Vuosi Sveitsissä

Sveitsi - 24.10.2016 00:15

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun saavuin Sveitsiin. Ikään kuin asiaa juhlistaakseni kävin aamulla muutaman kaverin kanssa C3 kirkossa ja sen jälkeen brunssilla Black Birdissa, jossa on kaupungin parhaat brunssit. Black Bird on yksi harvoista paikoista Lausannessa, jossa törmää hipsterkansaan. Sveitsi tuntuu tulevan joskus hieman jälkijunassa, jos tulossa ollenkaan, joidenkin trendien suhteen. Brunssilta ajelin espanjalaisen ystäväni, Ramonin, luo. Hän on yksi ensimmäisistä ystävistäni Lausannessa. Tunnen hänet erään katolisen porukan kautta, joihin otin yhteyttä Suomessa asuvien katolilaisten ystävieni kehoituksesta. Ajoimme Lavauxin viinitilojen lähellä olevalle tennisklubille pelaamaan squashia. Se on harrastus, jonka aloitin yliopistossa ja pelasin erityisesti graduaikana, sillä se on vertaansa vailla stressin lievitykseen kovan intensiteetin vuoksi! Tunnissa saa pelattua itsensä sellaiseen hikeen ja väsymykseen, ettei jaksa enää juosta. Ollaan Ramonin kanssa samantasoisia pelaajia, joten vääntö on tiukkaa. Kotiin tullessa valmistin kylvyn, luin sunnuntaihesarin ja laitoin ruokaa.

Kämppikseni, joka juuri palasi Englannista, onnitteli minua tästä vuodesta selviämisestä. Nyt vasta oivalsin, että hänhän on ensimmäinen Sveitsissä tapaamani henkilö. Olimme yöpyneet edellisyön Eetun kanssa jossain Jönköpingin metsikössä, ja 16 tunnin ajon päätteeksi saavuimme Medairin asunnolle puolenyön aikaan, jossa Jonathan odotti meidän saapuvan. Alkuun pääseminen oli vaikeaa. Erityisesti asunnon etsiminen oli hankalaa ja liikkuminenkin oli rajoitettua ilman autoa. Hintatasoon tottuminenkin vei aikansa. Aluksi kaikki tuntui kovin kalliilta ja onnistuinkin elämään hyvin edullisesti pari ensimmäistä kuukautta; laitoin usein ruokaa itse. Kunpa yhä jaksaisin laittaa ruokaa ja säästää samalla tavalla. Nykyisellään kahdenkympin pizzan maksaa miettimättä, ja samaten vitosen parkkimaksun vuoksi ei viitsi alkaa etsiskellä ilmaisia parkkipaikkoja muualta.

Totta kai olo oli yksinäinen alussa. Uuteen ympäristöön, kieleen, työaikoihin ja -intensiteettiin, kauppojen valikoimaan ja aukioloaikoihin oli tottuminen. Auton saaminen helpotti valtavasti. Tuntui että ympäristö ei enää hallinnut minua, vaan olin vapaa menemään minne ja milloin halusin. Työpaikan järjestämällä ranskan kielen kurssilla olen käynyt kerran viikossa melkein alusta lähtien. Kielen oppiminen on silti vienyt kauemmin kuin oletin. Ajattelin, että vuodessa puhuisin jo sujuvasti, mutta en ole kyllä opiskellutkaan niin paljon kuin ajattelin. Syksyllä minun oli tarkoitus mennä kuukauden mittaiselle kurssille, mutta se ei onnistunut. Oletin kyllä myös, että ympäristön pakosta olisin puhunut enemmän ranskaa, mutta englannilla on pärjännyt tarvittaessa. Ystäväpiirikin koostuu enimmäkseen englanninkielisistä. Ramonin kanssa tosin puhuimme tänään melkein koko ajan ranskaa, ja hänestä olin kehittynyt vuodessa hyvin.

Työpäivien jälkeen on vähän jaksanut tehdä mitään. Vapaa-ajan hommat sijoittuu siten viikonloppuihin. Minusta tuntuu että työtahti on täällä kovempi kuin Suomessa. Olen töissä yleensä 8:30-18:30, eikä meillä ole lakisääteisiä kahvitaukoja, mutta lounastauko on yleensä tunnin mittainen. Pitkät työpäivät ovat kylläkin omaa syytäni, koska sovittu päivän pituus olisi 8h 15min. Olen töissä pitkään, koska töitä on paljon, ja pidän siitä mitä teen ja kollegani kentällä työskentelevät myös pitkiä päiviä. Siirto logistiikasta finanssipuolelle on ollut hyvä päätös. Pääsen työssäni keskittymään hyvin tehtäviini ja työssä on sopivasti tekemisissä myös ihmisten kanssa. Numeroiden parissa on paljon ongelmanratkaisua, mutta myös suunnittelua ja analysointia. Palaute avustani on palkitsevaa. Nyt on käytännössä virallista, että maa, jonka parissa työskentelen pääkonttorilta käsin on Libanon, ja sinne tulen siis tulevaisuudessa tekemään visiittejä. Se on mielenkiintoista, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta Lähi-Idästä.

Yllättävän monet itse asiassa kokevat Sveitsiin muuttamisen haastavana, ja lähtevät vuoden sisällä muualle. Se voi olla yllättävää, koska elintaso täällä on korkea, elämä on mukavaa ja turvallista, maisemat ja harrastusmahdollisuudet ovat upeat, sijainti on keskeinen ja matkailun kannalta hyvä. Mutta kaikki eivät klikkaa paikallisten ihmisten, asenteiden ja kulttuurin kanssa. Humanitaaristen parissa sen ymmärtää, että jotkut kokevat Sveitsin jo liian turvalliseksi, toimivaksi ja tylsäksi. Meillä oli Medair Afganistanin maajohtaja kerran illallisella ja hän sanoi oltuaan Sveitsissä kaksi päivää, ettei hän pystyisi elämään täällä, vaan kaipasi jo takaisin Afganistaniin.

