ympäri. Hieno reissu. Ennen kaikkea hienoja ihmisiä, hienoja hetkiä, hyviä keskusteluita. Life is good!

Haikkailua takapihalla Minä, Anu ja Khulan Orca Islandilla Karin, Dennis ja Susan Lohijoki Amerikan kotka saalistaa Orca Islands Valtavat vuorovesierot Uimakaveri Orca Islands Batma suppailemassa Anu, minä ja Khulan Exit glacierilla Auringonlasku Anchoragessa Mt McKinley Byers lake Ihmehalko Bongaa hirvet Aluks siinä oli vain Petu ja mä.. Tangle lake Ruska Matanuskalaaksossa Täydellinen joki koskenlaskuun Hauska pikkukahvila

Kuvia Kaliforniasta

Yhdysvallat (USA) - 25.8.2015 22:40

Haight Castro Lands end Ocean beach Ocean beach Ocean beach Ocean beach Chowder Ensimmäisen viikon aikana jouduin kahteen vastapuolen aiheuttamaan auto-onnettomuuteen! Se selittänee miksi niin monet autot täällä ovat lommoilla. Sanoisin, että on tarvetta suomalaiselle autokoululle. Carmel-by-the-sea Carmel-by-the-sea Carmel-by-the-sea Coffee to the people

San Francisco

Yhdysvallat (USA) - 11.8.2015 22:30

What’s up, ensimmäistä kertaa Amerikassa!

No, se on ollut aika pitkälle sitä mitä ajattelinkin. Ruoka on maukasta ja rasvaista. San Francisco on itse asiassa hieman erikoinen paikka, ei ainoastaan siksi että hippiliike sai täältä aikoinaan alkunsa ja yhäkin tämä on ilmeisesti yksi Yhdysvaltojen liberaaleimmista kaupungeista, mutta täällä kukoistaa myös juppi- ja hipsterkulttuurit. Luomutuotteet, -kaupat ja -kuppilat ovat suosittuja. Kyllähän täällä näkyy isoja autojakin, mutta hyvin paljon on myös hybridi- ja täysin elektronisia kulkuneuvoja. Tesla on näyttävä paikallinen tuotos, johon törmää tämän tästä.

Ei sähköautot vielä kuitenkaan täysin minua vakuuta. Ystävälläni Reneellä, johon tutustuin aikoinaan Hong Kongissa, ja jonka kutsumana tänne saavuin, on elektroninen Smart -auto, mutta liikkumisemme on ollut rajoitettua latauspisteiden epäkunnosta johtuen. Täydellä latauksella pääsee hänen työpaikalleen ja takaisin. Olemmekin ladanneet autoa hänen ollessaan töissä, koska täyden latauksen saavuttaminen vie kuusi tuntia. Teslassa sen sijaan on kehittyneempi teknologia, joka mahdollistaa pidemmän kantomatkan ja huomattavasti lyhyemmän latausajan. Superchargerilla täyden latauksen saavuttaminen vie vain puoli tuntia. San Franciscon kaltaisessa hyvin mäkisessä kaupungissa sähköautot tosin ovat mukavia ajettavia suuren vääntövoimansa vuoksi.

Eilen kävin vierailemassa Reneen työpaikalla, Facebookissa. Olo oli vähän kuin Disneylandissa. Työpaikka on kuin oma maailmansa. Se on käytännössä täydenpalvelun kampus, jossa työntekijöille on pankki, terveyskeskus, hammaslääkäri, ilmaisia ravintoloita ja kahviloita, pelisali, verstas, elokuvateatteri ja kuntosali. Ympäristö ja ilmapiiri on hyvin inspiroiva ja luovuuteen kannustava, eikä heillä ole työajan seurantaa tai omia toimistohuoneita. Mutta kuten Renee sanoi, ympäristöön turtuu. Ihmiset sen sijaan ovat dynaamisia ja se pitää liikkeen yllä. Itsekin huomasin jonkin sisäisen yrittäjän ja onnistujan nostavan päätä sisälläni näiden ihmisten keskellä. Ehkä minäkin voisin olla innovatiivinen. On tässä toki varjopuolensakin. Moottoritiellä ajelee useita yksivärisiä ja nimettömiä busseja kuskaamassa teknologialahjakkuuksia Piilaaksoon Facebookille, Googlelle, Twitterille, Applelle ja mitä näitä nyt on. Bussit ovat nimettömiä, koska teknoja kohtaan on yllättävän paljon vihaa – ajoneuvoja kivitetään ja pari kertaa kuukaudessa bussien matka yritetään keskeyttää. Näinhän se on, harva osaa enää iloita toisen menestyksestä, kun itsellä ei yhtäkkiä olekaan varaa asua kotikaupungissaan.

Työpaikkavierailun jälkeen vietin loppupäivän Stanford yliopiston kampuksella Palo Altossa, joka on lyhyen matkan päässä Facebookista. Ihmeellistä, kuinka tämä ”Tech” näkyy kaikkialla. Yliopistollakin oli menossa nuorille suunnattu Tech -leiri, jossa tehtiin muun muassa omia digitaalisia pelejä. Tapasin myös joitain Reneen ystäviä. Toinen heistä on perustanut oman yrityksen, joka kehittää lääkettä sokeuden parantamiseen (kuulemma lähellä läpimurtoa) ja toinen vaihtoi työpaikkaansa juuri Facebookilta Uberille ohjelmistokehittäjäksi, mutta hänenkin tavoitteensa on ”become a figure”, eli tulla tunnetuksi oman startupinsa kautta. Hänen vain täytyy ensin löytää ongelma, jonka hän haluaa ratkaista. Voisi sanoa, että sanfranciscolaiset elävät jet set -elämää; he tuntuvat työskentelevän maailman keskipisteessä, urheilevat, syövät terveellisesti, matkustavat, näyttävät hyviltä niin kuin heidän talonsa, kumppaninsa ja koiransakin. Toisaalta, kaupungista löytyy toinenkin ääripää; on paljon kodittomia ja huumeriippuvaisia. Keskiluokka tuntuu puuttuvan. Kaiken tämän keskellä elää myös seurakunta, joka tarjoaa sinulle toisenlaisia ajatuksia ”performance culturesta”, jossa ihmiset mittaavat arvoaan tykkäämisten, seuraajien ja Tindersuosion kautta. Se on kilpailu, jossa kukaan ei voita.

Ruosteinen silta San Francisco City Parking in SF Just Smart problems.. :( Lombard Alcatraz aka The Rock Ensimmäinen kuva Instagramissa Stanford University Ihan häikäsevän maukasta