Integraationi Sveitsiin jatkuu. Olen mielessäni sitoutunut tänne vielä ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Helpottaa tietää pysyvänsä aloillaan hetken, niin tietää millaisia investointeja tehdä niin harrastusten kuin ihmissuhteidenkin suhteen. Haluan päästä sille tasolle, että pystyn seuraamaan paikallista mediaa ranskan kielellä. Uskon sen helpottavan tuntemaan olonsa paremmin integroituneeksi. Tällä hetkellä en juuri tiedä mitä Sveitsissä tapahtuu tai mistä täällä puhutaan. Ihmissuhteissa saattaa miettiä, miten paljon haluaa suhteisiin panostaa, sillä tuntuu, että monet ovat lähdössä vuoden parin päästä muualle. Tosin tuttavapiirini koostuukin lähinnä muista expateista. Enimmäkseen kavereiden kanssa tehdäänkin viikonloppuaktiviteetteja yhdessä, käydään kiipeilemässä, vaeltamassa, laskettelemassa tms. mutta ei ole tullut otettua aikaa syvemmin ystävystyä. Kyllä sitten joskus tulee yksinäinen olo ja ikävä ystäviä Suomessa, jotka on oppinut tuntemaan vuosien varrella, vaikka olisi juuri viettänyt viikonlopun parinkymmenen kaverin kanssa. Vielä etsin täältä sellaista hyvää ystävää, jolle voisi puhua mistä vain. Yksi sellainen kyllä tässä olikin, mutta hän muutti takaisin Englantiin määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Kyllä on liian vähän tullut käytyä Suomessakin. Alunperin ajattelin käyväni parin kuukauden välein, mutta koko tämän vuoden aikana olen käynyt vasta kerran! Toisaalta kertoohan se siitä, että viihdyn täällä. Ja onneksi ystävät Suomestakin ovat käyneet kylässä.

Seuraavalle vuodelle toivoisin hyvän ystävän löytymistä, kielen oppimista ja kodin sisustuksen sekä ruoanlaiton jatkamista. Ja että lukuisista harrastuksista voisin löytää ne mieluisimmat.

Escape Room ja kavereita seurakunnasta Fondueilta ystävän mökillä Vaelluksella Tomin ja Valerin kanssa Hyvä ystävä Tom Englannista ja Remi Ranskasta/Puolasta Tomin ja Remin kanssa valkoisen hevosen huipulla

Kesän viimeiset vieraat

Ranska, Sveitsi - 2.10.2016 22:45

Vai syksyn ensimmäiset?

Sain esitellä Sveitsin ihmeitä äidilleni ja siskolleni, kun he tulivat kylään syyskuun puolivälissä. Viime vuoden lämpimän syksyn perusteella ajattelin, että syyskuu on vielä hyvä ja lämmin aika tulla käymään Sveitsissä. Ja niin se oli tänäkin vuonna muutamaa sadepäivää lukuunottamatta. Jotka sattuivat osumaan juuri heidän visiittinsä aikaan. Sveitsi jätti siis kauneimman puolensa pilvien varjoon, mutta keksimme kyllä paljon muuta vuorien sijaan.

Halusin esitellä perheelleni täkäläistä elämääni ja paikallista kulttuuria, mutta myös antaa aikaa vain yhdessäololle, ja ehkä siihen sateinen sää olikin hyvä. Kokkasimme yhdessä; valmistimme raclette -illallisen paikalliseen tapaan ja teimme myös suomalaista lakkakääretorttua, josta riitti iloa moneen hetkeen. Äiti toi Suomesta saakka lakat ja jopa sähkövatkaimen tortun tekoon. Ei ole meillä poikamieskämpässä paljoa välineitä leipomiseen, mutta hyvää ruokaa kyllä syömme. Sain Suomesta myös juustohöylän, Eloveenan puuropusseja ja ruisleipää, sekä brändi-pähkinäjuustoa, josta myös ranskalaiset kämppikseni olivat vakuuttuneita.

Äiti ja sisko pääsivät tutustumaan myös työpaikkaani, seurakuntaani ja ystäviini siellä. Sattuipa myös, että seurakuntaan oli astellut samana iltana uusi suomalainen vaihtariopiskelijakin, joten meillä suomalaisilla olikin yhtäkkiä hyvin kotoisa olo. Kävi ilmi, että opiskelin samassa yliopistossa ja kävin samassa seurakunnassa hänen kanssaan siitä tietämättä, ja nyt tapasimme täällä.

Vaikka päivät olivat pilvisiä, niin ei täysin sateisia kuitenkaan, joten näimme kauniit viiniterassit, jotka ovat UNESCOn maailmanperintökohde. Kävimme tutustumassa myös suklaan valmistukseen ja ihmeelliseen maailmaan Caillerin suklaatehtaalla. Näimme Luzernin vanhan kaupungin ja Interlakenin turkoosit järvet. Kävimme myös kuumien lähteiden kylpylässä sumuisten vuorten ympäröimänä. Ja tietysti söimme juustofondueta perinteikkäässä hirsimökissä. Lopulta jopa sää selkeni niin, että viimeinen päivä saatiin viettää aurinkoisessa Chamonixissa Ranskassa. Äidin ja siskon toive nähdä lumihuippuisia vuoria toteutui, kun nousimme hissillä Aiguille du Midin huipulle 3800 metrin korkeuteen Mount Blancin komistamiin maisemiin.

Lavaux viinitilat Luzern, Sveitsi Luzern, Sveitsi A La Maison Cailler Paiju Chamonix, Ranska Aiguille du Midi, 3800m Mount Blanc

Kesän kuulumisia

Espanja, Suomi, Sveitsi - 8.9.2016 23:15

Syyskuun kahdeksas, on mun siskon syntymäpäivä. Milloinhan viimeksi juhlittiin sitä yhdessä? Onnittelut välittyy yhä useammin vain interwebin kautta, niin kuin tänäänkin. Jos ei olla asuttu eri maissa niin eri kaupungeissa ainakin viimeiset vuodet. Ei olla tahallaan vältelty samoja kadunkulmia. Ollaan aika menevää porukkaa. Paiju muutti juuri Barcelonasta takaisin Suomeen. Sitä ennen sisko paistatteli Etelä-Amerikan auringon alla kuukausia. Espanjan kieli ainakin on tarttunut neitokaisen matkaan. Sain vierailla Barcelonassa kolmesti Paijun siellä asuessa. Pari pidennettyä viikonloppua ja maanantaisin tuli tultua suoraan töihin. Kätevää ja edullista nykysijainnistani! Ne olivat mukavia matkoja. En ole oikeastaan kaupunkilomien ystävä, mutta Barcelonaan menen mielelläni yhä uudestaan. Eloisassa kaupungissa on mukava ilmapiiri, paljon nähtävää, edullista syötävää ja juotavaa. Mikä parasta, melkeinpä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä. Kaikilla kerroilla Barcelonassa käydessäni riitti aina erilaista tekemistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa nähtävyyksiä sekä jalkapalloa. Toisella kerralla tehtiin matka läheiseen pienempään kylään meren rannalla. Kolmannella kerralla oli Fiesta de Gracia -naapurustofestivaali rumbakonsertteineen ja koristeltuine katuineen, ja tehtiin melontareissu kauniissa kanjonissa. Kaikkia visiittejä yhdistää kuitenkin hyvät ja myöhäiset illalliset sekä brunssit. Kaupungissa on mukavan luova ilmapiiri, jossa on tilaa taiteelle ja mielenkiintoisille tyyleille.

Kävin keskikesän aikana myös kotosuomessa parin viikon lomalla. Tuli saunottua keskimäärin kerran päivässä ja nautittua valoisista kesäöistä. Se on Suomen suvea parhaillaan, kun voi lähteä pelaamaan rantalentopalloa vielä keskiyön jälkeen. Ehkäpä lomani hurjin asia oli heti seuraavana päivänä Suomeen saavuttuani juostu Jukolan viesti, johon osallistuttiin kavereiden kanssa. Se oli muistaakseni loman ainoa sateinen vuorokausi, ja läpimärkänä juoksin aamuyöstä Lappeenrannan metsikössä otsalampun, kompassin ja kartan avulla rasteja etsien. Erityinen kokemus, tuhansittain osallistujia ympäri maailman, juoksentelemassa metsässä yön yli. Olosuhteet oli mitä haastavimmat, mutta selvisimme siitä! Kirjoitin aikoinaan kanditutkintoni Jukolan viestistä, joten oli hienoa päästä paikan päälle näkemään, kuinka tapahtuma ja kisakylä oli järjestetty.

En ollut käynyt Suomessa sitten joulukuun, joten arvata saattaa oli paljon ihmisiä keitä halusin tavata, enkä toki kahdessa viikossa ehtinyt nähdä kaikkia. Aika monia kuitenkin, niin monia että piti ihan lopuksi laskea, ja sain nimettyä 53. Tavallisesti olisin väsynyt ylisosiaalisen pariviikkoisen jälkeen, mutta nyt palasin lomalta hyvin energisenä. Oli todella mukava mökkeillä, uida ja saunoa sekä nähdä perhettä ja ystäviä Helsingissä että sukua Pohjanmaalla. Mukava oli myös huomata, että mielelläni palasin alppimaahan kansainvälisen elämän ja työn pariin.

Muuten kesä onkin mennyt työskennellessä ja viikonloppureissujen parissa. Mika perheineen ja ystävineen tuli Sveitsiin pariksi viikoksi, ja ennätin viettää kaksi viikonloppua heidän kanssaan maastopyöräillen. Pyöräilyt onkin jäänyt niihin kahteen viikonloppuun, sillä en ole löytänyt täältä vielä kaveria, joka lähtisi mukaan. Tai yhden kyllä, mutta hän suorittaa nyt asevelvollisuuttaan ja on huonosti vapaana. Mutta jokaiselle viikonlopulle kyllä löytyy omat aktiviteettinsa. Suureksi osaksi vuoret liittyvät ulkoilma-aktiviteetteihin, mutta ollaan käyty myös laskemassa Aare-jokea kumiveneillä Bernissä. Yhä ihmettelen kuinka vähällä vaivalla pääsee pois kaupungista ja ihmisten ilmoilta vuorille luonnon rauhaan vaeltelemaan. Ollaan käyty muutaman kerran vuorilla kiipeilemässä via ferrata reittejäkin. Reitit kulkevat korkeita kallionseinämiä pitkin ylös huipuille saakka. Niissä kiivetään kallioon iskettyjä tikkaita pitkin ylös ja pysytään varmistettuna kallioon pultattuun vaijeriin. Se on aina aluksi jännittävää, koska ollaan korkealla ja liikkuminen kallionseinällä ei tunnu tutulta. Vaikka ollaan varmistettuina, putoaminen on silti vaarallista ja silloin tällöin kiipeilijöitä joudutaankin pelastamaan helikoptereilla. Kiivetessä veressä kulkee paljon adrenaliinia ja mieli on hyvin keskittynyt. Se onkin oivallinen tapa saada ajatukset pois arjesta. Ylös päästyä jännitys purkautuu ja olo on kevyt, ennen kaikkea on pystynyt voittamaan itsensä ja pelkonsa. Evästauko huippumaisemineen palkitsee myös.

Arkisin aika menee töissä yleensä yhdeksästä seitsemään. Siirryin elokuun alussa logistiikkaosastolta finanssipuolelle, ja alussa on paljon opittavaa. Se on uutta ja mielenkiintoista. Olen viihtynyt todella hyvin uudessa tehtävässäni, jossa vastaan Medairin projektien finanssipuolesta Libanonissa. Pääsen tekemään päivittäisten finanssitehtävien lisäksi projektibudjetteja uusiin rahoitushakemuksiin, raportoimaan projektien taloudellisesta kehityksestä, ja neuvomaan maajohtajia, sekä paikallisia työntekijöitä kentällä projekteihin liittyvistä taloudellisista asioista. Hauskaa on myös se, että olen päivittäin yhteydessä henkilöstöön Libanonissa. Pääsen kuulemaan projekteihin liittyvistä asioista myös muiden osastojen näkökulmista yhteisissä tapaamisissa. Näen toiminnan nyt laajemmin. Työ on motivoivaa ja herkästi uppoudun siihen tunneiksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minun on tarkoitus olla Sveitsissä vielä ainakin kaksi vuotta.

Pyrin yhä päivittäin opiskelemaan ranskan kieltä edes hieman, ja kyllä kehitystä jo huomaakin tapahtuneen. Käyn ranskan tunnilla kerran viikossa, mutta kännykkään saa myös paljon hyvää opiskelumateriaalia. Joidenkin ystävien kanssa yritän tietoisesti puhua ranskaa, ja sellaisten kanssa joiden englanti ei ole niin hyvä, huomaa kommunikoinnin parantuneen. Yhteiselo ranskankielisten kämppisteni kanssa sujuu yhä mainiosti. Ollaan saatu parvekkeelle huonekalut. Siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa ja lämpimiä kesäiltoja usein illallista syöden. Kesä täällä on ollut ainakin suomalaisella standardilla mainio! Sellaisesta säästä mitä Suomessa on heinä-elokuussa viikon verran, ollaan täällä saatu nauttia pari kuukautta! Järven vesikin on niin lämmin, varmaan 25 astetta, mutta joidenkin mielestä silti vielä kylmä!

Talvella kävin viikottain uimassa, mutta nyt uinti on jäänyt vähälle. Sen sijaan pelaan yhä töissä viikottain jalkapalloa ja keskiviikkoiltaisin olen mukana pelaamassa jalkapalloa pakolaisten kanssa. Vaikka yhteistä kieltä ei aina ole, jalkapallo on mainio tapa ystävystyä.

Tällaista tältä erää. Kyllä tässä puolen vuoden aikana taas onkin ehtinytkin tapahtua. Äiti ja Paiju on tulossa tänne viikon päästä. Ja sitten aletaankin odottaa talvea ja hiihtokauden aloitusta.

Brunssi Barcelonassa Melontreissulla Pyreneillä Aamuyö Samulin kanssa YK:n päämajassa Genevessä Sunnuntaihesarin saa tähänkin kotiin Genevejärvi Lausanne Yöpyminen sveitsiläisessä mökissä Ensimmäinen via ferrata Via ferrata Rochers de Naye Joen ylitys via ferrata reissulla Iltapala Bernissä

I kvartaali 2016

Italia, Ranska, Sveitsi - 24.4.2016 22:44

Ja sitä ollaankin siirrytty jo kesäaikaan sitten viime päivityksen!

Aika tuntuu olevan kuin liukas saippua, joka ei meinaa millään pysyä käsissä. Kuusi kuukautta on toki suhteellisen lyhyt vielä, mutta silti tuntuu käsittämättömältä, että olen asunut täällä jo puoli vuotta. Asettuminen on tosiaan vienyt aikansa, mutta nyt vihdoin tuntuu siltä, että elämä Sveitsissä alkaa saada jotain raameja. On löytynyt mukava asunto ja kivat kämppikset rauhalliselta alueelta Genevejärven rannikolta ja työpaikan läheisyydestä. Työmatka taittuu pyöräillen viinitilojen kautta, tai sateisina päivinä autolla. Hankin elämäni ensimmäisen auton, joka valloitti sydämeni saman tien. Tilava Audi A4 farkku nelivedolla kuskaa minut ja maastopyöräni tarvittaessa vaikka suoraan pyöräreittien lähtöviivalle. Oma auto on helpottanut liikkumista valtavasti, tuonut vapautta ja auttanut asettumaan kodiksi. On se toiminut muuttoautona ystävillekin, ja töissäkin sille on tullut käyttöä viimeksi tällä viikolla, kun kuskasin itseni ja työkaverini Jura vuorille Medairin ROC simulaatioon, jossa olin tällä kertaa mukana simulaatiotiimissä, kun viimeksi koin humanitaarisen työntekijän koulutusviikon osallistujan roolissa.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana luonani on käynyt myös ystäväni Suomesta, jonka kanssa kävimme laskettelemassa Villarsissa ja Verbierissä. Talveen mahtui useampi laskettelureissu, joista yksi suuntautui Titlikseen. Menimme sinne Lucernissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Nyt laskettelukausi alkaa olla minun osaltani paketissa ja on aika siirtyä maastopyöräilyn pariin. Kevät on täällä jo pitkällä, vaikka vielä tänään Ranskan Jura vuorilla Westlake seurakuntamme retriitissä satoikin aamulla lunta. Mutta kotikulmilla puut ovat jo vehreitä ja tulppaanit kukkivat kovasti. Söimme lounasta tällä viikolla työkavereiden kanssa järven rannalla ja aurinko lämmitteli jo oikein mukavasti, niin että minäkin pärjäsin t-paidassa.

Pari viikonloppua sitten menimme seurakuntakavereiden kanssa Italian kautta Luganoon, Sveitsin italialaiseen osaan. Matkalla ylitimme lumivuoria, jonka jälkeen laskeuduimme järven rannalle 20 asteen lämpöön. Olosuhteet voivat muuttua todella nopeasti näissä maisemissa. Tykkäsimme Luganosta kovasti. Parasta siinä oli mielestäni upeat maisemat, jotka muistuttivat hieman Norjan vuonoja.

Ehdottomasti yksi kevään kohokohdista on ollut kuitenkin pääsiäismatka Roomaan! Tapasin siellä katolisia ystäviäni Suomesta, joiden kanssa asuin Helsingissä ennen Sveitsiin muuttoa. Rooma oli upea, vielä etenkin pääsiäisenä. Vierailin useissa kirkoissa, joissa vietimme kauniita katolisia messuja. Se oli erityistä aikaa. Olimme UNIV nimisessä tapahtumassa, johon oli tullut opiskelijoita 54 eri maasta. Tapasin hienoja ihmisiä ja samalla opin tuntemaan Rooman lisäksi monia muita kulttuureja. Olin halunnut jo pitkään päästä mukaan tälle pääsiäismatkalle Roomaan ja vihdoin se onnistui! Olin myös hyvin iloinen saadessani viettää aikaa (ja syntymäpäiväni) yhdessä hyvien ystävieni kanssa.

Pian onkin kesälomien aika. Haluan lähteä käymään Suomessa. Sitä ennen kuitenkin ensi viikonlopuksi Barcelonaan äitiä ja siskoa tapaamaan, jota en ole nähnyt yli vuoteen! Töissä menee kaikki hyvin. On ollut aika rauhallista toistaiseksi. Ranskan kieli kehittyy pikkuhiljaa, mutta pitäisi skarpata vielä enemmän sen suhteen!

Vatikaani  Onnea Oskari, uusi pappimme! Santi ja Charles Gelato avec Lucas (BR) Lugano Westlake friendsTitlis Punaisen Ristin museo Genevessä Jeesusmusikaali työkavereiden kanssa Geneven autonäyttely kämppiksen kanssa Laskettelua Verbierissä Laskettelua Chamonixssa

Hyvä alku uudelle vuodelle

Suomi, Sveitsi - 16.1.2016 20:29

On taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä, ja hienoja asioita on tapahtunut tässä välillä, joten kirjoitellaanpa kuulumisia vähän tännekin! Ei niin, etteikö kuulumisia voisi päivittää ilman hienoja tapahtumia. Näköjään sohvapöydän kukka on päässyt lakastumaan. Kummallinen sana, lakastua. Onhan se suomea, epäröin. Tärkeä minullekin tämän blogin pitäminen, että pysyy äidinkieli yllä. Ajattelu käy jo englanniksi, mutta puheeseenkin alkaa tulla jo hieman ranskalaista ääntämistä. Hirveästi en ole ranskaa opiskellut, mutta toivon, että se jotenkin tarttuisi itsestään. Ja itse asiassa, varmaan pian alkaa tarttuakin…

Mutta palataanpa jouluun, ja vuoteen 2015. En taida jaksaa kerrata ihan kaikkea, mitä vuonna 2015 tapahtui, mutta se oli hieno, vaiherikas, ja merkittävä vuosi. Valmistuminen. Asuminen Tavasttähdessä, Töölössä. Työ Fidalla Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäistä kertaa Amerikassa. Vanhojen ystävien jälleennäkemistä. Paljon henkilökohtaista kasvua. Lopulta muutto Sveitsiin ja ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Joululoma Suomessa sai hymyn korviin ja akut täyteen iloista energiaa. Oli todella kiva viettää joulu perheen ja isovanhempien kanssa Rovaniemellä, jossa tapasin myös ystävääni Tuomasta Suhen pienryhmästä, ja Jukkaa vanhasta työpaikastani. Jukalle oli syntynyt iloinen Jere-poika, joita menin kelkalla moikkaamaan mökiltä käsin, kun siinä lähipiirissä sattuivat olemaan joulun vietossa. Tapasin kavereita myös Helsingissäpäin ja illallistin Tavasttähdessä. Sain lahjaksi hienon Tavasttähden collegepaidan, jonka suomea ripeästi oppiva Santi oli suunnitellut! Oli makeaa saunoa monena iltana ja syödä perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Uudeksi vuodeksi mentiin isommalla kaveriporukalla Seitsemiseen, josta oltiin varattu erämökki järven rannalta. Toistamiseen vietimme uuden vuoden yhdessä korpimökissä ilman sähköä. Pari vuotta sitten olimme Repovedellä. Tällä kertaa olimme pienen järven ainoat mökkiläiset. Vaikka pakkanen alkoi juuri kiristyä niin, että järven jää paukkui, sisällä mökissä oli lämpöä luomassa puuhella ja kynttilät, sekä tietysti hyvät ystävät. Tunnelmaa, lämpöä, avantouintia, pitkiä saunailtoja, hyviä keskusteluja, jalkapalloa järven jäällä, ja revontulia. Kirsikkana kakun päällä oli herkulliset ruoat pippuripihveistä loimuloheen.

En kokenut Sveitsiin paluuta haikeana, sillä olin hyvin iloinen lomastani Suomessa, ja olen ottanut Sveitsin uudeksi kodikseni, joten ei sitä vastaan käy taisteleminen. Täytyy vain iloita kaikista mahdollisuuksista päästä käymään Suomessa, sitoutua täytyy kuitenkin uuteen asuinpaikkaan, jotta siellä voi olla iloinen myös. Eikä ovelta ovelle Sveitsistä Suomeen kestä kuin muutama tunti, joten välimatkaa ei ole sen enempää periaatteessa kuin Oulusta Helsinkiin. Lennotkin kun ostaa sopivasti niin pääsee aika lähelle VR:n hintoja.

Kun palasin asuntooni, niin ärsytti kyllä vähän se, että palasin taas väliaikaisuuteen. Tavarat matkalaukustani pakkasin vain takaisin laatikoihin. Vakituisen asuinpaikan löytyminen olisi ensisijaisen tärkeää sopeutumisen ja jaksamisen kannalta. Niimpä päätin aloittaa kattavan asuntohaun, laajentaa aluetta ja nostaa budjettia, jotta vain löytyisi joku muu paikka kuin tämä jaettu huone. Otin yhteyttä muutamaan asuntoon, mutta en saanut vastausta. Sitten alkoi tapahtua, ensin Suomi voitti U-20 MM-kultaa lätkässä ja sitten kuukauden odottelun jälkeen meille soitettiin eräästä asunnosta, jota oltiin parin työkaverin kanssa haettu… ja nyt on nimet sopimuspapereissa! joita oli muuten 14 sivua, koskien ihan vaikka mitä… Asunto oli tosiaan meidän työkaverin, joka on perheineen muuttamassa toiseen paikkaan. Se on tosi siisti ja tilava, toisella puolella huoneistoa järvinäkymä, ja toisella viinitila! Siinä on iso parveke. Saatiin autotallikin. Työmatka vain 15 minuuttia. Ja viisi kertaa soitettiin välittäjälle, että joko ne tietää kenet siihen ottavat, mutta aina jäätiin vastausta vaille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, helmikuun alussa pääsemme muuttamaan! Niin, ja kun Suomessa mulla oli kaksi Joonasta kämppiksenä, niin nyt on kaksi ranskalaista Jonathania. Uskoisin oppivani pian ranskaa. Selvyyden vuoksi ajattelin muuttaa nimeni Jonathaniksi.

Niin ja tänään sain edullisesti siistin Peugeotin vintagepyörän työmatkoja varten! Ja takataskussa jo liput Roomaan lomalle maaliskuussa 10 päiväksi! Makiaa :)

Joulukuinen Helsinki Kiitos turvallisesta matkasta, joulupukki! Joulukuinen Rovaniemi Ukki perinteisen joulukinkun valmistuksessa Jouluruokia Kävin moikkaamassa Jukkaa ja Jeremiestä Joulukirkko Rovaniemellä Talvijärvi Talvitie Jouluperhe Uuden vuoden kokkailua Korpimökki Korpisauna Uuden asunnon kunniaksi jo etukäteen! Pyöräparven uusi tulokas on kokenut ranskalainen

Kaksi kuukautta Sveitsissä

Sveitsi - 19.12.2015 23:09

Noin kaksi kuukautta sitten saavuin tänne Sveitsiin, jossa aloitin työn Medair -nimisessä kansainvälisessä humanitaarisessa avustusjärjestössä. Uuteen maahan ja työhön asettuminen on sujunut pääasiassa hienosti! Alku on ollut aika kiireinen sekä työssä, että työn ulkopuolella, enkä ole tätä ennen löytänyt hyvää hetkeä ja omaa rauhaa kirjoittaa blogiani. Asun yhä työnantajani kimppakämpässä työpaikkani lähellä. Asunto on jopa liian lähellä työpaikkaa, sillä tuntuu, että elämä pyörii koko ajan työn ympärillä. Kaipaisin selvempää jakoa työpaikan ja kodin välillä. Olen etsinyt omaa asuntoa ja kimppakämppääkin parin työkaverin kanssa, mutta asunnon löytäminen on yllättävän vaikeaa. Kysyntä asunnoista on kova, ja tarjouksiin tulee reagoida nopeasti ja näyttöihin mennä tarvittavat paperit (Sveitsin residenssi, 3kk palkkatositteet, työsopimus) kunnossa. Itse asiassa vasta tällä viikolla sain residenssini postista ja ilman 3kk palkkakuitteja en ole ensimmäisenä asuntoon valittavien joukossa. Suhteilla sen sijaan voi saada asunnon nopeastikin. Asunnon löytäminen olisi kyllä suuri askel eteenpäin maahan asettumista ajatellen. Asunnon metsästäminen vain tuntuu olevan täysiaikaista työtä, jolle ei löydy oikein aikaa, kun työpaikallakin on kiire ja päivät ovat pitkiä.

Tällä hetkellä olen yksin huoneessani, kun kämppikseni lähtivät Etelä-Sudaniin töihin, mutta muuten olen jakanut huoneen useampien eri henkilöiden kanssa. Hyvä puoli tässä on se, että tutustun kollegoihin niin täällä pääkonttorilla kuin kentällekin lähteviin. Asunnossa asuu nyt minun lisäksi tuore henkilöstöpäällikkö ja talousjohtaja, joka on etsinyt taloa jo seitsemän kuukautta! Asukkaiden taustat ja roolit ovat vaihtelevat, mikä antaa mahdollisuuden oppia eri aloista, maista ja kulttuureista, sekä saada kokeneempien näkemyksiä työstä, jota teemme. Meillä on hyvä yhteisö, laitamme välillä ruokaa, pelaamme pelejä, ja käymme vuorilla sekä kirkossa yhdessä. Maailma on pieni, sillä kävi ilmi, että toinen Etelä-Sudaniin lähteneistä kavereista oli viettänyt vuoden koulukaverini kanssa Logos Hope laivalla seilaten ympäri maailmaa. Meillä on siis yhteisiä ystäviäkin! Monta yhdistävää tekijää.

Viikonloput ovat olleet aktiviteetteja täynnä. Olemme käyneet useasti vuorilla pikkuvaelluksilla ja tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassakin! Eilen lähdimme työkavereiden kanssa työpäivän jälkeen Neuchatelin kylään Chambleaun viinitilalle viininmaisteluiltaan, jonka jälkeen menimme kivaan pikkuravintolaan herkkusienifonduelle! Todella sveitsiläistä. Olen myös löytänyt kaksi seurakuntaa, joissa käyn. C3 Lausannessa ja Westlake ihan tässä asunnon lähellä. Westlaken kanssa olimme vuorilla isossa mökissä yhtenä viikonloppuna retriitissä, joka oli hieno ja hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin paremmin. Sinä viikonloppuna satoi myös ensilumi, joten vuoret muuttuivat kauniin valkoisiksi. Yhäkin lumi on ainoastaan vuorilla. Täällä Genevejärven rannalla, tai Sveitsin Rivieralla, lämpötila oli tänään +12 astetta.

Ranskan kieltä opiskelen kerran viikossa, kun työpaikalle tulee opettaja puoleksitoista tunniksi. Kielitaitoni edistyy pikkuhiljaa, ja aloitan nyt myös ranskankielen online kurssin. Työpaikka vaikuttaa yhä hyvältä ja olen päässyt työporukkaan hyvin mukaan. Tätä on edesauttanut muun muassa jalkapallo, jota käymme pelaamassa pari kertaa viikossa lounasajalla työkavereiden kesken. Muutenkin olen pitänyt kiinni urheilusta ja edelleen käynyt uimassa kerran pari viikossa. Löysin uimahallin, mutta siellä ei ole saunaa. Pari kuukautta olen ollut nyt ilman saunaa, ja sitä on jo kova ikävä.

Joulu on jo ovella. Kolmen päivän päästä olen Suomessa ! Odotan todella kovasti Suomea, perheen ja ystävien näkemistä. Täältäkin olen löytänyt kavereita, pari jonka kanssa olen enemmän tekemisissä. Olen tutustunut myös yhteen suomalaiseen kaveriin, jonka kautta pääsin itsenäisyyspäivänä useammankin suomalaisen juttusille :) Eiköhän se kämppäkin pian löydy, kun alkaa paikallista verkostoa kertyä.

 

Ensilumi Rocher de Naye Luolaseikkailun suulla  Lohifileestä on tullut mun uusi suosikkiruoka Leysin Lounas Leysinin huipulla Cynthian, Davidin (x2) ja Gerardin kanssa David ja Gerard lähtivät töihin Etelä-Sudaniin Yhteinen ghanalainen illallinen kämppisten Valentin, Kwami ja Cynthia kanssa Thailainen illallinen Villars  Marcin kanssa laskettelemassa Leysinissä Elämäni ensimmäiset oisterit Veveyn torilta

Alkutunnelmia Sveitsistä

Sveitsi - 27.10.2015 23:36

Hei! Saavuttiin hienosti perille! Kaikki meni nappiin. Tavarat mahtui autoon, auto kesti, kuskit kesti, aikataulu kesti ja oltiin hieman torstain ja perjantain välisen puolenyön jälkeen perillä Lausannessa. Perjantaina muutettiin Eetun kanssa tavarat autosta väliaikaiseen kämppääni ja lähdettiin sitten tutustumaan ympäristöön. Ajelimme Ranskan rajalle Portes du Soleiliin hienoihin vuorimaisemiin, ja sitten mentiin muutamaksi tunniksi kuuman lähteen kylpylään Lavay Les Bainsiin. Illalla haettiin Kiven Mika Lausannen juna-asemalta kolmanneksi kaveriksi. Lauantaina lähdettiin yhdessä Ranskan Chamonixiin, jossa olin Eetun ja muiden kanssa noin vuosi sitten kiipeilemässä. Tehtiin tällä kertaa kävelyreissu Breventille, jossa pääsimme viskomaan talven ensimmäiset lumipallot. Tosi kätsyä, koska ajomatka Chamonixin oivallisiin pyöräily- ja laksumestoillekin on vain vähän alle 2 tuntia, löytyy niitä hieman lähempää Portes du Soleilistakin. Käytiin siellä myös shoppailemassa ja syömässä burgerit kai jo aika perinteeksi muodostuneessa Monkey Barissa, jossa oli hyvä tunnelma Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin välisen rugbyvälierän ansiosta.

Sunnuntaiaamuna Eetu ja Mika jo lähtikin takaisin Suomeen. Oli todella hienoa, että kaverit lähtivät saattamaan mua uuteen asuinmaahani, ja se teki asettumisenkin helpommaksi, kun oli tutut kaverit lähellä pari ekaa päivää. Ei se silti täysin estänyt sitä haikeaa fiilistä mikä nousi, kun kaverit lähtivät ja palasin yksin asuntooni. Kyllä se tekee kipeää, vähän kuin repisi juuri juurtumaan päässeen kasvin ylös kotoisasta mullastaan. Jokainen tällainen kokemus jättää arven sydämeen, näin se on. Silti siinä on jotain järkeä. Unelmien seuraaminen vaatii rohkeutta ja välillä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Kivustakin on tapana selvitä vahvemmaksi kasvaneena. Ei tuntemuksia silti kannata kieltää tai peittää. Ne ovat tärkeänä osana kokonaisuutta ja kaikki on käsiteltävä, muuten ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.

No mun kämppis pyysi mut sunnuntaina yhteen seurakuntaan iltakokoukseen ja siellä jo tutustuin muutamiin tyyppeihin! Siitä se sitten lähtikin. Tää on kyllä niin hienoa, että seurakuntaperhe on maailmanlaajuinen.

Nyt pari ekaa työpäivää takana. En toki ehtinyt olla kuin pari tuntia maanantaina toimistolla, kun sitten lähdettiin logistiikkatiimillä Genevessä pidettyyn lääkkeidenhankintaworkshoppiin. Siellä oltiin maanantai ja tänään tiistaina se saatiin päätökseen. Opin yhtä sun toista lääkkeistä ja niiden hankinnasta, senkin, että ne ovat yksi hankalin tuote hankkia! En ole siis päässyt vielä istumaan toimistotuolilleni tai muuten päässyt työhöni käsiksi. Logistiikkatiimi kyllä vaikuttaa mukavalta! Siinä on Ranska, Sveitsi, Suomi, Italia ja Hollanti edustettuina.

Lausanne ja Genevejärvi Portes du Soleil Chamonix - Brevent Mont Blanc   Syksyinen joutsenlampi 

Muutto Sveitsiin

Sveitsi - 21.10.2015 11:22

Uskomatonta, tällä kertaa ei toivoteltu hyvää matkaa, vaan hyvää loppuelämää! Sveitsiin nimittäin. Kambodzhassa eräs ystäväni vinkkasi minulle sveitsiläisen humanitaarisen avun järjestön. Ajattelin, etten ole ihan vielä valmis muuttamaan ”kentälle”, mutta Medairin sivuja ja avoimia työpaikkoja katsellessa osui silmääni avoin logistikon paikka heidän pääkonttorillaan Lausannessa. Sveitsiin muuttaminen kuulostikin hyvältä idealta, joten hain tehtävään! Puolentoista kuukauden rekrytointiprosessin jälkeen minulle tarjottiin paikkaa ja päätin ottaa sen vastaan.

Homma täyttää lähes kaikki toiveeni, sillä pääsen työskentelemään kansainvälisessä kristillisessä järjestössä, avustustyössä, oman alani tehtävissä, puhua ranskaa ja asua ympäristössä, jossa on upeat harrastusmahdollisuudet! Valitettavasti hyviä ystäviäni ja perhettäni Suomesta en voi viedä mukanani. Onneksi kulkuyhteydet Suomen ja Sveitsin välillä ovat nopeat ja edulliset, joten kyläily Suomessa ja isännöinti Sveitsissä onnistuu.

Varoitusaika työtarjouksesta työn alkamiseen oli vain kaksi viikkoa, joten viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa. Yhtenä päivänä vierailin seitsemässä virastossa ja seuraavana päivänä vielä kahdeksannessa ulkomaillemuuttoon liittyen. Onneksi suuren osan asioista voi nykyään hoitaa netissäkin. Kävin omaisuuteni nopeasti läpi luopuen suosiolla suuresta osasta tavaroistani ja vaatteistani Fidalle. Ystävien hyvästely onnistui kivasti, kun kaverit järjestivät läksiäisjuhlat sveitsivisoineen ja sain viettää illan yhdessä vielä kaikkien hyvien ystävieni kanssa kerralla! Parissa päivässä pakkasin tavarani valmiiksi ja sitten lähdin Ladalla Turkuun Samulin luo illaksi, josta seuraavana päivänä jatkoin Kurikkaan juhlistamaan samalla valmistumistani, paluu- ja läksiäisjuhlaa sukuni kanssa. Ilta oli juhlava, rento ja tunteikas. Seuraavana aamuna jatkoin jo matkaani Rovaniemelle isovanhempieni luo. Jätin Ladan sinne koivun alle odottamaan tulevia ajoja. Vietin kaksi yötä isovanhempieni luona nauttien vielä suomalaisista perinneruoista, kunnes lensin Helsinkiin. Helsingissä pakkasimme tavarani Eetun autoon, jonne saimme kaiken mahtumaan kuin ihmeen kaupalla! Illallisen jälkeen hyvästelin Tavasttähden ja siellä asuvat ystäväni, ja lähdimme jälleen kerran Turkuun, jossa Samuli tarjosi minulle ja Eetulle yösijan. Aamulla nousimme ylös varhain ja ajoimme auton Tukholman lautalle. Tässä nyt olemme, jossain Ahvenanmaan kohdalla pian. Eetu löysi jonkun hyvän telttapaikan täksi illaksi Jönköpingin seudulta. Huomenna on tarkoitus startata auto taas aikaisin ja ehtiä vielä saman vuorokauden aikana perille Sveitsiin. Melkoisen kunnianhimoinen suunnitelma kyllä!

Eetu viettää luonani Sveitsissä pari päivää. Meillä on lasketteluvälineet mukana, sillä Alpeilla on satanut jo ensilumi! On kyllä todella hienoa, että ystävä lähti näin pitkälle saattomatkalle! Mitenkäs se sanonta menikään. Jos joku pyytää sinua virstan matkalle, kulje kaksi.

Innolla odotan muuttoa Sveitsiin, uuden työn ja elämänvaiheen aloittamista!

Laurin matkablogi jälleen kansien välissä

Yleistä - 10:30

Työttömyys ja opinnottomuus ovat suoneet aikaa monelle projektille: kuntoilulle, valokuvien kehittämiselle ja myös uuden kirjan julkaisulle. Uunituore sinikantinen Laurin matkablogi 2 sisältää matkakertomukset vuosilta 2010 – 2015, joihin lukeutuu muun muassa pyöräreissu Alpeilla, junamatka Helsingistä Kiinaan, vaihtolukukausi Hong Kongissa ja työharjoittelu Kaakkois-Aasiassa. Molemmat osat kirjasta on mahdollista tilata täältä.

Laurin matkablogi osat 1 ja 2

Olen kotona

Suomi - 10.9.2015 16:13

Se on se tunne, kun saapuu Helsinki-Vantaalle. Tämä metsäinen maa, jossa jalat ovat turvallisesti maassa. Uskon, että metsän juuret ovat syvällä monen suomalaisen sydämessä. Niin myös minun. Huomasin, että ulkomailla ollessani kaipasin metsää, paljon. Sen tuoksu on kotoisa, pehmeä tunne jalan alla tuttu, ja hiljaisuus rauhoittava.

Luonto kutsuu myös muita kuin suomalaisia tai minua, sillä pian Suomeen tultuani lähdimme 11 hengen porukalla Lappiin vaeltamaan. Mutta itse asiassa olin porukassa ainoa suomalainen. Tai no, Raimo vaatisi päästä listalle mukaan, mutta todellisuudessa hän on baski. Samoin Santi, joka on katalaani. Toki he puhuvat sujuvaa suomea ja ovat asuneet täällä jo pitkään, mutta heidän äitinsä ei, joten tämä on se. Lisäksi porukassa oli Santi jr., joka muutti Madridista juuri Tavasttähteen. Hän saapui Suomeen samana päivänä minun kanssani. Reissussa oli mukana myös nigerialainen Charles, joka on samoin talon uusi asukas. Ja sitten oli kuusi puolalaista! Neljä heistä lensivät Suomeen vain tätä lapinmatkaa varten.

Aluksi ajoimme Heinolaan leirikeskukseen, jossa vietimme pari päivää ”venytellen”. Säät olivat aurinkoiset, ja melominen, uiminen ja saunominen niin mukavaa, että emme olisi malttaneet lähteä pikkuparatiisista kohti Rovaniemeä. Meillä oli kuitenkin niin paljon Reissumiestä, että eihän sitä olisi voinut yhdessä paikassa lopulta pysyä. Rovaniemellä kävimme moikkaamassa isovanhempiani, jotka ystävällisesti avasivat mökkinsä ovet meille ja saatoimme majoittua yöksi sinne. Kävimme vielä saunomassa varhain aamulla ennen viimeistä ajomatkaa Urho Kekkosen kanssallispuistoon Saariselälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt vaeltamassa Suomen Itä-Lapissa, vaan aina lännessä Ruotsin ja Norjan puolella, joten tämä oli minullekin uutta, ja täytyy sanoa, että en odottanut maisemien puolesta paljoa, koska no, vuoret ovat lännessä. Halusin ehdottomasti kuitenkin mukaan, koska Suomeen saapuessa olin henkisesti vielä jossain aivan muualla enkä tiennyt oikein mistä aloittaa, nyt kun ei ollut opintoja tai työtä mitä jatkaa. Siinä mielessä matka Lappiin oli täydellinen, koska sain paljon aikaa käsitellä ajatuksiani viimeiseltä puolelta vuodelta ja rauhassa asettua Suomeen miettien seuraavia elämänaskeleita.

Vaelluksemme kesti viisi päivää päivämatkojen ollessa noin 15-20km. Kuljimme enimmäkseen polkuja pitkin, mutta etenkin kivikkoisia tuntureita ylittäessä ja rinteitä laskiessa vaelluskengät joutuivat koville. Välillä kevyt sade kasteli maaston tehden kivet ja juuret liukkaiksi, mutta selvisimme näinkin isolla porukalla tapaturmitta. Olimme varustautuneet asiaankuuluvasti nilkkaa tukevilla ja vedenpitävillä vaelluskengillä sekä sateelta suojaavilla kuorivaatteilla. Olosuhteet metsäisissä laaksoissa ja avotunturissa vaihtelivat, mutta kerrastopukeutumisella oli helppo lisätä tai vähentää vaatetusta lämpötilan, tuulen ja sadekuurojen mukaan. Tarvittavat varusteet vaellukselle löytyy kätevästi esimerkiksi Addnature -verkkokaupasta. 

Jokien ylitykset, lounastaminen, liikkeellelähtö ja leiriytyminen isolla porukalla vei aina aikansa, joten kävelypäivät jäivät hieman lyhyemmiksi kuin yleensä, mutta illalla uni tuli joka tapauksessa herkästi päivän kävelyn päätteeksi. Ajankohtana syyskuun alku oli erinomainen, sillä luonto oli jo kauniin ruskan värjäämä, ei ollut enää hyttysiä, mutta ei ollut vielä yöpakkasiakaan. Aittajärven parkkipaikalla kauhistelin hieman autojen määrää, mutta en tiedä mihin ihmiset metsässä sitten katosivat, koska emme törmänneet kuin muutamaan pariskuntaan vaelluksen aikana.

Tämä ei ollut sinänsä ihan tavallinen vaellus, sillä meillä oli mukanamme pappi ja saimme aloittaa jokaisen aamun kauniilla messulla ja rukouksella luonnon helmassa. Muutenkin ekskursion tarkoituksena oli viettää aikaa rukouksessa ja mietiskellä. Hiljentyminen ja rukous olivat juuri sitä mitä kaipasinkin ennen seuraavien elämänvaiheiden kohtaamista: työelämään siirtymistä. Vaelluksen päätteeksi mieleni olikin jo huomattavasti kevyempi ja huolettomampi. Helsinkiin oli taas helppo palata kotiin ja ystävien pariin saaden nauttia ja olla kaikilta osin läsnä jälleennäkemisissä.

Mutta enpä muistanut, että Suomesta löytyy näin kauniita maisemia. Kuten ystäväni sanoi, ”olet onnekas saadessasi olla kotoisin sieltä.”

 /Jakub Early morning fog at our cottage /Jakub Paratiisikuru Morning prayer /Jakub /Jakub /Jakub /Jakub Sokosti Luirojärvi /Jakub /Jakub We enjoyed the holy mass each morning, even in the wilderness /Jakub The making of Spanish paella at our cottage